Vielä vuosi sitten olisin tahtonut enemmän omaa aikaa. Asuin kotona ja seuranani olivat sisarukseni ja vanhempani. Myös lukiokaverit olivat aina lähellä ja koulussa heitä näki päivittäin.
Syksyllä muutin uuteen kaupunkiin aivan yksin. Perheeni jäi kauas, toiselle puolelle Suomea. Koulussa olo on ihan ok, mitä nyt joskus vähän ulkopuolinen, sillä en ole sijoittunut kunnolla mihinkään kaveriporukkaan. Mutta pahinta on iltaisin tulla omalle asunnolle, joka on ihan tyhjä , pimeä ja hiljainen. Ei ole ketään, jota pyytää kahville tai jonka kanssa puuhastella jotakin. Entisille lukiokavereillekaan ei kehtaa soittaa montaa kertaa viikossa.
Kunpa tapaisin ihmisen.
Syksyllä muutin uuteen kaupunkiin aivan yksin. Perheeni jäi kauas, toiselle puolelle Suomea. Koulussa olo on ihan ok, mitä nyt joskus vähän ulkopuolinen, sillä en ole sijoittunut kunnolla mihinkään kaveriporukkaan. Mutta pahinta on iltaisin tulla omalle asunnolle, joka on ihan tyhjä , pimeä ja hiljainen. Ei ole ketään, jota pyytää kahville tai jonka kanssa puuhastella jotakin. Entisille lukiokavereillekaan ei kehtaa soittaa montaa kertaa viikossa.
Kunpa tapaisin ihmisen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
johonkin kaveriporukkaan.
Se voi olla vaikka väliaikaista ja hanki harrastuksia että tekemistä on.
Oma lapseni oli samassa tilanteessa muutamia vuosia sitten ja hän kertoi samansuuntaisista tuntemuksista. Kevätlukukaudella hän kuitenkin löysi uusia ystäviä ja harrastuksia uudelta paikkakunnalta ja yksinäisyys alkoi helpottaa.
Asiasta voisi puhua myös vanhemmille, he mielellään kuulisivat ajatuksiasi ja ehkä voisivat olla enemmänkin yhteydessä sinuun, kun tietäisivät, miltä sinusta tuntuu.
Hyvää jatkoa sinulle