lontoo

Lontoo 9.-12.11.08

Helsinki-Vantaalla oli harmaata ja sumuista, oliko se totuttelua tuleviin päiviin? Totuttuun tapaan otimme lentokentän irkkupubissa London Porterit, joista lontoolaiset eivät ole kuulleetkaan.

http://www.shakespearehotel.co.uk/room.htm
Heathrowsta siirryimme Connect Trainilla Paddingtoniin. Meno-paluulippu kahdelle maksoi yhteensä 27,60£ ja matka kesti 25 minuuttia. Paddingtonin asemalta ei ollut kuin parinsadan metrin kävely Shakespeare Hoteliin (Norfolk Square). Etukäteen meillä ei ollut minkäänlaisia odotuksia Lontoon eikä varsinkaan hotellimme suhteen, varauksemme jälkeen olimme lukeneet ainoastaan parjauksia Shakespearesta. Vastaanottoaulan täytti saksalainen koululaisryhmä, joka taidettiin majoittaa jonnekin pohjakerrokseen. Iloiseksi yllätykseksemme saimme toisesta kerroksesta mukavan huoneen, johon kaikesta päätellen on varsin hiljattain rakennettu oma kylpyhuone. Takkaan ei tarvinnut vielä puita sytyttää, sen verran terhakkaasti lämmitys toimi öisin. Suuri ikkuna avautui kapealle parvekkeelle. Puiston molemmilla puolilla on vieri vieressä hotelleja eikä läpikulkuliikennettä juuri ole. Seutu oli siis hiljaista, mutta kuten tulimme pian huomaamaan, jossain rakennuksen alapuolella kulki metroliikenne jyristen ja perustuksia ravistaen. Mitenkähän kauan nämä viktoriaaniset talot moista kestävät rapistumatta? Onneksi jyrinä kuitenkin hiljeni puolenyön ja aamukuuden välillä. Purimme tavarat kaappiin ja jätimme avaimen respaan. Ystävällisen vastaanottovirkailijan suosituksesta tutustuimme kulman takana olevaan Fountains Abbey Pubiin (1). Taisimme asustaa todella etnisellä alueella, kaiken värisiä ja näköisiä asukkaita kulki kaduilla, joiden varrelle oli perustettu intialaisia, kiinalaisia ja italialaisia ravintoloita. Päätimme pysyä ensimmäisen Lontoon-päivämme kotinurkilla, otimme pintit ja haimme kaupasta viinin ja veden. Huilimme hetken kämpillä ja illalla lähdimme syömään läheiseen intialaiseen ravintolaan. Ruokien edullisesta hinnasta (7-9 puntaa) ja jaetusta oluesta huolimatta laskun loppusumma oli tasan 40£. No, kuka käskee suostumaan kaikkiin tyrkytettäviin alkupaloihin ja pinoon naanleipiä?

Englannissa vietettiin ensimmäisen maailmansodan loppumisen 90-vuotisjuhlia, televisiosta tuli paraateja ja lähes kaikilla vastaantulijoilla oli punainen kukka rintapielessään. Seurasin hetken myös Englannin "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelmaa, mutta minulle nämä tähdet olivat tuiki tuntemattomia. Matkapäivän päätteeksi menimme aikaisin nukkumaan (olihan sisäinen kellokin jo vaikka mitä).

Mukava huone, mukava sänky. Ennen kellonsoittoa minut herätti rakennuksen alapuolelta kuuluva jyrinä ja hienoinen tärinä. Suihkun jälkeen totesin, että adapterille olisi kerrankin ollut käyttöä; kiharrin ei toiminut ilman sitä. Toisaalta ulkona näytti satavan vettä ja tuulevan, joten kampauksesta viis. Aamukahvit, toastit ja kananmunat söimme pohjakerroksen aamiaishuoneessa, jonka saksalaisnuoriso oli jo vallannut. Pitelimme hetken sadetta huoneessamme tutkimalla karttaa ja tekemällä reittisuunnitelmia. Ilman trekkareita ja sateenvarjoja ei tästä päivästä selvitä.

