minulTa

Sori noi virheet, olen niin unissani jo ja UNELMOIDESSANI SINUSTA. Hyvää yötä :)

ja vieläkin kirjoitti:

Sori noi virheet, olen niin unissani jo ja UNELMOIDESSANI SINUSTA. Hyvää yötä :)

riipii ja pahasti.Mutta aikaa on tainnut kulua liikaa jotta kohtaisin uudelleen sen joka poistui elämästäni jo toistamiseen.;(
-Eräs M- (n)

niin minä kyllä edelleen toivon että saisimme sen tilaisuutemme ja uskaltaisimme.

Eräs M kirjoitti:

niin minä kyllä edelleen toivon että saisimme sen tilaisuutemme ja uskaltaisimme.

on varmasti olemassa, mikäli on uskominen sitä mystistä taikaa meidän välillä, joka on näemmä haihtumaton... Aina kun nähdään toisemme tuolla jossain "elävässä elämässä" (nykyään harvoin), ne tunteet herää mussa uudelleen ja sä pyöritkin sit 24/7 mielessä, ihan niin kuin silloinkin ja ihan tosta vaan.
Silmissäni olet sellainen nainen, jota oikeasti voi kutsua KAUNIIKSI NAISEKSI, joka kuulee elämänsä aikana varmasti sen sanan kyllästymiseen saakka, vaikkei noin kauniille naiselle tarvitse sitä koko ajan olla mainitsemassa, hänhän tietää sen itsekkin vallan hyvin. Etkäpähän ole muutenkaan mikään ihan tavan "Pirkko-Liisa", niin paljon sitä kaukomailta tulevaa eksotiikkaa sussa on. Nykyään sä olet vieläpä niin hyvin muotoutunutkin et "oksat pois", just semmonen NAISELLINEN kroppa viimosen päälle, eikä mitn korjattavaa...

Monien kuulee toitottavan jatkuvasti täällä ja oikeassakin elämässä, ettei muka sitä ikuista rakkautta olisi ollenkaan olemassa ja ne kohteet vaan vaihtuisi läpi elämän. Olen tästä kyllä eri mieltä sun vuoksesi, kait ihminen nyt itse "herra jumala" sentään tietää mitä hän tuntee ketäkin kohtaan ja millä syvyydellä. Toiset kun hakemalla hakee "sitä oikeaa" ja yrittää suorastaan väkipakolla olla jonkun kanssa vakavemmassa suhteessa, et kuhan nyt vaan on joku jota rakastaa ja kuljeskelee tossa vierellä, vaikkei alussa pelkästä toisen näkemisestä saisi edes minkäänlaista pulssin kohoamista ja olisi sähköä ilmassa. Enkä väitä etteikö olisi ollut useitakin ihastumisia/rakastumisia itse kullakin eläessään tätä elämää, vaan sinäpä olet mulle niistä se AINUT SYVIN, joka aina vaan palaa mieleen vielä tänäkin päivänä, iltana, yöllä ja aamulla...
Ja miten sä teit/teet sen? Koska sussa on todellakin sitä jotakin.

Niin, tuotat todellakin mulle univajetta ja nukkumisvaikeuksia, koska en saa sua millään deletoitua mielestäni. Pahinta mitä kumminkaan tiedän olisi se, että lukisin lehdestä jokin kaunis aurinkoinen kesäpäivä, et olet onnellisesti mennyt naimisiin jonkun "hyvän tyypin" kans. Silloin mä varmaan kyynelehtivin silmin lukisin sitä juttua ja tuijottaisin sitä hääkuvaa, sun aurinkoisen hymyileviä kasvojas siinä, kaihoten ja katuen, kun ei sillon tullu tehtyä yhtään mitään, mikä olis auttanu meidät lähentymään. Pakkaisin laukkuni varmastikkin ja suuntaisin ulkomaille asumaan, tutkiskelemaan ja seikkailemaan. Täällä kun ei enää mulle olis mitn annettavaa. Olis sielläkin kiva ollu käydä ja tutkiskella sellaisen henkilön kans, jota oikeasti rakastaa ja on rakastanut aina.

