Mikä helvetti tätä maata riivaa kun hyvin moni jää ilman kavereita sun muita? Epäsosiaalisia paskoja näemmä Suomi täynnä, jotka ei hyväksy erilaisuutta ja pelkäävät tutustua sellaisiin ihmisiin.
Miksi Suomi on tällainen paskamaa?
Yksinäinen.........
191531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miten paljon erilaisempaa? Onko kellään kokemuksia?
Kokemuksesta voin sanoa, että ulkomailla ihmiset ovat paljon avoimempia ja ulospäinsuutautuneita. Tämä tietenkin on vähän maakohtaista, mutta Suomessa ilmapiiri on juuri sellainen, että ihmiset eivät uskalla tutustua toisiinsa tai puhua vieraille. Suomalaiset ovat keskimäärin (ei kuitenkaan yleistetä) pelkureita ja introverttejä, itseni tähän ryhmään mukaan lukien. Häpeän välillä niin kovasti sitä, että olen itsekin niin ujo ja sisäänpäinkäätäytynyt, että en uskalla itse näyttää esimerkkiä. Ei ne muut ihmiset pure mutta kai olen luonteeltani melko ujo ja arka, että en uskalla vaikka tiedän, että elämä olisi paljon mukavampaa ja helpompaa jos uskaltaisin.
monissa maissa on enemmän porukkaa ja suurempi asukastiheys joten melkein väkisin törmäilee johonkin.
Siinä on omat huonotkin puolensa mutta kyllä seuraa on helpompi saada.
Täällä kun on vielä pirun kylmä ja pimeäkin ettei huvita vaikkapa liikkua kaupungilla.
Euroopassa ihan erilainen kulttuuri, tämä muistuttaa jotain amerikan tuppukylää lähes koko maa, joidenkin suurempien kaupunkien keskustoja ehkä lukuunottamatta mutta eipä se paljon auta kun henkinen ilmapiiri on niin sisäänpäinlämpiävä, ankea ja köyhä.
Ne korkeimman asukastiheyden paikat eli suurimpien kaupunkien keskustat on Suomessa (kuten muuallakin) niitä kaikkein kylmimpiä ja yksinäisimpiä paikkoja mitä on. Että silleen.
EI PIDÄ PAIKKAANSA, AINAKAAN MEIDÄN KYLÄSSÄ...
tuolta alempaa, tervetuloa maahan nimeltä suomi. Negatiivisuus on se asia mitä täällä vähiten kaipaan, turha keskustella täälläkään, heti tulee niskaan kommenteja, joista käy ilmi, että erilaisia ajatuksia ei edes yritetä ymmärtää. Suomi, kylmä ja pimeä maa pohjoisessa ja ihmiset ovat toki sen mukaisia. Yksin täällä saa olla koko ikänsä, mihin tämä maa tästä muuttuisi, kuin vain huonompaan suuntaan.
Itse kun olisin niin sosiaalinen mutta kun tätä sosiaalisuutta ei voi käyttää hyväksi missään. Monet ihmiset kun ovat niin kylmiä ja sisäänpäinkääntyneitä eivätkä hyväksy erilaisia ihmisiä että kenen kaveri tässä sitten oikein olisi. Itselläni ei ole yhtään ystävää paria kaveria näen silloin tällöin. Ihmisiin on niin vaikea tutustuakin jos ei satu olemaan pintaliitäjä, pinnallinen, tunteeton, nationalisti, ulkomaalaisvihaaja jne...eli tavallinen suomalainen. Itse kun en tunne olevani suomalainen enkä omaa tavallista suomalaista luonnetta niin on todella vaikea saada ystäviä tällaisesta maasta. Muualta Euroopasta ystävien saaminen olisi paljon helpompaa kun siellä asuu iloisia nauravaisia ja avoimia ihmisiä eikä näitä jurottavia, sisäänpäinkääntyneitä, isänmaanpelastaja amisjuntteja
Minkäslaisia radikaalijärjestöjä ja yhteisöjä sieltä ulkomailta sitten löytyis kun siellä on paremmin asiat?
Itsekin olen sosiaalinen, mutta olen kiinnostunut täysin muista asioista kuin ikäluokkani. En halua edes lähteä mukaan tähän oravanpyörään, vaan pysyn omissa oloissani, koska en ole ikinä pitänyt baareista ja bileistä. Eikä siinä ole mitään pahaa, koska jos olen osa yhteiskuntaa työlläni, niin mitään ongelmaa ei pitäisi olla. Maailma ei lopu ihmisistä, jos en hanki lapsia jne. Minulle riittää peti ja katto pään päälle. Päivät pitkät samoilen ulkona puistossa tai lueskelen.
