Päivämies 7.1.2008,2.pääkirjoitus:
"Erityisesti seurakunnan sisälle tunkeutunut uudenheräyksen hengen vaikutus näkyi eräissä hoitotilanteissa lainomaisena tiukkuutena ja vaativuutena vuosikymmenen(70-l) loppupuolella."
Totuus on, että uusheräystä ei nähty laajalti pahaa aiheuttavana hengen vikana koko 70-luvulla, vaan keskeisiä hengen vikoja olivat kuiva, hempeä ja kososlainen henki ja muut henkivallat. Uusheräyksestä ei puhuttu hoitokokouksissakaan, mutta sitäkin laveammin muista em. hengen vioista.
Voittosen alustuksesta Pms 7.1.,s.14:
"Viime aikoina käydyssä keskustelussa on aika ajoin unohdettu, että 1970-luvulla irtautui elämänliikkeestämme pienehkö ryhmittymä, joka organisoitui elokuussa 1977 nimellä Suomen vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistys ry. On myös unohdettu, että kristillisyyteemme tunkeutunut uudenheräyksen ajattelutavan ja hengen vaikutus murtui marraskuussa 1979 keskeisen vaikuttajan saatua paranuksen armon."
Ainakaan tutkijat eivät ole unohtaneet SVL:n irtoamista. Tuo pieni eriseura ei selitä juuri ollenkaan vl-liikeessä 70-luvulla koettua hoitokokousaaltoa. Hoitokokouksethan vain yltyivät vuoden 1977 jälkeen.
Totuus on, että 60-70 -lukujen keskeisen saarnaajan ja tosiasiallisen vl-johtajan, HS:n, uusheräyshenkisyyttä ei tunnistettu ennen kuin marraskuussa 1979 ja silloinkin vasta kun hänet otettiin puheistaan kiinni. Siihen asti hän oli ehdoton auktoritetti. Esimerkiksi kesällä 1979 HS oli vielä valtansa huipulla , mms. radiopuhuja suviseuroissa. Ei kai nyt uusheräsyhenkiseksi tunnettua saarnamiesta panna puhujaksi suoraan radiolähetykseen suviseuroissa. Työvaliokunnnassa marraskuussa käydyssä hoitokokouksessa HS lopulta ja vastahankaisesti taipui parannukseen. HS:n asiaa käsiteltiin vielä puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksessa suviseuroissa v. 1980 ja tulloinkin HS hangoitteli vastaan, mutta taipui lopulta parannukseen. Loppuelämänsä HS oli kyllä sitten uskollinen ja nöyrä vl-kristitty.
Totuus on että HS:n vaikutus monien hoitokokous- ja muine oppikäsityksineen tuntui vielä pitkään vl-liikkeessä ja tuntuu osin vieläkin. Puimatantere siltä osin on valitettavasti edelleen puhdistamatta. Ei kai asiaa edelleen puitaisi puhujainkokouksessa, jos kaikki olisi kunnossa.
Voittosen alustuksesta:
"Sen jälkeen tehtiin vuosikymmenen tapahtumista analyysi, joka tuli julkisuuteen joulukuussa 1979 pidetyssä tiedotustilaisuudessa ja samaan aikaan julkistetussa kirjasessa".
Todellisuudessa analyysi on vieläkin tekemättä. Monista 70-luvulla rehottaneista vl-erityiskorostuksista, joista osa on ilmiselvästi hereettisiä, ei ole vieläkään sanoudutu irti. Eikä tuolloisessa (1979) "analyysissa" viitattu uusheräyksen ja HS:n vaikutukseen eikä hoitokokouksia tarkasteltu analyyttisen kriittisesti. Edes pieniä "ylilyöntejä" ei tuolloin tunnustettu. Pikemminkin tiedotustilaisuus oli eräänlainen puolustus- ja selittelypuheenvuoro, jossa yritettiin pehmenntää otettua kurssimuutosta. Kuitenkin samanaikaisesti selitettiin, että vl-liike on aina ollut toimissaan ja opeissaan johdonmukainen. Monille vl-kristityille tiedotustilaisuus tuli yllätyksenä. Vallalla oli käsitys, että uskottomien valheellisin syytöksiin ja ilkeisiin kysymyksiin ei vastata.
