Kerran minäkin riekuin täällä, kaivelin virheitä ja vikoja Jumalan valtakunnasta. Näin sen halpana, puutteellisena, rajoittavana, ahdistavana ja kaikkea muuta. Näin viallisia, raadollisia ihmisiä ja heidän syntejään, omiani en niinkään. Näin syntilistoja, nyt näen ne rakkaudenneuvoina, monet uskoa suojelevina tapoina. Olin epäuskossa, maailma veti puoleensa lupaamalla kaikenlaista hyvää. Halusin olla itseni herra enkä tyhmä ja aivopesty.
Mitä maailma minulle antoi? Tunsin olevani kauempana Jumalasta. En ollutkaan vapaasti uskomassa, niin kuin kuvittelin olevani ilman vl:n kahlitsevia sääntöjä. Usko meni, sydämen usko, ja luottamus Jumalaan Kaikkivaltiaana, rakastavana isänä. Tämä vihloi, ero Jumalasta. Maailma ei tarjonnut mitään, ei ainakaan rauhaa. Se oli riekkumista, raivoa, himoja, kaikkea. Sellaista, millainen yleitunnelma tälläkin palstalla on jo hetken lukemisen perusteella. Maailma ei voinut tarjota sitä rauhaa, minkä löytää vain toisten uskovaisten luota.
Vielä sain herätä huomaamaan oman tilani. Näin edelleen muut uskovaiset puutteellisina ja syntisinä, mutta armahdettuina. Ymmärsin myös oman epätäydellisyyteni, minkä vuoksi en voi vaatia muiltakaan täydellisyyttä. Sain uskoa anteeksi. Täällä ajassa meillä on taistelu ja olemme läpensä pahoja, mutta meitä uskovaisia yhdistää rakkaus ja se, että olemme armahdettuja syntisiä.
Haluaisin vielä pyytää anteeksi, että omassa epäuskon tilassa, parempaa etsivällä ja vikovalla mielellä nousin Jumalan valtakuntaa vastaan tälläkin foorumilla. Lisäksi haluaisin sanoa teille muille kaltaisilleni, joita täällä paljon on. Maailma ei teitä rakasta eikä tule koskaan rakastamaan. Vain totuudessa voi rakastaa, ei siten, että hyväksytään kaikki synti ja saasta sinulta. Se on oikeaa rakkautta, että muistutetaan ihmiselämän tarkoituksesta, joka on ikuisuus Jumalan luona. Maailmassa on hätä ja levottomuus, ihminen on irrallaan ilman Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa. Elämme lopun aikoja, eikä yksilötasollakaan voi kukaan tietää päiviensä loppua. Oikeaa rakkautta on se, ettei anneta nukahtaa valheen uneen ja oman ehdon uskoon. Onko se rakkautta, että vedetään heikko ihminen maailmaan ja sen mukana helvettiin? Sekö on rakkautta, että kiskotaan ihminen taivaaseen purjehtivasta paatista synnin mereen hukkumaan vaiko se, että laivassa jo olevat ojentavat pudonneelle kätensä ja haluavat vetää hänet turvaan? Se ei ole niuhottamista, tiukkaotsaisuutta, omahyväisyyttä, aivopesua, että rakastetaan totuudessa ja halutaan matkaystävänkin pääsevän perille kovassa myrskyssä.
Vielä on aikaa tehdä parannus. Usko minua, kovin vikova mieli ja omaehtoisuus vie sydämeltä myös uskon Jumalaan. Rakkaus häviää sitä myöten, kun viha omaa seurakuntaa vastaan alkaa nousta. Ja juuri rakkaus on elävän uskon merkki. Löytyykö sitä rakkautta maailmasta? En halua olla paatoksellinen, mutta en saata olla hiljaakaan, kun vuosien jälkeen tälle palstalle taas tulin. Täälläkö minäkin kirjoittelin muiden rienaajien kanssa rinnakkain? Tämähän on täynnä vihaa ja valhetta, vikovaa mieltä ja anteeksiantamattomuutta. Miten saatoin kokea, että täällä olisi elävää uskoa, kun nyt niin selvästi huomaan sen, että täältä puuttuvat sekä RAKKAUS että RAUHA, jotka elävän uskon tuntomerkkejä ovat. Haluan varoittaa sinua, joka häilyt rajalla ja olet astumassa maailmaan. Älä luovu uskosta. Vaikka se olisi heikkokin kipinä, tarraa siihen kiinni. Ajan kanssa moni kysymys voi ratketa ja usko vahvistua, Jumala näkee heikkoutesi ja hyväksyy sen. Syntisenä ja epäileväisenäkin kelpaat, mutta älä vain luovu uskosta. Se on ainut turva tällaisena aikana. Paljolta säästyt, jos et tee edes kokeeksi maailman reissua. Suurin osa ei saa koskaan sieltä palaamisen armoa. Tunto ei enää herää ja Jumalan valtakunta näkyy edelleen halpana ja hävettävänä.