En voi sanoa että olen nykyaikainen ihminen, olen repsahtanut menneisiin aikoihin henkisesti. Ulkomailla on samanlaisia ihmisiä kuten minä eli aurinkoisia ja hyväksyviä. Suomalaiset ovat raivorasismin ja hulluuden riivaamia, joten heidän kanssaan ei voi olla ystävä. Korkeintaan nemesis.
"Eikä siinä ole mitään pahaa, koska jos olen osa yhteiskuntaa työlläni, niin mitään ongelmaa ei pitäisi olla. Maailma ei lopu ihmisistä, jos en hanki lapsia jne. Minulle riittää peti ja katto pään päälle. Päivät pitkät samoilen ulkona puistossa tai lueskelen. "
Minä en hae elämältäni mitään muuta kuin henkistä hyvinvointia. Sitä että on välitetty, rakastettu ja saan olla sellainen kuin olen. Koska mitään näistä en tule varmaan saamaan maassa, mikä on täynnä tunteettomuutta ja julmuutta.Tunnen itseni joka päivä erittäin surulliseksi ja yksinäiseksi.
Minulle riittäisi kanssa erittäin vaatimaton elämä jos henkinen elämäni olisi iloista. Riittäisi aivan hyvin vaatimaton pienipalkkainen työ ja katto pään päälle. Eniten tuo stressiä se kun muut odottavat niin paljon minulta. Vanhemmat patistavat kaikenlaisiin suorituksiin kun ikääkin alkaa tulemaan ja pitäisi oikeasti elää tätä aikuisten elämää. Haluaisin vaan käpertyä omiin ajatuksiin vuosikausiksi enkä haluaisi toimia lainkaan koska olen toimintakyvytön tälläisessa yhteiskunnassa missä halveksitaan ihmistä jo pienenkin massasta poikkeavuuden takia. Mulla on ollut jo pitkään sellanen olo että olen polkenut vuosia paikallani ja saatan polkea koko loppuelämäni. Näin rasistisessa, julmassa ja pinnallisessa yhteisössä on niin vaikea olla iloinen, avoin ja sosiaalinen joten tämä vaikea masennus saattaa kestää koko loppuelämän.
Onko sulla sitten paljonkin kokemuksia näistä "tavallisista" suomalaisista? Oletko paljonkin matkustellut muualla euroopassa, että pystyt sanomaan muunmaalaisten olevan niin paljon nauravaisempia ja avoimempia ihmisiä? Uskonpa että muissakin maissa dissataan yhtä lailla ulkomaalaisia ja erilaisia ihmisiä. Muista myös, että se minkä sä näet "jurotuksena" ja "sisäänpäinkääntymisenä" voikin olla ujoutta, ja siitä ihmisestä voisikin kenties tulla sun paras ystäväsi?
"Onko sulla sitten paljonkin kokemuksia näistä "tavallisista" suomalaisista? Oletko paljonkin matkustellut muualla euroopassa, että pystyt sanomaan muunmaalaisten olevan niin paljon nauravaisempia ja avoimempia ihmisiä?"
Jokaikinen päivä näen näitä tavallisia suomalaisia eli niitä ihmisiä jotka ovat sisäänpäinkääntyneitä, alkoholisoituneita, armeijafanaatikkoja, erilaisuuden vihaajia, väkivaltaisia, tylyjä, kylmiä, tunteettomia, pinnallisia paskiaisia. En näe ympärilläni koskaan niitä ihmisiä jotka olisivat tavallisia toisia kunnioittavia, toisten mielipiteet hyväksyviä, rakastavia, iloisia ja välittäviä ihmisiä. Tällaisia ihmisiä ei asu suomessa sen takia minäkin olen yksinäinen enkä halua muita kavereita kuin sellaisia jotka kuuntelelevat ja hyväksyvät toisen ihmisen luonteen, persoonallisuuden ja mielipiteet.
Euroopan maista olen kiertänyt Ruotsin, Norjan, Tanskan, Saksan, Hollannin, Ranskan, Unkarin, Espanjan, Viron ja Belgian. Jokaikisessä maassa on ihanammat ja avoimemmat ihmiset kuin suomessa. Unkarilaiset ovat kaikkein ystävällisimpiä ja ihanampia. Tekisi mieli halata joka ikistä heistä niin rakastava ja välittävä ilmapiiri vallitsee siinä maassa.
"Muista myös, että se minkä sä näet "jurotuksena" ja "sisäänpäinkääntymisenä" voikin olla ujoutta, ja siitä ihmisestä voisikin kenties tulla sun paras ystäväsi? "
Itseasiassa sen näkee aika helposti jos ihminen on ujo. Yleensä olenkin hakeutunut niiden ihmisten seuraan jotka ovat ujoja, hiljaisia ja estyneitä koska silloin ei saa tylyä kritiikkiä omasta elämästä ja siinä täysin epäonnistumisessa.