Kävelimme Hyde Parkin läpi kohti keskustaa. Prinsessa Dianan muistomerkki on remontissa 3.-16.11.
http://www.royalparks.org.uk/parks/hyde_park/diana_memorial.cfm
Wellington Archin luona oli jonkun patsaan juurelle laskettu eilisen muistopäivän johdosta runsaasti punaisia kukkaseppeleitä. Kuvasimme Buckingham Palacen, Big Benin ja Horse Guardsin. Koko ajan satoi, silti keskustan konttoriväki kiirehti vettä tulvivilla kaduilla pikkukengissä, jopa sandaaleissa. Me siirryimme Old Shades Pubiin (2) kuivattelemaan. Paikka alkoi täyttyä lounastunnin viettäjistä, mekin päätimme syödä ja Hannu sai himoitsemansa fish & chipsit.

Alun alkaen tarkoituksemme oli ostaa kahden päivän oyster cardit, mutta kun olimme niin hyvin varustautuneet ja jalkaisin näki paremmin, päätimme kävellä Piccadilly Circuksen kautta takaisin Paddingtoniin. Minulla on maanantaisin englannintunti, Hannulla bänditreenit, joten nyt on mentävä puhumaan pubiin, jossa on tarjolla live-musiikkia (kuten Dublinissa oli maanantaisin). Illalla suuntasimme The Royal Exchange Pubiin (3), joka oli pubeista pubein, vaikka musiikki hoituikin 60-luvun levyillä, mm. The Kinks. Jätimme pubipiiraat testaamatta ja menimme kiinalais-korealaiseen Peking-Seoul ravintolaan. Kiinalainen on aina taattua sapuskaa ihan missä vain. Söimme hyvät tiikerirapu- ja kanacashew-annokset ja laskukin jäi puoleen eilisestä.

Tiistaina taivas oli kirkastunut, mutta kova tuuli sai ilman tuntumaan koleammalta kuin edellispäivänä. Pelasimme varman päälle; otimme sateenvarjot mukaan mutta jätimme aurinkolasit hotelliin, kun aamiaisen jälkeen kävelimme British Museumiin. Kiersimme egyptiläiset ja aasialaiset näyttelyt. Pieniä koululaisia koulupuvuissaan kierteli opettajiensa kanssa perusnäyttelyitä, levittäytyen välillä koko lauma lattialle tekemään tehtäviään. Neljännessä kerroksessa oli Tiibet-näyttely (siihenkin vapaapääsy), jonka kiersimme ennen poislähtöä.
http://www.britishmuseum.org/default.aspx

Jäimme puolikkaille pinteille Old Red Lion Pubiin (4). Ulkona tuuli vain yltyi, silti paikalliset polkivat fillareilla polvihousuissa ja lenkkeilijät olivat pukeutuneet t-paitoihin ja shortseihin. Jatkoimme kohti Toweria, matkalla kuvasimme St. Paul's Cathedralin. Lounaaksi nautimme päivän fish & chipsit ja kuivat siiderit London Stone Pubissa (5). Meluisa ja mukavan spooky paikka, joka näytti sekin olevan kovasti suosittu lounasaikaan. Naistenhuoneeseen mentiin salaovesta "kirjahyllyn" läpi. Seinällä olevassa julisteessa toivotettiin kaikki noidat ja velhot tervetulleiksi yhteiseen illanviettoon. Lounaan syötyämme kävelimme kuvaamaan Towerin ja Tower Bridgen. Paluumatkalle oli kaksi vaihtoehtoa; metro tai tallustelu. Koska sää oli aurinkoinen, kävelimme Thamesin vartta (Thames Path) keskustaan, Big Benin ja Westminster Abbeyn luo. Harrodsiin kertyi vielä muutama kilometri lisää. Matkalla piti käydä vessassa ja otimme puolikkaat pintit pubissa (6). Kävelimme Suomen suurlähetystön ohi, ja kuten epäilinkin, suurlähettiläs ajelee isolla bemarilla (FIN1). Harrodsilla suunnistimme suoraan leluosastolle, sieltä herkkupuotiin. Ilta oli jo pimentynyt. Tuntui turhalta ostaa enää lippuja yhtä metromatkaa varten, joten kävelimme Hyde Parkin läpi Paddingtoniin. Päivän aikana mittariin kertyi 25km, lenkkioluet otimme toisessa kulmakunnan kuppilassa, Sawyer's Arms Pubissa (7). Kun jälkeenpäin katsoin kartasta kävelyreittiämme, en minäkään voinut kuin todeta, että olemme ihan hulluja.