"Erityisesti seurakunnan sisälle tunkeutunut uudenheräyksen hengen vaikutus näkyi eräissä hoitotilanteissa lainomaisena tiukkuutena ja vaativuutena vuosikymmenen(70-l) loppupuolella."
Totuus on, että uusheräystä ei nähty laajalti pahaa aiheuttavana hengen vikana koko 70-luvulla, vaan keskeisiä hengen vikoja olivat kuiva, hempeä ja kososlainen henki ja muut henkivallat. Uusheräyksestä ei puhuttu hoitokokouksissakaan, mutta sitäkin laveammin muista em. hengen vioista.
Voittosen alustuksesta Pms 7.1.,s.14:
"Viime aikoina käydyssä keskustelussa on aika ajoin unohdettu, että 1970-luvulla irtautui elämänliikkeestämme pienehkö ryhmittymä, joka organisoitui elokuussa 1977 nimellä Suomen vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistys ry. On myös unohdettu, että kristillisyyteemme tunkeutunut uudenheräyksen ajattelutavan ja hengen vaikutus murtui marraskuussa 1979 keskeisen vaikuttajan saatua paranuksen armon."
Ainakaan tutkijat eivät ole unohtaneet SVL:n irtoamista. Tuo pieni eriseura ei selitä juuri ollenkaan vl-liikeessä 70-luvulla koettua hoitokokousaaltoa. Hoitokokouksethan vain yltyivät vuoden 1977 jälkeen.
Totuus on, että 60-70 -lukujen keskeisen saarnaajan ja tosiasiallisen vl-johtajan, HS:n, uusheräyshenkisyyttä ei tunnistettu ennen kuin marraskuussa 1979 ja silloinkin vasta kun hänet otettiin puheistaan kiinni. Siihen asti hän oli ehdoton auktoritetti. Esimerkiksi kesällä 1979 HS oli vielä valtansa huipulla , mms. radiopuhuja suviseuroissa. Ei kai nyt uusheräsyhenkiseksi tunnettua saarnamiesta panna puhujaksi suoraan radiolähetykseen suviseuroissa. Työvaliokunnnassa marraskuussa käydyssä hoitokokouksessa HS lopulta ja vastahankaisesti taipui parannukseen. HS:n asiaa käsiteltiin vielä puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksessa suviseuroissa v. 1980 ja tulloinkin HS hangoitteli vastaan, mutta taipui lopulta parannukseen. Loppuelämänsä HS oli kyllä sitten uskollinen ja nöyrä vl-kristitty.
Totuus on että HS:n vaikutus monien hoitokokous- ja muine oppikäsityksineen tuntui vielä pitkään vl-liikkeessä ja tuntuu osin vieläkin. Puimatantere siltä osin on valitettavasti edelleen puhdistamatta. Ei kai asiaa edelleen puitaisi puhujainkokouksessa, jos kaikki olisi kunnossa.
Voittosen alustuksesta:
"Sen jälkeen tehtiin vuosikymmenen tapahtumista analyysi, joka tuli julkisuuteen joulukuussa 1979 pidetyssä tiedotustilaisuudessa ja samaan aikaan julkistetussa kirjasessa".
Todellisuudessa analyysi on vieläkin tekemättä. Monista 70-luvulla rehottaneista vl-erityiskorostuksista, joista osa on ilmiselvästi hereettisiä, ei ole vieläkään sanoudutu irti. Eikä tuolloisessa (1979) "analyysissa" viitattu uusheräyksen ja HS:n vaikutukseen eikä hoitokokouksia tarkasteltu analyyttisen kriittisesti. Edes pieniä "ylilyöntejä" ei tuolloin tunnustettu. Pikemminkin tiedotustilaisuus oli eräänlainen puolustus- ja selittelypuheenvuoro, jossa yritettiin pehmenntää otettua kurssimuutosta. Kuitenkin samanaikaisesti selitettiin, että vl-liike on aina ollut toimissaan ja opeissaan johdonmukainen. Monille vl-kristityille tiedotustilaisuus tuli yllätyksenä. Vallalla oli käsitys, että uskottomien valheellisin syytöksiin ja ilkeisiin kysymyksiin ei vastata.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Aloituksesi olisi toki sopinut johonkin jo käynnissä oevaan keskusteluketjuun. Ei ole tarkoituksenmukaista, että täällä on kohta kymmenen eri ketjua, joissa jokaisessa ruoditaan Päikkärin rimanalituksia.
