Olen ollut suhteessa mieheni kanssa parisen vuotta. Miehellä on ihana poika, jota harmikseni näen melkoisen harvoin (n.kerrna kahdessa viikossa). Haluaisin nähdä enemmänkin, mutta ongelmana ei ole muu kuin miehen vanhemmat. Lapsi asuu isovanhempiensa luona. Mieheni asuu siellä yleensä viikot ja viikonloput omassa asunnossaan minun kanssa. Tuntuu, että mieheni on menettänyt kokonaan kasvattajan roolinsa. Lapsen mummo päättää kaikesta lapseen liittyvästä. Mieheni kysyykin aina ensin äidiltään esim. sopiiko, että lapsi tulee meidän luokse yms.
Tuon tilanteen piti olla sillon väliaikainen kun hän erosi lapsen äidistä, mutta onhan tuota jatkunut jo monta vuotta.
Pelottaakin, että miten sitten onnistuu, kun minä ja mieheni muutetaan yhteen niin lapsen saaminen meidän luokse asumaan. En mä ainakaan haluaisi, että isovanhemmat kasvattavat lapsen...
Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? Ois kiva kuulla kokemuksia tai muuten vaan neuvo tilanteeseen..
Tuon tilanteen piti olla sillon väliaikainen kun hän erosi lapsen äidistä, mutta onhan tuota jatkunut jo monta vuotta.
Pelottaakin, että miten sitten onnistuu, kun minä ja mieheni muutetaan yhteen niin lapsen saaminen meidän luokse asumaan. En mä ainakaan haluaisi, että isovanhemmat kasvattavat lapsen...
Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? Ois kiva kuulla kokemuksia tai muuten vaan neuvo tilanteeseen..
Vastaukset 5
Vanhimmat
joten älä puutu miesystäväsi ja hänen vanhempiensa välisiin asioihin. Lapselle voi olla parasta, että hän jää asumaan isovanhempiensa luokse silloinkin, jos tai kun te avioidutte.
Kypsä ihminen osaa olla sekaantumatta sellaisiin asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.
tietämättä edes asioista juurikaan suosittelet jo missä lapsen pitää asua. Voi helvetti näittä "asiantuntijoita"
miksi poika asuu isovanhemmillaan? Asuuko mies vanhempiensa luona viikot, siksi että poika asuu siellä vai asuuko poika sen vuoksi, että on isänsä mukana viikot (eli onko mies ja poika toisella paikkakunnalla arkipäivät?)kuka on varsinainen huoltaja?
lapselle on etu että pysyvät ihmiset ovat hänen elämässään. kuitenkin sinulla on omat oikeutesi jotain sanoa jos alatte asua kaikki yhdessä.
Mutta lapsella on jo kiintymys suhde miehesi vanhempiin vahvana, sitä ei kannata purkaa jos on hyvä suhde.
Mutta edessäsi on oikeasti hankaluuksia jos ette pysty kaikki sopimaan rajoista etukäteen.
Mies on yksinhuoltaja eikä lapsen äiti osallistu mitenkään lapsen elämään. Miehellä oli ennen epäsäännöllinen työ (paljon reissu hommia) siksi asumisjärjestelyt on aikoinaan järjestetty niin.Miehen vanhemmat ovat jo vanhoja ihmisiä niin kyllä lapsen hoito on heillekin jo raskasta, mutta toisaalta vaikea lasta on "vieroittaa" heistä.
Tuntuu vaan vaikealta sitten kun yhteenmuutto on edessä lapsen kannalta yhtäkkiä muuttaa asumaan meidän luokse, kun viettänyt suurimman osan ajastaan isovanhempiensa luona.Totta kai mieheni kuitenkin haluaa lapsen asumaan meidän kanssa, koska hänellä se kuitenkin on se päävastuu lapsesta, mutta melkoista tottuttelua tulee varmasti olemaan...