Mitä maailma minulle antoi? Tunsin olevani kauempana Jumalasta. En ollutkaan vapaasti uskomassa, niin kuin kuvittelin olevani ilman vl:n kahlitsevia sääntöjä. Usko meni, sydämen usko, ja luottamus Jumalaan Kaikkivaltiaana, rakastavana isänä. Tämä vihloi, ero Jumalasta. Maailma ei tarjonnut mitään, ei ainakaan rauhaa. Se oli riekkumista, raivoa, himoja, kaikkea. Sellaista, millainen yleitunnelma tälläkin palstalla on jo hetken lukemisen perusteella. Maailma ei voinut tarjota sitä rauhaa, minkä löytää vain toisten uskovaisten luota.
Vielä sain herätä huomaamaan oman tilani. Näin edelleen muut uskovaiset puutteellisina ja syntisinä, mutta armahdettuina. Ymmärsin myös oman epätäydellisyyteni, minkä vuoksi en voi vaatia muiltakaan täydellisyyttä. Sain uskoa anteeksi. Täällä ajassa meillä on taistelu ja olemme läpensä pahoja, mutta meitä uskovaisia yhdistää rakkaus ja se, että olemme armahdettuja syntisiä.
Haluaisin vielä pyytää anteeksi, että omassa epäuskon tilassa, parempaa etsivällä ja vikovalla mielellä nousin Jumalan valtakuntaa vastaan tälläkin foorumilla. Lisäksi haluaisin sanoa teille muille kaltaisilleni, joita täällä paljon on. Maailma ei teitä rakasta eikä tule koskaan rakastamaan. Vain totuudessa voi rakastaa, ei siten, että hyväksytään kaikki synti ja saasta sinulta. Se on oikeaa rakkautta, että muistutetaan ihmiselämän tarkoituksesta, joka on ikuisuus Jumalan luona. Maailmassa on hätä ja levottomuus, ihminen on irrallaan ilman Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa. Elämme lopun aikoja, eikä yksilötasollakaan voi kukaan tietää päiviensä loppua. Oikeaa rakkautta on se, ettei anneta nukahtaa valheen uneen ja oman ehdon uskoon. Onko se rakkautta, että vedetään heikko ihminen maailmaan ja sen mukana helvettiin? Sekö on rakkautta, että kiskotaan ihminen taivaaseen purjehtivasta paatista synnin mereen hukkumaan vaiko se, että laivassa jo olevat ojentavat pudonneelle kätensä ja haluavat vetää hänet turvaan? Se ei ole niuhottamista, tiukkaotsaisuutta, omahyväisyyttä, aivopesua, että rakastetaan totuudessa ja halutaan matkaystävänkin pääsevän perille kovassa myrskyssä.