Mä en ole tänne montaa kertaa ylipäätään mitn kirjoitellut, tää on nyt neljäs viesti sulle, kun tuntuu kumminkin et olisit täällä jossain... Enkä kyllä mitenkään voi tietää kenenkä vuoksi sitten olet täällä, jos nyt olet ylipäätään (Tuskinpa nyt kumminkaan minun vuokseni).
Ja tää on nyt sit joka tapauksessa toinen kipale mitä mä tänne olen laittanut ikinä eläessäni ja vain sulle:

http://www.youtube.com/watch?v=EqTyatrPxjU

hyvät mahdollisuudet kirjoitti:

on varmasti olemassa, mikäli on uskominen sitä mystistä taikaa meidän välillä, joka on näemmä haihtumaton... Aina kun nähdään toisemme tuolla jossain "elävässä elämässä" (nykyään harvoin), ne tunteet herää mussa uudelleen ja sä pyöritkin sit 24/7 mielessä, ihan niin kuin silloinkin ja ihan tosta vaan.
Silmissäni olet sellainen nainen, jota oikeasti voi kutsua KAUNIIKSI NAISEKSI, joka kuulee elämänsä aikana varmasti sen sanan kyllästymiseen saakka, vaikkei noin kauniille naiselle tarvitse sitä koko ajan olla mainitsemassa, hänhän tietää sen itsekkin vallan hyvin. Etkäpähän ole muutenkaan mikään ihan tavan "Pirkko-Liisa", niin paljon sitä kaukomailta tulevaa eksotiikkaa sussa on. Nykyään sä olet vieläpä niin hyvin muotoutunutkin et "oksat pois", just semmonen NAISELLINEN kroppa viimosen päälle, eikä mitn korjattavaa...

Monien kuulee toitottavan jatkuvasti täällä ja oikeassakin elämässä, ettei muka sitä ikuista rakkautta olisi ollenkaan olemassa ja ne kohteet vaan vaihtuisi läpi elämän. Olen tästä kyllä eri mieltä sun vuoksesi, kait ihminen nyt itse "herra jumala" sentään tietää mitä hän tuntee ketäkin kohtaan ja millä syvyydellä. Toiset kun hakemalla hakee "sitä oikeaa" ja yrittää suorastaan väkipakolla olla jonkun kanssa vakavemmassa suhteessa, et kuhan nyt vaan on joku jota rakastaa ja kuljeskelee tossa vierellä, vaikkei alussa pelkästä toisen näkemisestä saisi edes minkäänlaista pulssin kohoamista ja olisi sähköä ilmassa. Enkä väitä etteikö olisi ollut useitakin ihastumisia/rakastumisia itse kullakin eläessään tätä elämää, vaan sinäpä olet mulle niistä se AINUT SYVIN, joka aina vaan palaa mieleen vielä tänäkin päivänä, iltana, yöllä ja aamulla...
Ja miten sä teit/teet sen? Koska sussa on todellakin sitä jotakin.

Niin, tuotat todellakin mulle univajetta ja nukkumisvaikeuksia, koska en saa sua millään deletoitua mielestäni. Pahinta mitä kumminkaan tiedän olisi se, että lukisin lehdestä jokin kaunis aurinkoinen kesäpäivä, et olet onnellisesti mennyt naimisiin jonkun "hyvän tyypin" kans. Silloin mä varmaan kyynelehtivin silmin lukisin sitä juttua ja tuijottaisin sitä hääkuvaa, sun aurinkoisen hymyileviä kasvojas siinä, kaihoten ja katuen, kun ei sillon tullu tehtyä yhtään mitään, mikä olis auttanu meidät lähentymään. Pakkaisin laukkuni varmastikkin ja suuntaisin ulkomaille asumaan, tutkiskelemaan ja seikkailemaan. Täällä kun ei enää mulle olis mitn annettavaa. Olis sielläkin kiva ollu käydä ja tutkiskella sellaisen henkilön kans, jota oikeasti rakastaa ja on rakastanut aina.

