En ensinnäkään ole koskaan uskaltanut lähestyä ihastuksiani. En tiedä sitten, mistä tämä ujous johtuu, mutta se on aina ollut olemassa, kun kyse on ollut pojista ja etenkin sellaisista yksilöistä, joista erityisesti pidän.
Kuitenkin kysymys on nyt siitä, että tämänhetkinen ihastukseni vaikuttaa menettäneen kiinnostuksensa minuun täysin. Hän siis tuntui aikaisemmin olevan minuun ihastunut, mutta en tajunnut sitä kuin vasta nyt, kun hän ei enää katso minuun päinkään. Ennen vilkuilimme toisiamme usein, mutta pari viikkoa ennen joululomaa on on vain alkanut tuntua siltä, ettei poikaa kiinnosta pätkääkään vaan häntä sitävastoin jopa ärsyttää, kun katson häntä.
Ärsyttää, etten toiminut aiemmin, kun minulla oli vielä mahdollisuus... Tai oikeastaan en tiedä onko toivo nyt täysin menetetty, voihan olla, että olen tulkinnut nämä tilanteet väärin, emmehän me kuitenkaan niin paljon aikaa vietä toistemme lähettyvillä. Olemme siis samassa lukiossa, muttemme edes liiku samoissa kaveripiireissä... Valitettavasti...
En oikein tiedä edes miksi tänne kirjoittelen. Ehkä vain kaipaan teidän mielipiteitänne ja neuvojanne tai sitten vain halusin purkaa tätä johonkin.
Kiitos vastauksista jo etukäteen ja hyvää alkanutta vuotta 2009! :)
Kuitenkin kysymys on nyt siitä, että tämänhetkinen ihastukseni vaikuttaa menettäneen kiinnostuksensa minuun täysin. Hän siis tuntui aikaisemmin olevan minuun ihastunut, mutta en tajunnut sitä kuin vasta nyt, kun hän ei enää katso minuun päinkään. Ennen vilkuilimme toisiamme usein, mutta pari viikkoa ennen joululomaa on on vain alkanut tuntua siltä, ettei poikaa kiinnosta pätkääkään vaan häntä sitävastoin jopa ärsyttää, kun katson häntä.
Ärsyttää, etten toiminut aiemmin, kun minulla oli vielä mahdollisuus... Tai oikeastaan en tiedä onko toivo nyt täysin menetetty, voihan olla, että olen tulkinnut nämä tilanteet väärin, emmehän me kuitenkaan niin paljon aikaa vietä toistemme lähettyvillä. Olemme siis samassa lukiossa, muttemme edes liiku samoissa kaveripiireissä... Valitettavasti...
En oikein tiedä edes miksi tänne kirjoittelen. Ehkä vain kaipaan teidän mielipiteitänne ja neuvojanne tai sitten vain halusin purkaa tätä johonkin.
Kiitos vastauksista jo etukäteen ja hyvää alkanutta vuotta 2009! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostipa tuo tutulta. Onko mielessäsi käynyt että ehkä pojan kiinostus on lopahtunut, mutta se ei tarkoita ettei teilä olisi vielä mahdollisuutta? Ehkä hän on yhtä ujo kuin sinä, ja nyt kumpikaan teistä ei tee asialle mitää. Mene ihmeessä juttelemaan, vaikka se tuntuukin varmasti vaikealta :D Ei ainakaan kaduta myöhemmin uudelleen :)
noh mä oon oikeestaan poikana tollasessa tilanteessa, mut en tiä tykkääkö tyttö musta. jonkun about vuoden mä olen ollut siihen ihastunut, kesälomaan asti vilkuiltiin molemmat toisiamme, mut ei minkäänlaista juttelua, parit tekstarit lähetetti. sitte ajan kuluessa tekstrit jäi enkä mä ees halunnut kattoa tyttöä, koska tuntui ettei sitä kiinnosta. koska oon epävarma ni en haluu olla vain ihastunut, mutta ei tuu mitää vastakaikua.
en mä siis usko että kiinnostus on mihinkään lppahtanut, mut jos kumpikaan ei tee asialle mitää ni voi tuntua siltä et toista ei kiinnosta. eli eteenpäin vaan ja otat sen ratkasevan askeleen vaikka kuinka ois se periaate et pojan pitäis tehä alote, ei oo asiat enää niin.