Vielä on aikaa tehdä parannus. Usko minua, kovin vikova mieli ja omaehtoisuus vie sydämeltä myös uskon Jumalaan. Rakkaus häviää sitä myöten, kun viha omaa seurakuntaa vastaan alkaa nousta. Ja juuri rakkaus on elävän uskon merkki. Löytyykö sitä rakkautta maailmasta? En halua olla paatoksellinen, mutta en saata olla hiljaakaan, kun vuosien jälkeen tälle palstalle taas tulin. Täälläkö minäkin kirjoittelin muiden rienaajien kanssa rinnakkain? Tämähän on täynnä vihaa ja valhetta, vikovaa mieltä ja anteeksiantamattomuutta. Miten saatoin kokea, että täällä olisi elävää uskoa, kun nyt niin selvästi huomaan sen, että täältä puuttuvat sekä RAKKAUS että RAUHA, jotka elävän uskon tuntomerkkejä ovat. Haluan varoittaa sinua, joka häilyt rajalla ja olet astumassa maailmaan. Älä luovu uskosta. Vaikka se olisi heikkokin kipinä, tarraa siihen kiinni. Ajan kanssa moni kysymys voi ratketa ja usko vahvistua, Jumala näkee heikkoutesi ja hyväksyy sen. Syntisenä ja epäileväisenäkin kelpaat, mutta älä vain luovu uskosta. Se on ainut turva tällaisena aikana. Paljolta säästyt, jos et tee edes kokeeksi maailman reissua. Suurin osa ei saa koskaan sieltä palaamisen armoa. Tunto ei enää herää ja Jumalan valtakunta näkyy edelleen halpana ja hävettävänä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
oikein ajatuksen kanssa. Se oli kun hyvä saarna...
Ihan ajattelet samalla tavalla kuin minäkin, että vaikka mitä olis ja Jumala koettelis uskoakin, että uskoa ei kannata kuitenkaan missään tilanteessa kieltää.
Millä nimimerkillä tänne kirjoittelit? Siihen voisit vastata ja todistaa samalla, ettet ole tarinoita keksivä feikki.
Onneksi usko ei ole kiinni tuntemisista. Joskus voi olla aikoja, että on epäileväinen ja kylmän tuntoinen. Sitten tulee taas parempi aika (tuntemiset) jolloin taas uskon kulta kirkastuu. Ja ymmärtää miten kalliista asiasta on kysymys.
Maailman reissusta ei tosiaan ole mitään iloa.Se on koettu ja sen seurauksia saa määrätyssä muodossa kärsiä loppuelämänsä.
Eikö voi uskoa Jumalaan vaikkei ole Vl? Eikö riitä että sydämmessään uskoo Jumalaan?
Minä en usko vl:n, minä uskon Jumalaan, en aina jaksa mutta syvällä sisimmässäni kuitenkin.
sä tämän sekahedelmäkeiton.
Uskoja riittää ja seurakunnan halveksijoita riittää...Raammattu ratkaisee tuollaiset kysymykset, ei luulottelut...
on Weha, jojka tuomitsee auttamattomasti kaikki
muut kuin vl-läiset kadotukseen!
Lestadiolaisuushan on varsinainen sekahedelmäkeitto,
jossa kukaan ei oikein tiedä, missä mennään!
sekahedelmäkeitoksi? "Vain me-oppihan" se on monenkin mielestä. Näin se Raamatun mukaan on oltavakin, sillä siellä kehotetaan ensin etsimään Jumalan valtakunta ....
Puhut siitä, että kun lähdit vl:stä, olit maailmassa etkä löytänyt rauhaa ennenkuin palasit takaisin.
Oletko ajatellut, että vl-liikkeen ulkopuolella voi myös olla uskovainen ja kokea rauhaa, jumalanlapseutta ja iloa ja onnea, ilman maailman riettauksia? Minä en ole (enää) vl, mutta koen rauhaa ja iloa ja olen Jumalan lapsi ja kuulun Hänen valtakuntaansa. Sydämnen usko ja suun tunnustus riittävät, siihen ei tarvita jonkun tietyn joukon jäsenyyttä.
Miten perustelet sen, että vain vl-liike olisi sama kuin Jumalan valtakunta? Kirjoituksessasi viljelit termiä jumalanvaltakunta synonyyminä SRK-lestadiolaisuudelle.
Väität myös, että SRK-lestadiolaisuuden epäkohtien kritisoiminen olisi hyökkäys jumalanvaltakuntaa vastaan. Miten näillä kahdella asialla voisi olla jotakin tekemistä keskenään?
Valitan, mutta minä en kokenut rakkautta siinä, että minua syytettiin sellaisesta, mitä en käsittänyt, jostain väärästä hengestä, joka ilmeni siinä, etten uskonut hoitokokousten olevan oikeudenmukaisia, oikeita. Rakkautta en kokenut siinäkään, että nämä "rakastavat" hoitomiesveljet mitätöivät koko entisen uskoni ja sanoivat minun imeneen väärän hengen jo äidinmaidosta. He ottivat Jumalan oikeuden väittämällä, että he tietävät, millaisella sydämellä "hoidettava" kulki. Sekin on Raamatun vastaista. Sen tietää yksin Jumala.
