En varmaan nähnyt taas mitään
se vaikka eteeni kannettiin
vaikka useampikin mahdollisuus
sinut tavata annettiin
Miksi taivaan lintuja katselen
kun katsot minua sinä
tai tuskinpa vastaan kun tehvehdit
ja meitä pidetään ystävinä?
Välttely, vaiennut hiljaisuus
joka aina on välillämme
sen molemmat tietää, kivien
on kirkaisu sisällämme
Tyynen tuhkakasan alla
lemmen kipinää piilotamme
kai pitäis sammutuspeite hankkia
ennen palamistamme?
se vaikka eteeni kannettiin
vaikka useampikin mahdollisuus
sinut tavata annettiin
Miksi taivaan lintuja katselen
kun katsot minua sinä
tai tuskinpa vastaan kun tehvehdit
ja meitä pidetään ystävinä?
Välttely, vaiennut hiljaisuus
joka aina on välillämme
sen molemmat tietää, kivien
on kirkaisu sisällämme
Tyynen tuhkakasan alla
lemmen kipinää piilotamme
kai pitäis sammutuspeite hankkia
ennen palamistamme?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä on taas hienoa tekstiä näin aamutuimaan.
Lumitöitä tehdessä mietin tätä runoa ja erityisesti tuota "kivien kirkaisu sisällämme".
Kiljuvia, kivettyneitä tunteita kuorineen, jotka haluavat eloon. Tuskatila vangituille kiven sisällä. Tämä on hyvä runo, kiitän!
.. oli taas runosi. Tottakin, monin tavoin. Pieni vaihtari sinulle tässä. :)
Peitteesi helmaa kohota
tuun viereesi peiton alle
tai ootapa pikkuinen hetkonen
laitan puita viel arinalle
Tuhkat olkohon pesässään
se oottakoon puhdistamista
kun kanssasi lintuja katselen
ja iloitsen unelmista
"Välttely, vaiennut hiljaisuus
joka aina on välillämme
sen molemmat tietää, kivien
on kirkaisu sisällämme"
tulee mieleen liiallinen varovaisuus,
johon on syynsä,
tunteiden säästeleminen,
mutta miksi, kun molemmat
"halajavat" samaa?
Runo kuvailee näitä tunteita
osuvasti, onnistuneesti :)
Kuules, Fagerin poika, minä olen jo karrella!
Mulla on seuraavaksi pellepuku, ettäs tiiät,
niin jää ne linnut vähemmälle tiitamiselle! ;))
Sanatonna taas tässä muuten, runosi äärellä...
Mutta vilikuttaa minä voin Oota!..Nyt! huiskishuiskis.. :D