Pms 7.1. 2009.s.9:
"Virheitä ja ylilyöntejäkin tapahtui, mutta niitä pyydettiin ja annettiin anteeksi. Muistan, kun muutama vuosi myöhemmin menin seuranpitoon eräälle paikkakunnalle, ja eräs veli otti minua hihasta ja sanoi: Minä silloin pahennuin sinuun siinä keskustelussa. Annatko anteeksi. Annoin ilolla ja rakkaudella hänelle anteeksi ja pyysin itsekin anteeksi."
Siis että hoitomies oli tehnyt ylilyönnin (synnin) hoitokokouksessa ja toinen oli siihen (syystä) pahentunut. Niinpä loukattu sitten vuosien päästä meni pyytelemään pahentumiskokemuksiaan anteeksi ja pahentajahan (pahantekijä) saarnasi seiniä myöten kaikki anteeksi sille, jota oli loukannut.
Melkoista kyykytysoppia.Pahin syntinen onkin siis se, jota loukataan ja ylilyönneillä hutkitaan. Hei, kamaan,vl-uskoiset, ette usko itsekään tällaiseen kreisiin meininkiin.
Päivämies kertoo asiat aivan niin kuin ne olivat.
Aamenta vastasi kaikki, mitä lehdestä luin.
Kun Päivämies on johdonmukaisesti vaiennut SYT-rahoista niin kaiketi niitä ei ole koskaan vastaanotettukaan. Uskottomat synnintekijät haukkuivat tyhjää puuta ja valheita levittelevät.
"Totuus on, että 60-70 -lukujen keskeisen saarnaajan ja tosiasiallisen vl-johtajan, HS:n, uusheräyshenkisyyttä ei tunnistettu ennen kuin marraskuussa 1979 ja silloinkin vasta kun hänet otettiin puheistaan kiinni. Siihen asti hän oli ehdoton auktoritetti. Esimerkiksi kesällä 1979 HS oli vielä valtansa huipulla, mms. radiopuhuja suviseuroissa. Ei kai nyt uusheräsyhenkiseksi tunnettua saarnamiesta panna puhujaksi suoraan radiolähetykseen suviseuroissa. Työvaliokunnnassa marraskuussa käydyssä hoitokokouksessa HS lopulta ja vastahankaisesti taipui parannukseen."
Arkkipiispa Mikko Juvan ansioksi on luettava, että hän sai Reinikaisen takin kääntymään v. 1979 hänen kanssaan käymissään pitkissä keskusteluissa. Juva joutui käyttämään suurimpia mahdollisia panoksia Heikki Saaren toiminnan lopettamiseksi, jopa uhkaamalla herätysliikkeen erottamista kirkon yhteydestä ja saattamalla SRK toiminnastaan rikosoikeudelliseen vastuuseen. Reinikainen toisinsanoen pakotettiin arkkipiispan toimesta syrjäyttämään Saari vl-liikkeen "pääteologin" tehtävästä ja tiputtamaan hänet rivijäseneksi.
Reinikaisesta ja Juvasta? Onko sinulla siitä esittää dokumentteja? Vai kirjoitatko kuulopuheita tai omia luulojasi?
Itse olen ollut siinä käsityksessä, että Reinikaisen ja Juvan keskustelut käytiin 80-luvun puolivälin jälkeen. Vasta nämä keskustelut panivat pisteen hoitokokouksille, joita pidettiin tietääkseni vielä 80-luvullakin.
Reinikaisen kyllä sanotaan syrjäyttäneen HS:n, mutta ei Juvan vaatimuksesta.
Näistä asioista on sekavaa ja ristiriitaista tietoa.
Joosua on oikeilla jäljillä. Savelan Voitto on itse minulle kertonut SRK:n johdon ja arkkipiispa Juvan tapaamisesta 70-80-lukujen vaihteessa. En kylläkään hoksannut kysyä, miten ex-vl-johtaja HS:n asia oli tuossa keskustelussa esillä. Mutta itse tapaaminen on täyttä faktaa.