..Ole siitä, että pojan pitäisi aina tehdä aloite. En vain itse kykene siihen. Tiedän, että se on naurettavaa, mutta en vain uskalla. Olen yrittänyt jo niin monet kerrat, että tiedän, etten mitä todennäköisimmin tule tekemään mitään tämänkään asian suhteen varsinkaan nyt, kun poika ei vaikuta lainkaan kiinnostuneelta.
Ottaa päähän tämä saamattomuus ja ujous.
mahtavaa jos löytyy näinkin ajattelijoita. tuntuu vähän et jokainen tyttö odottaa et meidän poikien pitäis tehä alote. ite oon yrittäny tehä pieniä eleitä asian hyväks, moikannu, avannu oven ja tietty sit käytävällä "törmänny" sillein lievästi, tuskin ees välitti. mut koska tyttö ei oo ainakaan tai en oo ainakaa huomannut että ois, tehnyt mitään sen eteen ni musta alko tuntuu ettei sitä kiinnosta ja sit varmaan se alko luulee ettei mua kiinnosta kun en enää kattonut. tästä tuli siis taas hauska oravanpyörä.... on vaikeeta
Kannattaa vaan reilusti mennä puhumaan, tai sitten myöhemmin olet vain vihainen itsellesi, kun et niin tehnyt. Ja eihän sinulla ole mitään hävittävää pojan suhteen. Eli jos poika ei lämpenisi sinulle niin silloihan olisit melkein samassa tilanteessa, kuin ennen puhumista. Itse ajattelin näin ja sain ihanimman tytön, jonka olen koskaan tavannut.
Jos oikeasti haluat jotain tapahtuvan on sinun tehtävä tämän asian eteen enemmän kuin vain vaihtaa katseita. Puhumalla asiat selviää.
"Hän siis tuntui aikaisemmin olevan minuun ihastunut, mutta en tajunnut sitä kuin vasta nyt, kun hän ei enää katso minuun päinkään".
-Mistä tiedät hänen olleen ihastunut sinuun, jos hän vain ihmetteli, että miksi vilkuilet häntä?
"Ärsyttää, etten toiminut aiemmin, kun minulla oli vielä mahdollisuus... Tai oikeastaan en tiedä onko toivo nyt täysin menetetty, voihan olla, että olen tulkinnut nämä tilanteet väärin, emmehän me kuitenkaan niin paljon aikaa vietä toistemme lähettyvillä".
-Toivoa on varmasti, ellei hän ole jo löytänyt jonkun toisen kiinnostuksen kohteen.
-Kuinka hyvin edes tunnet hänet, onko siis täysin tuntematon vai oletteko vaihtaneet kuulumisia keskenänne?
Kannattaisi ehdottomasti mennä juttelee mahd. pian tai sitten yksinkertaisesti moikkaat, kun näette toisenne. Jos et uskalla suutasi avata, niin voit hankkia hänen mesensä, kirjoittaa kirjeen tai jotain muuta järkevää... =)
poeka 91 olen aika samanlaisessa tilanteessa, olen ollu 3v ihastunut erääseen luokkani tyttöön. Seiskaluokalla hän tiesi minun tunteistani eikä ollut kiinnostunut, nyt ysiluokalla en tiedä mitä hän ajattelee minusta.
Ennen joululomaa katseemme kohtasi usein tunneilla, sitten sain tietää että hän seurustelee... Joululoman jälkeen en ole edes vilkaissut häneen, mutta huomaan että hän jatkuvasti vilkuilee minuun päin. Miksi? Kiusasiko hän vain minua ennen lomaa? Huomasiko hän minun tuijottavan häntä ja häntä alkoi häiritsemään asia? Kertokaa mitä tämä on.