Mä en ole tänne montaa kertaa ylipäätään mitn kirjoitellut, tää on nyt neljäs viesti sulle, kun tuntuu kumminkin et olisit täällä jossain... Enkä kyllä mitenkään voi tietää kenenkä vuoksi sitten olet täällä, jos nyt olet ylipäätään (Tuskinpa nyt kumminkaan minun vuokseni).
Ja tää on nyt sit joka tapauksessa toinen kipale mitä mä tänne olen laittanut ikinä eläessäni ja vain sulle:

http://www.youtube.com/watch?v=EqTyatrPxjU

onnellinen on se jolle tämä on tarkoitettu.

hyvät mahdollisuudet kirjoitti:

on varmasti olemassa, mikäli on uskominen sitä mystistä taikaa meidän välillä, joka on näemmä haihtumaton... Aina kun nähdään toisemme tuolla jossain "elävässä elämässä" (nykyään harvoin), ne tunteet herää mussa uudelleen ja sä pyöritkin sit 24/7 mielessä, ihan niin kuin silloinkin ja ihan tosta vaan.
Silmissäni olet sellainen nainen, jota oikeasti voi kutsua KAUNIIKSI NAISEKSI, joka kuulee elämänsä aikana varmasti sen sanan kyllästymiseen saakka, vaikkei noin kauniille naiselle tarvitse sitä koko ajan olla mainitsemassa, hänhän tietää sen itsekkin vallan hyvin. Etkäpähän ole muutenkaan mikään ihan tavan "Pirkko-Liisa", niin paljon sitä kaukomailta tulevaa eksotiikkaa sussa on. Nykyään sä olet vieläpä niin hyvin muotoutunutkin et "oksat pois", just semmonen NAISELLINEN kroppa viimosen päälle, eikä mitn korjattavaa...

Monien kuulee toitottavan jatkuvasti täällä ja oikeassakin elämässä, ettei muka sitä ikuista rakkautta olisi ollenkaan olemassa ja ne kohteet vaan vaihtuisi läpi elämän. Olen tästä kyllä eri mieltä sun vuoksesi, kait ihminen nyt itse "herra jumala" sentään tietää mitä hän tuntee ketäkin kohtaan ja millä syvyydellä. Toiset kun hakemalla hakee "sitä oikeaa" ja yrittää suorastaan väkipakolla olla jonkun kanssa vakavemmassa suhteessa, et kuhan nyt vaan on joku jota rakastaa ja kuljeskelee tossa vierellä, vaikkei alussa pelkästä toisen näkemisestä saisi edes minkäänlaista pulssin kohoamista ja olisi sähköä ilmassa. Enkä väitä etteikö olisi ollut useitakin ihastumisia/rakastumisia itse kullakin eläessään tätä elämää, vaan sinäpä olet mulle niistä se AINUT SYVIN, joka aina vaan palaa mieleen vielä tänäkin päivänä, iltana, yöllä ja aamulla...
Ja miten sä teit/teet sen? Koska sussa on todellakin sitä jotakin.

Niin, tuotat todellakin mulle univajetta ja nukkumisvaikeuksia, koska en saa sua millään deletoitua mielestäni. Pahinta mitä kumminkaan tiedän olisi se, että lukisin lehdestä jokin kaunis aurinkoinen kesäpäivä, et olet onnellisesti mennyt naimisiin jonkun "hyvän tyypin" kans. Silloin mä varmaan kyynelehtivin silmin lukisin sitä juttua ja tuijottaisin sitä hääkuvaa, sun aurinkoisen hymyileviä kasvojas siinä, kaihoten ja katuen, kun ei sillon tullu tehtyä yhtään mitään, mikä olis auttanu meidät lähentymään. Pakkaisin laukkuni varmastikkin ja suuntaisin ulkomaille asumaan, tutkiskelemaan ja seikkailemaan. Täällä kun ei enää mulle olis mitn annettavaa. Olis sielläkin kiva ollu käydä ja tutkiskella sellaisen henkilön kans, jota oikeasti rakastaa ja on rakastanut aina.

Mä en ole tänne montaa kertaa ylipäätään mitn kirjoitellut, tää on nyt neljäs viesti sulle, kun tuntuu kumminkin et olisit täällä jossain... Enkä kyllä mitenkään voi tietää kenenkä vuoksi sitten olet täällä, jos nyt olet ylipäätään (Tuskinpa nyt kumminkaan minun vuokseni).
Ja tää on nyt sit joka tapauksessa toinen kipale mitä mä tänne olen laittanut ikinä eläessäni ja vain sulle:

http://www.youtube.com/watch?v=EqTyatrPxjU

http://www.youtube.com/watch?v=qZWiXmWd4ak&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=xB7pQpNx-F4

T. ILY