Sinä olet tehnyt oman ratkaisusi, mutta älä tuomitse meitä muita "riekkujiksi", koska meillä on omat historiamme ja kipukohtamme SRK:n kanssa. Olemme oppineet huomaamaan kovien kokemusten kautta, että SRK ei ole sama kuin Jumalan valtakunta. Raamatun mukaan se on uskovien ihmisten sydämissä.
"Älkää tuomitsko ettei teitä tuomittaisi. Ja millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan" ja "Ellette anna anteeksi ihmisille, niin teidän taivaallinen Isänne ei anna anteeksi teille". Hoitomiehet eivät antaneet minulle anteeksi, joten...
Mutta en kiellä etteikö vl-joukossa voisi olla oikeita sydämen uskovaisia. Vaikutat muuten sellaiselta, mutta tuo SRK-lestadiolaisuuden eli vl-joukon korottaminen ainoaksi oikeaksi erehtymättömäksi joukoksi vie vähän pohjaa pois. Samoin se, ettei saisi arvostella tuota joukkoa, jota nimität "jumalanvaltakunnaksi", vaikka Raamattu käskee tutkia ja tuomita kaikki opetukset...
Mutta muuten, onnea kääntymisellesi maailmasta ja mieti mitä kirjoitin:)
""Älkää tuomitsko ettei teitä tuomittaisi. Ja millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan" ja "Ellette anna anteeksi ihmisille, niin teidän taivaallinen Isänne ei anna anteeksi teille". Hoitomiehet eivät antaneet minulle anteeksi, joten..."
Tarkoitatko, että pyysit syntejä anteeksi ihan nöyrästi, muttei niitä annettu? Vai liittyykö tuohon muutakin?
Uuteen palstaani...
http://p1.foorumi.info/vlpalsta/index.php
Se Msn lopettaa, sille on tullut uusi omistaja, se jatkaa englannin kielisenä Multiply-nimisenä.
En ainakaan vielä ole löytänyt sieltä muuta kuin Blogeja...
ja rauhallisesti.
Tänne ei todellakaan kannata tulla jos oma psyyke ei kestä tällaista keskustelua, pysy siis ihmeessä jatkossa pois ja elä rauhassa siellä missä sinun on hyvä olla.
Biletit aikasi ja sitten kun alkoi kyllästyttää palasti takaisin ja tämä oli alunperinkin tarkoituksesi.
Olemme tavanneet palstalla nyt Aidon Uskonsoturin. Tuossa paatoksessa jää moni kakkoseksi. Erittäin moni.
ilman paatosta nämä "hoitokokousjulmuus"-kertomukset??!!
löysin uskon vasta erottuani vl:sta. Vl-aikana noudatin vain orjallsesti sääntöjä, sain kauheita pelkotiloja helvettiin joutumisesta jos lapsena vilkaisinkin televisiota. Vl:ssa kiusaaminen on yleistä, valheiden puhuminen lähimmäisestä ihan hýväksyttävää.
Löysin aitoja ystäviä vl:n ulkopuolelta, sekä vihdoin uskoin että Jumala todellakin on olemassa.
luet näitä vastauksia, mutta se on raamatun mukaan Jeesus joka valitsee ihmiset taivaaseen, ei ihminen eikä mikään joukko.
ajatuksella tuon avaajan viestin.
Kohdistan tämän sinulle siksi, kun tahdot Siionin ostolaumassa tehdä matkaa, näin olen ymmärtänyt.
Kuitenkin olen kauhistuneena lukenut kirjoituksiasi, missä olet Jeminan kanssa samaa mieltä miltei kaikesta ja vikomassa ja puremassa Herran Siionia täällä näiden muiden kanssa.
Eroita itsesi tuosta joukosta, niinkuin Kooran lapsetkin tekivät oikean valinnan, vaikka se oli inhimillisesti raskas.
Kyllä olin minäkin pudottaa silmäni, kun eilen luin kickin tekstin. Lyhyessä ajassa oli ääni kellossa muuttunut.
Muuten yhdyn tähän edelliseen kirjoittajaan