Tämä on taas tätä: vl-porukka ei usko tosiasioita todeksi ennen kuin heille lyö dokumentit pöytään eivätkä oikein usko sittenkään, vaan alkavat selitetää ja selitellä.
nimim. kala
Se on fakta, että Reinikainen syrjäytti Saaren, jonka syrjäytyminen johtui lähinnä Saaren omista kannanotoista. Odotettiin vain sopivaa hetkeä. Reinikainen tiesi jo vuosia Saaren opillisista harhoista, mutta ei uskaltanut lähteä taistelemaan häntä vastaan, koska Saarella oli voimakas kentän tuki ja koska oli luotu mielikuva yhtenäisestä SRK:n johdosta sekä oppi Jumalan huoneenhallituksesta.
En ole vl, vaan haluaisin vain tietää, miten nämä asiat ovat.
Nyt epäilen sinunkin väitettäsi, koska mielestäsi näköjään pitäisi uskoa mitä vain pelkästään siksi, että joku niin väittää. Et siis vaikuta oikein luotettavalta lähteeltä.;)
Kerroin vain sen minkä Savela on minulle itselleni kertonut itse tapamisesta. Tapaaminen on fakta. Sitä en tiedä, keskusteltiiko HS:sta, mutta tiedän mistä muusta tuossa tapaamisessa keskusteltiin.
Jos pidät minua epäluotettavana lähteenä, siihen sinulla on täysi vapaus. Ei se minua haittaa.
Synnyttääkö tuollainen suhtautuminen toisen ihmettelyyn ja epätietoisuuteen mielestäsi luotettavan vaikutelman? Jos esim. leimaat toisen vl:ksi tietämättä, onko hän sitä, voit yhtä kirkkain silmin väittää muuta puutaheinää.
"Tämä on taas tätä: vl-porukka ei usko tosiasioita todeksi ennen kuin heille lyö dokumentit pöytään eivätkä oikein usko sittenkään, vaan alkavat selitetää ja selitellä."
Tämäkin perustuu vain siihen, mitä olen itse kokenut esimerkiksi SYT-rahasotkua tutkiessani.
Olen itse kokenut ja nähnyt miten monet veeällät käyttäytyvät kun heille näyttää faktoja ja asiakirjoja.
kala
mun viestieni suhteen vaikeuksia luetun ymmärtämisessä?
asiasta, mutta Juva itse on 1980? ilmestyneessä muistelmateoksessaan kertonut keskusteluistaan SRK:n (Reinikainen, pj) kanssa. Keskustelujen aiheena ovat olleet vl-liikkeen harjoittamat hoitokokoukset ja niissä tapahtuneet laittomuudet. Olen eri tietolähteistä saanut sellaisen käsityksen, että näiden Juvan kanssa käytyjen keskustelujen seurauksena SRK lopetti oman organisoidun osallistumisensa paikallisiin hoitokokouksiin, jotka jatkuivat ry:iden organisoimina pitkälle 80-luvun lopulle saakka ja ehkä vieläpä myöhempäänkin.
On mielestäni täysin selvää, että hoitokokousten lopettamisen edellytyksenä on ollut Saaren aseman ja vaikutusvallan heikentäminen vl-liikkeessä.
HS menetti täysin asemansa SRK:n johdossa marraskuussa 1979. Hän yritti paluuta vielä 1980 mutta epäonnistui.
Hoitokokousten määrä väheni tuntuvasti vuoden 1979 jälkeen, koska kiivaiden hoitokokousmiesten ja heitä tukevien tiukkojen rivi-veeälläisten tukana ei enää ollut tuomaa HS:n arvovaltaa. Valtataistelu päättyi Reinikaisen voittoon 6-0.
myös henkilökohtainen poliittinen vakaumus; kokoomus vastaan sekoilevat kepulaiset?
Olen itse ollut vielä 80-luvun puolella hoitokokouksissa. Kyllä niitä riitti sillekin vuosikymmenelle.
Joo, oli, mutta eivät olleet enää SRK:n organisoimia.Paikallisilla rauhanyhdistyksillä oli vain jäänyt levy päälle... pikkupomot luulivat että nyt tätä hoitokokouskonseptia täytyy jatkaa ja tämä malli jää pysyväksi.
