Trasselikasassa makailevan Kelju- Purmosen päivä alkoi, kun työnjohtaja Gerdtdt af- Tsiih potkaisi häntä ikävästi genitaalialueille.
” Töihin satans , minä saan satiainen sinun kanssa, sinä olla yks murhekryynipakkaus”
” Siellä odotta nyt yksi 164- projekti sinun kättä”
Röyhtäisten kaljahuurut mahastaan, Purmonen yhkäisi, ” onkssee suomalainen”.
”Njet, kyllä se on Englantilainen, tämä herra”
” Tuun, kunhan jaksan”, urahti Kelju- Purmonen.
15 minuutin kuluttua huojui Purmonen halliin.
” No, mikäs se tätä vanahaa katiskaa vaivaa”.
Knallipäinen mies, pukeutuneena parhaasta Devonin villasta tehtyyn päällystakkiin, ei suostunut vastaamaan. Sirosti hän viittasi hopeapäisellä kävelysauvallaan runsaasti hikoilevaan työnjohtajaan.
” Rakas asentaja Purmoinen, ehkäpä Te voisitte syventyä ongelmaan jonka Sir Flatuksen autonkuljettaja on sattunut panemaan merkille”.
Kuivasti yskähtäen, Lordi Flatus aloitti kertomuksensa.
Matkatessamme naisseuralaiseni kanssa Ascottiin, laukkakilpailuihin, kuljettajan puoleisesta takarenkaasta kuului pamaus.
Autonkuljettaja pysäytti pientareelle ja juoksujalkaa kiidätti tunkin Alfa Romeon alle.
Tunkin nytkytystä, tätä brutaalia toimintaa, emme toki seuranneet.
Käänsin seuralaiseni huomion läheisellä niityllä käyskentelevään hevoslaumaan. Mutta, Oh. My Godness, eikös sielläkin pian ori noussut tamman selkään.
Good bless us!, muisteli Lordi.
” Perkeleen perkele, täähän on ihan laho”, tuntui suomalainen autonkuljettajani Toivo Ryynänen kiroilevan.
Lorjenttiani nostaen huomasin autonkuljettajan olevan oikeassa, auton sijasta, oli koko takapenkki noussut ilmaan.
”Helevetin 16, koko pohja on mätä”- puuskahti autonkuljettaja.
”Kuljettaja Ryynänen, pyydän Teitä jättämään kiroilunne pois, Lady on kotoisin Sortavalasta, hmm, hän voi ymmärtää tiettyjä, sanoisinko alatyylisiä ilmaisujanne”
”Suatana, tulukoon sitte ite tunkinvarteen”, örähteli kuljettaja.
Samassa hento morsian tempaisi hunnun kasvoiltaan ja voimakkaalla kyynärpäätaklauksella suisti autonkuljettajan tien pölyyn.
Täsmällisin liikkein hän sijoitti löytämänsä laudanpätkän tunkin tueksi, ja vaihtoi renkaan. Toimitusta säesti voimakas venäjänkielinen kiroustulva.
” Niin, ymmärrättehän tuon kiusallisen tilanteen.”
Neuvoton Lordi pyöritti knalliaan, huulien höpöttäessä omiaan.
” Ascottiin saavuttuamme, Lady Irina lähti kiertelevien mustalalaisten mukaan, ja Ryynänen pyysi lopputilin”.
”Enää minulla ei ole rakasta Irinaani, saati autonkuljettajaani”.
”Mutta tämä minulla on,” sanoi ylhäisyys, ja osoitti kämmenen kokoista reikää, uljaan, hopealta uhkuvan Alfa- Romeon pohjassa.
jatkuu…
” Töihin satans , minä saan satiainen sinun kanssa, sinä olla yks murhekryynipakkaus”
” Siellä odotta nyt yksi 164- projekti sinun kättä”
Röyhtäisten kaljahuurut mahastaan, Purmonen yhkäisi, ” onkssee suomalainen”.
