oon lukion tokalla ja nyt oon lopullisesti luopunut toivosta että pääsen eroon esiintymiskammosta. oon pitäny paljon esitelmiä ja puheita että saisin kokemusta ja jännitys katoaisi, mutta se on edelleen yhtä kova ellei pahempiki kuin ennen.
Jopa ryhmätöiden esittely on inhottavaa.. olo on tosi epämukava.. sydän hakkaa,tärisen ja puhe tärisee ja puhuminen saattaa tuntua hankalalta koska henkeä ahistaa. Esiintyminen nolottaa ja tuntuu että kaikki nauraa ainaki mielessä.
Ylä aste ajat ja lukion 1. esitin kaikki esitelmät ja pidin puheet koska aattelin että kyllä se menee harjotuksella ohi, mutta niitten jälkeen oli aina inhottava olo, hävetti ja samaan aikaan olin pettyny etten vieläkään onnistunu..
nyt lintsaan kaikki tunnit joissa tiiän olevan esitelmän pitoa tai vastaavaa ja kaikki puhekurssit ja sellaset oon jättäny väliin, mutta neki pitäs suorittaa ennen ku pääsen lukiosta ja nyt kaikki omat kaverit on jo käyny kurssit niin jos meen sinne nyt ne kurssit on täynnä tuntemattomia ja niille on vielä hankalempi esiintyä.
Jopa ryhmätöiden esittely on inhottavaa.. olo on tosi epämukava.. sydän hakkaa,tärisen ja puhe tärisee ja puhuminen saattaa tuntua hankalalta koska henkeä ahistaa. Esiintyminen nolottaa ja tuntuu että kaikki nauraa ainaki mielessä.
Ylä aste ajat ja lukion 1. esitin kaikki esitelmät ja pidin puheet koska aattelin että kyllä se menee harjotuksella ohi, mutta niitten jälkeen oli aina inhottava olo, hävetti ja samaan aikaan olin pettyny etten vieläkään onnistunu..
nyt lintsaan kaikki tunnit joissa tiiän olevan esitelmän pitoa tai vastaavaa ja kaikki puhekurssit ja sellaset oon jättäny väliin, mutta neki pitäs suorittaa ennen ku pääsen lukiosta ja nyt kaikki omat kaverit on jo käyny kurssit niin jos meen sinne nyt ne kurssit on täynnä tuntemattomia ja niille on vielä hankalempi esiintyä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse painin saman ongelman kanssa nuorena..nyt jos olis tilanne käsillä, hankkisin lääkettä tuota varten. Jos otat 10mg diapamia, niin jännitys häviää. Itseasiassa jo se että tiedät että voit ottaa sellaisen voi vähentää jännityksen murto-osaan. Lääkärille vaan kertomaan ja vaatimaan lääkettä, turha noista on kärsiä ; aikuisena ei oo pakko esiintyä jos ei halua.
Hei,
minäkin olin ja olen varmaan edelleen joissain tilanteissa todella kova esiintymisjännittäjä. Jännittäminen on kuitenkin vähenytnyt ja pieni jännitys on vain hyvästä. Muistan eräänkin esitelmän, joka piti pitää lukioaikana. Puhuin todella nopeasti ja jännitin niin paljon, että tärisin, kädet hikosivat...
Aika monet ihmiset jännittävät esiintymistä. Esiintymistä voi kuitenkin harjoitella. Esimerkiksi joillain kursseilla, jotka on nimeenomaan harjoittelua esiintymistä varten (ainakin minun kurssillani oli myös muita jännittäjiä. Helpotti, kun tiesi, että myös kaikki nämä minun lisäkseni ovat jännittäjiä.)
Jos et kurssille pääse, on olemassa myös joitain oppaita, joissa on hyviä mielikuvaharjoituksia, mihin suunnata katse, mitä ajatella esiintymistilanteessa jne. Myös kuulemma banaanin syöminen ennen esiintymistä rauhoittaa (en tiedä ehkä se on lumelääke.)
Tsemppiä.
Minullakin on esiintymisjännitystä. Ajan mittaan vähennyt kyllä ja nykyisin pystyn esiintymään hyvin. Muistan ala-asteella tein esitelmän ja minua jännitti hirveästi. Uskoin jälkeenpäin vakaasti että mokasin koko esitelmän Kuitenkin oppilaiden palautteissa oikeastaan ainoa kritiikki oli hieman liian nopea puhe. Esiintyessä sitä usein liioittelee omia mokiaan - yleisö ei yleensä edes huomaa jännitystä loppujen lopuksi.
Vähäinen jännitys on parasta vain hyväksyä, se kuuluu asiaan. Ei kannata yrittää torjua sitä...
Valmistaudu esityksiin kunnolla. Kun olet valmistautunut huolella, saat luottamusta siihen ettei esitys voi mennä pieleen.
Esiinny etukäteen kotona vaikka perheellesi (tai muulle pienelle ryhmälle) tai peilin edessä. Ota rento asenne: "Kyllä se menee hyvin ja entä sitten jos vaikka tulisikin vähän mokattua?"
Tyhmältä kuullostava... Mutta vastaus kaikkeen: Zazen.
Tyhjä mieli on tärkeintä. Kyllä se siitä, älä ajattele! :)
Muistan kyllä hyvin ku lukiossa piti pitää esitelmiä, käsi tärisi ja sydän hakkasi. Luulen että toi reaktio on ihan normaali, pahinta toi oli just lukion ekalla ja tokalla. Abi vuotena sitä oli saanu jostain sitte riittävästi itsevarmuutta ja alkoi jopa nauttimaan siitä keskipisteenä olemisesta, tärkeintä tossaki on saada positiivista palautetta tai palautetta ylipäätänsä. Kysy kavereilta miten meni vaikka tiedät että mokasit jossain kohdassta tms, huumorilla ja hymyllä voi yrittää paikkaa aika paljon.