Missähän vaiheessa ja miten paikallisen ry:n johtokunta hoksasi että nyt lopetetaan hoitokokoukset?
vaiheessa on ilmoitettu millekään ry:lle! Eihän sitä ilmoitettu koulu-tv -kieltoakaan ja sitäkin yhä vielä eräillä paikkakunnilla noudatetaan. Se on siis täysin kunkin paikallisen kihon vallassa, miten simputtaa tänä päivänäkin rivi-vl:iä.
jo eilen kommentoida tuota kysymystä, mutta unohdin. Kommenttini olisi ollu juuri sama, jonka itse annoit. Noin se on.
Mistään opillisista eikä muistakaan suuremmista asioista ei ole milloinkaan SRK:n taholta annettu mitään tietoa rivi-vl:ille. Päivämiehen kautta on varovasti annettu ymmärtää jonkun asian muuttuneen. Syynä tälle täydelliselle tiedottamattomuudelle on SRK:n johdon taholta sanottu, että niistä kertominen saattaisi aiheuttaa hämmennystä kentällä. Epäilen tämän olevan täysin harkittua tiedotuspolitiikkaa.
Itse ihmettelen kovasti, että tällainen tiedottamattomuuslinja tyydyttää yhteisön jäsenistöä vielä 2000-luvulla.
pikkuhiljaa rivi-vl:kin "herää", kun saa muutakin tietoa kuin tuota SRK:n seuroissa ja Päivämiehessä suodattamaa. Omakin siskoni, joka on ikänsä ollut vl (14 lapsen äiti) ihmetteli tässä taannoin, että "onkait se menny sekavaksi, kun ennen niin jyrkästi vastustettiin naispeppauttakin ja sitten se vain yhtäkkiä jäi"! Juuri näin se menee, SRK halveksii alamaisiaan ja pitää heitä täysin aivottomina. Sitä vaan yhtäkkiä ollaankin alttarilla naispapin kanssa ja kaikki on ihan OK.
Juuri tuo naispappeuden hyväksyminen luulisi olevan mittakaavaltaan ja opillisestikin sen luokan asia, josta ehdottomasti jokaisen jäsenen pitäisi saada tietää ja nykyisten avoimuuden ja demokratian pelisääntöjen mukaan pitäisi saada olla jopa asiasta päättämässä. Mutta kun ei niin ei. Kukaan ei ilmeisesti katso oikeuksiensa perään. :-(
Tämän asian tiedottaminen olisikin taatusti aiheuttanut hämmennystä kentällä.
Ps. Eikö se, että noin voidaan toimia, kerrokin itseasiassa eräänlaisesta "aivottomuudesta".
molemmat tiedämme sen, että ei välttämättä, vaan siitä, että pelko estää puuttumasta/kyselemästä asioista. Kun jokainen tietää seuraukset, kannattaa pitää suu kiinni ja uskoa eppäilykset anteeksi! Ja jos on vielä paljon lapsia kasvattanut tuohon oppiin, sitä vähemmän haluaa kysellä. Menee pohja kaikkien elämältä.
Sillon kun omat lapseni olivat pieniä, monesti mietin, kannattaako kaikkea "palturia" heille opettaa!
Sanomani "aivottomuudesta" oli pahempi kuin tarkoitus. Otit sen kuitenkin oikealla tavalla. ;-) Loppuheittoni syntyi hetken mielijohteesta siitä vanhasta vl-sanonnasta "alä ajattele, usko vaan".
Ymmärrän hyvin, että pelko on se todellinen syy, kuten totesitkin. Näin se on ollut viimeiset 40 vuotta. Uskoisin, että nykyisin pahin pelko on jo hellittänyt, koska ymmärtääkseni millään tasolla ei olla enää niin aktiivisesti ja konkreettisesti puuttumassa ihmisten tekemisiin, kuin esim. 70-luvulla.
Saattoi olla, että vielä 1986 alkuvuonna jolu poika heitettiin saatanalle, mutta siinä vuodenvaihteessa 85-86 ne lopetettiin.
hänen SRK:n johdon puhutteluaan. Juva oli itse asiassa se, joka "Jumalan valtakunnan" pään sai kääntymään. SRK oli uhonnut vuosikausia kirkosta eroamisella, mutta meni pupu pöksyihin kun kirkko sitä tosissaan ehdotti! Mammanpoikia.