”Njet, kyllä se on Englantilainen, tämä herra”
” Tuun, kunhan jaksan”, urahti Kelju- Purmonen.
15 minuutin kuluttua huojui Purmonen halliin.
” No, mikäs se tätä vanahaa katiskaa vaivaa”.
Knallipäinen mies, pukeutuneena parhaasta Devonin villasta tehtyyn päällystakkiin, ei suostunut vastaamaan. Sirosti hän viittasi hopeapäisellä kävelysauvallaan runsaasti hikoilevaan työnjohtajaan.
” Rakas asentaja Purmoinen, ehkäpä Te voisitte syventyä ongelmaan jonka Sir Flatuksen autonkuljettaja on sattunut panemaan merkille”.
Kuivasti yskähtäen, Lordi Flatus aloitti kertomuksensa.
Matkatessamme naisseuralaiseni kanssa Ascottiin, laukkakilpailuihin, kuljettajan puoleisesta takarenkaasta kuului pamaus.
Autonkuljettaja pysäytti pientareelle ja juoksujalkaa kiidätti tunkin Alfa Romeon alle.
Tunkin nytkytystä, tätä brutaalia toimintaa, emme toki seuranneet.
Käänsin seuralaiseni huomion läheisellä niityllä käyskentelevään hevoslaumaan. Mutta, Oh. My Godness, eikös sielläkin pian ori noussut tamman selkään.
Good bless us!, muisteli Lordi.
” Perkeleen perkele, täähän on ihan laho”, tuntui suomalainen autonkuljettajani Toivo Ryynänen kiroilevan.
Lorjenttiani nostaen huomasin autonkuljettajan olevan oikeassa, auton sijasta, oli koko takapenkki noussut ilmaan.
”Helevetin 16, koko pohja on mätä”- puuskahti autonkuljettaja.
”Kuljettaja Ryynänen, pyydän Teitä jättämään kiroilunne pois, Lady on kotoisin Sortavalasta, hmm, hän voi ymmärtää tiettyjä, sanoisinko alatyylisiä ilmaisujanne”
”Suatana, tulukoon sitte ite tunkinvarteen”, örähteli kuljettaja.
Samassa hento morsian tempaisi hunnun kasvoiltaan ja voimakkaalla kyynärpäätaklauksella suisti autonkuljettajan tien pölyyn.
Täsmällisin liikkein hän sijoitti löytämänsä laudanpätkän tunkin tueksi, ja vaihtoi renkaan. Toimitusta säesti voimakas venäjänkielinen kiroustulva.
” Niin, ymmärrättehän tuon kiusallisen tilanteen.”
Neuvoton Lordi pyöritti knalliaan, huulien höpöttäessä omiaan.
” Ascottiin saavuttuamme, Lady Irina lähti kiertelevien mustalalaisten mukaan, ja Ryynänen pyysi lopputilin”.
”Enää minulla ei ole rakasta Irinaani, saati autonkuljettajaani”.
”Mutta tämä minulla on,” sanoi ylhäisyys, ja osoitti kämmenen kokoista reikää, uljaan, hopealta uhkuvan Alfa- Romeon pohjassa.
jatkuu…
Vastaukset 4
Vanhimmat
On Hande luonut uuden hahmon, tämän Kelju- Purmosen. Vaikka hänen henkilökuvansa tässä jäikin vielä varsin ohueksi, luulen että hänestä kuullaan vielä!
Toivottavasti saamme kuulla lisää
Kelju-Purmosesta ja hänen
seikkailuistaan sisäsiittoisen
Britti ylimystön kanssa.
milloin kirjailijamme siirtyy Lontooseen. Eikös se I.R.kin ole viettänyt siellä vuosia.
eihän tätä enää pitänyt... hö. Hyi, minä. Ilkeämielistä vihjailua. Sitä paitsi Ilehän on hoikka ja urheilullinen, ei sovi kuvaan ollenkaan.