Semmoisia asioita tuli mieleen, mielenterveysongelmista. Aika monet ihmiset, jotka sairastuvat mieleltään, ovat ns. peruslaiskoja/saamattomia, jo nuoresta lähtien. Anteeksi, jos teksti kuulostaa karkealta, mutta en tarkoita sitä siksi. Omassa suvussani on esimerkiksi kolme ihmistä, jotka ovat nuoresta lähtien olleet "patalaiskoja"-työn tekeminen on ollut aina yhtä "tervanjuontia". Nyt ovat kaikki mielenterveyspotilaita. Tekstilläni tarkoitan sitä, että jokaisen ihmisen mieli pysyy paljon virkeämpänä, kun on tiettyjä askareita, tekemistä päivän aikana. Ettei se ole vain pelkkää istumista, makoilua jne. Eihän mieli voi virkistyä, ellei itse edes yritä auttaa omaa itseään. Jo 15 minuutin keittiöaskareetkin piristävät mieltä-tutkittu asia. Jos jää sängyn pohjalle makailemaan koko päiväksi, eihän siinä ole toiveita parantumiseen/mielen virkistykseen. Pienkodit ovat siitä hyviä paikkoja, että jokaiselle asukkaalle on omat määrätyt arkirutiinit muita virikkeitä.
Piristävää
Havunen
4279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suurin osa mun tuntemista masentuneista on
nimenomaan työelämän ylisuoriutujia, ahkeria,
tunnollisia ja uhrautuvaisia ihmisiä.
näinkään? Asian tätä puolta ei liene niin paljon tutkittukaan? Omasta mielestäni, etenkin monet nuoret ihmiset ovat hyvin vastahakoisia mm. kotitöihin. Lorviminen on mukavaa? On opetettu sellaiseen, että kaikki saadaan valmiina eteen. Yhtä monta mieltä, kuin ihmistäkin.
Nyt meinasi täällä päässä vähän kiehahtaa. Itse olen ollut aina erittäin aktiivinen ja hoitanut omat asiani ja siinä sivussa kaikkien muidenkin apua tarvitsevien asiat. Jo pienestä pitäen huolehdin veljeni kanssa kaikki kodin askareet kun alkoholistivanhemmista ei ollut siihen. Olen aina ollut omillani toimeentuleva ja tehnyt parhaimmillani kolmea työtä ja hoitanut oman kotini siinä sivussa.
...kunnes vauhti alkoi hiipua ja sain diagnoosiksi vaikean masennuksen. Olen nyt kotona ja hoidan voimieni puutteesta huolimatta kodin, koirat ja juoksevat asiat. Mieheni (terve) ei ole näistä asioista kiinnostunut.
Voin kertoa että masennuksen kourissa siivoaminen, keittiöhommat, koirien ulkoilutus yms eivät TODELLAKAAN piristä oloa.
Ilmeisesti et ole itse koskaan sairastanut masennusta?
On totta että masentuneeksi on helppo "tekeytyä". Sen toteamiseen kun ei ole kun naurettava kysely johon on helppo valehdella. Laiskuuttaan saa varmasti nopeasti diagnoosin, epäilemättä.
Haluaisin kuitenkin muistuttaa että on olemassa myös meitä jotka eivät ole oloaan valinneet, jotka suostuisivat tekemään melkein mitä vaan jotta masennuksesta pääsisi. Kaikkien mielenterveysongelmaisten leimaaminen saman laiskuus-kategorian alle on naurettavaa ja väärin. Ehkä kannattaisi tutustua myös OIKEASTI masentuneiden elämään.
Eihän tämä kommentti ollut sinusta, vaan noin niinkuin yleistä pohdintaa. Olen tätä samaa asiaa usein pohdiskellut, ja kyllä se hyvin masentuneen ihmisen kohdalla pitää paikkansa. "Lässähdetään" siihen toimettomuuten, osittaiseen itsesääliin, ja annetaan itselle lupa vain olla, tekemättä päivän aikana juuri mitään. Kyllä siinä elämän helpottumisen odotuksessa täytyy itsekkin olla mukana. Eivät asiat itsestään vaan ala sujua paremmin. Eikä tämä kommenttini ole tarkoitettu miksikään syytökseksi/haukkumiseksi, vaan ohjeeksi, tietyllä lailla, "ottaa itseään niskasta kiinni". Asia erikseen ovat sairaat, joiden henkiset voimavarat ovat niin lopussa, ettei vain kertakaikkiaan jaksa. En ole sairastanut masennusta tms. Elämä on kyllä muuten koulinut kovin ottein, monilla tavoin. Olen ollut (läheisteni tukena/turvana) ja sairaiden kanssa tekemisissä hyvin paljon. Toinen on sairastanut kohtapuoliin 40 vuotta, että ei ole siinä mielessä outoa. Monissa palavereissa olen istunut, kuljettanut omaistani sairaalaan monet, monet kerrat. On ollut hyvin huonoja ja hyviä jaksoja. Hyväksi on todettu hänellekin päivittäiset askareet, omat tietyt työtehtävät.