Linkissä olevassa dokumentissa hoitokokouksen uhri luettelee henkiä, joista ihmisiä hoidettiin. Oli hempeää henkeä yms. Tuo tapahtui 1980-luvulla dokumentin mukaan.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=644&a=1708
Jälkeenpäin Reinikainen on tulkinnut tapahtumia siten, että fundamentalismi uhkasi vl-liikettä 70 luvulla. Näin oli. Fundamentalismi oli täyttä totta vuodesta 1961 alkaen ja saavutti huippunsa 1979, minkä jälkeen se alkoi laantua. Vl-liikkessä on kuitenkin edelleen fundamentalistisia tuntomerkkejä. Yksi niistä on se, että oma historia halutaan tulkita vallalla olevan opin mukaiseksi. Menneisyyskin muuttuu opin muuttuessa.
Eipä puhuttu 70-luvulla, että elämänliikkeen sisällä on lainomainen uusheräys. Tämä teoria keksittiin myöhemmin.
"Fundamentalismi oli täyttä totta vuodesta 1961 alkaen ja saavutti huippunsa 1979, minkä jälkeen se alkoi laantua."
Mitään näistä fundamentalismin aikana vl-opetuksiin tuotuja piirteitä ei ole opetuksista ainakaan virallilla kannanotoilla purettu eikä peruutettu, joten oma johtopäätökseni on, että fundamentalismi rehottaa edelleen SRK:n opetuksissa sekä johdossa ja voi edelleen hyvin. Ainoa, minkä voi todeta loppuneen 70- ja 80-luvun taitteessa, ovat maanlaajuiset massiiviset hoitokokoukset. Tällekin löytyvät aivan muut syyt, joista tärkeimmän mainitsin tuossa toisessa viestissäni.
Muutoin olen samaa mieltä kanssasi.
Vl-liikkeen kannattajat näkevät itsensä piskuiseksi laumaksi. Samaan hengen vetoon he korostavat, että nettikeskustelua vetää pieni piiri. Pieni piiri siis uhkaa piskuista laumaa.
oikein uskovat ovat piskuinen lauma koko maailmankaikkeudessa.Sen sisällä on vielä minipiiri, joka on vaikkapa mopin palstalla
Pieni se piiri tosiaan on - aivan mitätön ja voimaton. Sitä pienuutta SRK:kin muistaa muistuttaa Voittosen suulla. Mutta jostain syystä tuo pieni ja mitätön piiri vaikuttaa jopa puhujaikokouksessa esitetyn alustuksen sisältöön ja kokouksessa käytyyn keskusteluun. Jo on mitätöntä touhua kerta kaikkiaan.
Kaiken lisäksi tuo pieni piiri valehtelee koko ajan päinvastoin kuin SRK ja varsinkin Päivämies, joka puhuu pelkkiä totuuksia.
sinun pienessä päässäsi.
Luepa 1970-luvun Päivämiehiä ja Siionin Lähetyslehtiä sekä vertaa niitä tämän päivän Päivämiehiin. Sen jälkeen mieti sen jälkeen itse mikä on totta ja mikä ei.
Aloittaja
Näyttää siltä, että Päivämies menettää arvovaltaansa koko ajan.
Mitähän monet 70-luvun hoitokokoukset kokeneet saarnamiehet todella ajattelevat Voittosen alustuksesta ja Päivämiehen kirjoittelusta? Uskovatkohan he sisimmässään itsekään mitä heille yritetään syöttää?
Mitähän monet saarnamiehet ajattelevat siitä, että Päivämies on koko ilmestymisensä ajan vaiennut mm. SYT-rahoista aivan niin kuin niitä ei olsi koskaan vastaan otettukaan ja aivan kuin ne olisi satua ja vain uskottomien valehtelua.
Voiko puhuja pitää todella sydämessään tätä Päivämiehen viime aikaista näkemystä hoitokokouksista oikeana? Olisi hyvä kuulla puhujien käsityksiä. Olavi Voittonen vetää nyt SRK:ssa vaarallista linjaa, yliöpäisesti. Ehkä hän on varmistanut puhujaporukan lojaalisuuden itselleen.
Tosiasiassa Voittonen on kokonaan väärä mies puheenjohtajaksi, kun hän itsekin oli hoitokokousmies.
"Päikkärin avauksia" oli niin monta, etten tätä aiemmin huomannut! Ehdottomasti yksi parhaista avauksista.
Kiitos vaan,
tv. aloittaja