Kyllä maassa pitäisi olla ja asua vähän kauemmin kuin sen viikon tai pari turistina, että muiden tyylistä ja kohtelusta pääsisi perille. Kaikki uusihan tuntuu alussa niin mahtavalta että. Mutta mieli voi alkaa muuttumaan, mitä kauemmin missäkin asuu. Varsinkin jos se kohtelu on jotain ihan eri muuta, kuin sitä mitä sä alussa kuvittelit sen olevan. Esimerkiksi ruotsissa sä olisit varmaan se "satans finjävel!" tai mikälie.
Olethan sä nyt joitain kavereita täältä saanutkin? Ettei se tilanne nyt varmaan niin kamala loppujenlopuksi ole? Missä piireissä sä oikein liikut, kun kerrot törmääväsi jokapäivä kuvailemiisi ihmistyyppeihin?
En ole omasta mielestäni ollenkaan erilaisuuden paheksuja, tai kovin epäsosiaalinenkaan. Silti olen aina ollut yksin.
En ymmärrä miksi jotkut edes luovat kovia kriteerejä ystävä-ehdokkaille, minulle ainakin hyvä ystävä voi olla vaikka vanha tai teini, uskova tai ateisti, seksuaaliselta suuntautumiseltaan mikä vain, yksineläjä tai äiti/isä jne. kunhan antaa vaan toisillekin tilaa, ja ymmärtää ja hyväksyy minutkin.
Mielestäni olen menettänyt liian monta hyvää ystävää tai muuten vaan ihmistä elämästäni. En tiedä mikä menee aina vikaan.
hyväksytä erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Enkä nyt tarkoita mitään rasistisia ajatuksia tai ulkomaalaisuutta, vaan ihan sitä että peruselämässä jos et kuulu valtavirran ajattelumalleihin, tai jos erehdyt ilmaisemaan ajatuksia erilailla, niin ulossulkeminen tapahtuu aika helposti porukoista. Surullista mutta totta!
"hyväksytä erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Enkä nyt tarkoita mitään rasistisia ajatuksia tai ulkomaalaisuutta, vaan ihan sitä että peruselämässä jos et kuulu valtavirran ajattelumalleihin, tai jos erehdyt ilmaisemaan ajatuksia erilailla, niin ulossulkeminen tapahtuu aika helposti porukoista. Surullista mutta totta! "
Tämä onkin täysin totta, sillä itse olen myös huomannut jatkuvasti tämän ihan saman asian. Yleensäkin meillä suomessa kaikkien ihmisten pitäisi kuulua aina tähän valtavirtaan ja tehdä just samanlaisia valintoja ja omata samanlaisia mielipiteitä tietyistä asioista, joista tässä maassa ei saisi koskaan olla eri mieltä. Itse en ole koskaan kokenut kuuluvani tähän niin sanottuun massanuorisoon, sillä kaikki kiinnostuksen kohteeni, mielipiteeni ja elämänarvoni poikkeavat niin täydellisesti oman ikäisteni nuorten mielenkiinnon kohteista.
Yksi asia mitä tässä maassa ei osata ymmärtää ollenkaan on se, että jos kaikkia nuoria ei vaan syystä tai toisesta kiinnosta se korkean koulutuksen, hyvän työpaikan ja hyväpalkkaisen työn hankkiminen. Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut nämä opiskelut ja urasuunnitelmat ja se onkin yksi suurimmista syistä siihen asiaan, miksi minun on ollut aina niin vaikea tutustua toisiin ihmisiin ja ennen kaikkea olla avoimesti oma itseni isossa ihmisjoukossa.
"Mikä helvetti tätä maata riivaa kun hyvin moni jää ilman kavereita sun muita?"
Sotien seurauksena ihmisiin tarttui inho, katkeruus ja viha. Nämä tunteet ajavat suomalaiset ajattelemaan pahaa ruotsalaisista ja venäläisistä, koska he projisoivat oman pahuutensa muihin kansoihin. Ihmiset eivät ole onnellisia, koska heitä riivaa sodista peräisin ollut hulluus ja raivorasismi.
Musta taas tuntuu siltä, että aika monilla täällä löytyy niitä ystäviä ja taustajoukkoja. Ei tällekään palstalle mitenkään vyörymällä tule ykinäisten viestejä. Aika hiljaista pitää. Mitä mun omiin kokemuksiin tulee, niin musta vuorostaan tuntuu, että mä taidan olla melkein ainoa yksinäinen tässä kaupungissa.
Taitaa joutua siitä että täälä on vitun sadistista paskaporukkaa kaikkialla. Vihaan tätä maata