Ylänne-Nybergin Lontoon pubit -oppaassa mainittu Bathurst Street oli meiltä hukassa, joten enempää pubeja emme saaneet kasaan, kun The Victoriakin näytti olevan tupaten täynnä. Samoin kaikki muutkin kulmakunnan kuppilat olivat täynnä metelöiviä futiksen seuraajia. Suihkun jälkeen oli tarkoitus bongata vielä joku uusi paikka, mutta lopetimme etsimisen ja menimme eiliseen kiinalaisravintolaan illalliselle. Ainakin tiesimme, että ruoka olisi hyvää.

Viimeinen aamiainen tässä viktoriaanisessa hotellissa. Tarjolla oli tällä kerralla myös leikkeleitä (juustoja ei vieläkään, vihanneksista puhumattakaan). Suurin osa henkilökunnasta tuntui olevan maahanmuuttajia, kaikki erittäin kohteliaita, kuten taitavat olla lontoolaiset yleensäkin. Ulkona oli taas aurinkoinen ilma. Pakkasimme rauhassa, tavaraa ei ollut tullut lisää muuta kuin lasten lelut. Jätimme laukut respaan ja ulkoistimme itsemme. Ensimmäinen olut oli taas ansaittava ja kävelimme lähikaduilla. Ostin muutaman postikortin, samasta "lehtikioskista" olisi saanut teet ja lasten lelut puolet halvemmalla kuin Harrodsilta. Merkit oli haettava postista. Bathurst Street oli edelleen kateissa, joten menimme The Victoriaan (8) kirjoittamaan kortit. Olut oli kyllä mustaa, muttei maistunut juuri miltään. Leikimme että on lämmin ja istuimme ulkoterassilla. Löysimme kadonneen kadun ja Hyde Park Riding Clubin hevostallit. Pubioppaassa mainittu The Archery Tavern oli vaihtunut valkoisten liinojen Angel's ravintolaksi. Pyörimme kotikulmilla, harkitsimme hetken italialaisravintolan kohdalla, mutta kadun toisella puolella oleva Pride of Paddington Pub (9) avasi ovensa sopivasti lounasasiakkaille. Samainen pubi oli edellisiltana niin turvoksissa, että jouduimme ovella kääntymään pois. Tilasimme lounaan ja kulutimme viimeisen tunnin.

Ei tullut kutsua prinssi Charlesin synttäreille, joten oli palattava kotiin. Haimme laukut hotellilta ja menimme Paddingtonin asemalle, josta juna Heathrown kentälle lähti 13.33. Kello olikin jo sen verran paljon, ettei kentällä tarvinnut turhia lorvia. Blue1:n opastus oli kyllä onneton, vasta kysymällä löysimme oikealle tiskille, meinasi tulla jo kiire. Tällä kentällä piti myös kengät laittaa läpivalaisuun.

Jos vielä joskus palaamme Lontooseen (ehkä vähän lämpimämpään aikaan), meiltä jäi seuraavalle kerralle hop on, hop off -kiertoajelu, iltakävely Sohossa ja China Townissa sekä monta museota. Ja ne sadat käymättomät pubit! Ihmettelen vain, kuinka monta viikkoa Ylänne ja Nyberg ovat Lontoossa pubeja kolunneet, me saimme kolmessa päivässä vain 9 pistettä.

Kari Ylänne, Arto Nyberg: Lontoon pubit - 100 parasta!
Hannu Tarmio: Lontoo kutsuu, matkakohteista moninaisin

aivan ensimmäisenä kannattaa ottaa viikon metrolippu viidelle vyöhykkeelle. se maksaa muistaakseni 45 puntaa mutta sillä pääsee metrolla, bussilla ja junalla. nähtävyyksistä voi mainita london eye:n ja thamesilla kannattaa käydä risteilyllä - hinta noin 15 puntaa kumpikin. ja futismatseihin on käsittääkseni aika hankala saada lippuja ellei kyseessä ole joku nelosdivarin matsi..niin ja pubeja kyllä löytyy etsimättäkin, joten hyvää matkaa.....

Meillä myös varattuna hotelli Hyde Parkin läheisyydestä. Kokeilkaa London Pass sivuja. Tilattiin itsellemme sieltä passit 3 päiväksi. Tulee edullisemmaksi, kuin maksella pääsymaksuja. Ja jonojen ohi pääsee kuulemma helpommin. Passit tuli kotiin alle 10 päivässä ja nyt on niitä innokkasti tutkailtu ja tutustuttu.
Sieltä löytyy myös tietoa matkustamisesta ja Travel Cardista. Kannattaa käydä!