Itse olen 23v nuorinainen. Lueskellut hitusen tätä palstaa, koska olen tekemässä tutkimusta tästä aiheesta "lapsi nuorena biologinen tarve ja sen vaikutukset äidin elämään". Nimi saattaa vielä muuttua. Mutta esitän muutaman kysymyksen ja toivon asiallisia vastauksia:
Onko lapsen saanti niin tärkeä asia elämässäsi, että siksi alat jo nuorena suunnittelemaan sitä ja miettimään ja tavallaan uhraamaan nuoruutesi alkamalla loppusessaan äitiksi nuorena parhaassa opiskelu ja työiässä siis ennen aikuisikää, eli n.28v? Tajuatko riskit mitä se pitää sisällään, siis erot, syrjäytymiset jne?
Oletko tietoinen että nyt se edellinen sukupolvi joka teki aikaisin lapsia (pääsyyt: sen aikainen sotien jälkeinen jälleenrakentaminen, naisten asenma yhteiskunnassa, sen aikainen yhteiskuntarakenne = naiset kotiäitejä.jne) eroaa katkerana miehistään ollessaan vuosikymmenet pakkoavioliitossa lasten ja yhteiskunnan asenteiden avioeroja kohtaan seurauksena. Nyt kun avioerot yleistyneet ja naisen asema yhteiskunnassa vahvistunut, koska naisetkin töissä ja tasa-arvo, niin iäkkäämmät kohtalotoverinne eroavat katkerana.
Mitäs sanotte onko aihe tarpeellinen? Kiitos vastauksistanne.
Onko lapsen saanti niin tärkeä asia elämässäsi, että siksi alat jo nuorena suunnittelemaan sitä ja miettimään ja tavallaan uhraamaan nuoruutesi alkamalla loppusessaan äitiksi nuorena parhaassa opiskelu ja työiässä siis ennen aikuisikää, eli n.28v? Tajuatko riskit mitä se pitää sisällään, siis erot, syrjäytymiset jne?
Oletko tietoinen että nyt se edellinen sukupolvi joka teki aikaisin lapsia (pääsyyt: sen aikainen sotien jälkeinen jälleenrakentaminen, naisten asenma yhteiskunnassa, sen aikainen yhteiskuntarakenne = naiset kotiäitejä.jne) eroaa katkerana miehistään ollessaan vuosikymmenet pakkoavioliitossa lasten ja yhteiskunnan asenteiden avioeroja kohtaan seurauksena. Nyt kun avioerot yleistyneet ja naisen asema yhteiskunnassa vahvistunut, koska naisetkin töissä ja tasa-arvo, niin iäkkäämmät kohtalotoverinne eroavat katkerana.
Mitäs sanotte onko aihe tarpeellinen? Kiitos vastauksistanne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse ainakin olen raskaana. Ikää kohta 22v. Ammatti huoltoaseman siivooja / tarjoilija ja olen osa-aikaisessa työssä. Siitäkin suurimman osan ajasta olen sairaslomilla ihan periaatteesta etenkin nyt kun olen raskaana. Mieheni on töissä isänsä maatilalla jonka perimme tulevaisuudessa. Hyvin tämä menee ainakin toistaiseksi. Äitikin sanoi että kun otat tuon xxxxxxsen paksun pojan mieheksesi niin saat rahaa perintönä ja sitä ei muut naiset vokottele kun on niin lyhyt, paksu ja ei ainakaan komea. Tuntuu vaan suoraan sanottuna siltä että olikohan tämä nyt oikea ratkaisu ihastua siihen mieheen jolla oli kylän suurin perintötila ja uusin traktori?
Tosin tällä koulutustaustalla ei helpompiin hommiin olisi voinut päästä kun nyt tarvii vain maata ja maitoa saadaan anoppilan navetasta.
Minä en oikeasti tajua, miks täällä jotkut varottelee nuorena lasten saannin ja avioerojen yhteenkuuluvuutta. Jos on löytänyt "sen oikean" niin ei minusta ole mitään järkeä odottaa, että hedelmällisyys laskee ennen ku alkaa vauvantekopuuhiin. Eiväthän kaikki löydä "sitä oikeaa" ja tekevät ehkä väärän ihmisen kanssa lapsia, mutta se kyllä ei ole iästä kiinni. Juuri tuo 20-28v on paras ikä hedelmällisyyden kannalta saada lapsia.
Tota noin, et siis tajua? No ei sitä ole tajunnut moni muukaan joka on alkanut lapsia tekemään sen "sikiävyysiän" rajoissa ja kulkee nyt kyrpä otsassa yh-äippänä munaa hakemassa illalla lapsen nukkuessa lähikapakista;)
Ei niitä eroja niin vain tule kun ihminen on nähnyt ja kokenut ja tajuaa ensinnäkin ne omat elämänarvonsa eikä toimi kuten muut tekee, vaikka ihminen onkin sopuli. Nuorena vain ei aina elämänkokemattomuuttaan tajua mitä itse henkilökohtaisesti haluaa ja lapset on eräs virhe mitä on vaikea jälkikäteen myöntää virheeksi.
Minua ainakin säälittää kun jotkut etenkin naiset pilaavat elämänsä tekemällä lapset liian aikaisin nuoruusiässä kun pitäisi nähdä ja kokea ja tutustua siihen tulevaan isäänkin kunnolla. Mutta samaten minua säälittää ne jotka ovat nelikymppisiä ja päättää että pitäis tässä lisääntyäkin. Ja eihän se aina siinä iässä helppoa ole, varsinkaan kun kaikki painottaa vahingoniloisina että olisitte tehneet nuorempina, vaikka sekin lapsenteon yläikäraja on yksilöllistä ja suhteessa ihan siihen miten ihminen huolehtii kunnostaan, tupakoiko, huoraako, ryyppääkö jne.
Mutta onhan liian moni narkkarikin tullut raskaaksi vielä 30-40v iässä, ikävä kyllä, kun parempiakin vanhempia olisi ja he ovat lapsettomuushoitojonossa.
Eiköhän se ole paree ja hyvä nyrkkisääntö kun ensin seurustelee sen vaikka 5v vähintään ja sitten alkaa suunnitteleen niitä lapsia. Mutta tietty sekin kannattaa muistaa että jos 15 vuotiaana alkaa styylaan jonku teini-ihastuksensa kanssa, niin onko se nyt se loppusessaan sitten muutaman vuoden päästä se oikee rakkaus ja mies/nainen ja kannattaako alkaa kakskymppisenä tekemään lapsia kun ne menohalu herää jommalla kummalla tai molemmilla takuulla oli lapsia tai ei. Liikaa eroja kuitenkin tulee etenkin niissä perheissä missä lapset tehdään alle 25v-iässä johonkin surkeeseen suhteeseen joka ei ole tasapainoinen.
Vanhemmilla ei tule niinkään ,ksoka se elämänkokemus sanelee loppusessaan ne arvot.
Mut ihan kommenttina vaan...
Noh, minä olen nuori 21-vuotias neitokainen. Ns. styylannut nykyisen mieheni kanssa 4,5 vuotta. Kyllä me tunnemme toisemme jo erittäin hyvin ja (silti ;)) rakastamme ja kunnioitamme toisiamme erittäin paljon. Ja haluan lapsen hänen kanssaan mahdollisimman pian. Haluan saada lapsia nuorena, jotta elämää olisi vielä jäljellä, kun lapset lentää pesästä ;) enkä haluaisi katsella tulevia lapsen lapsiani sairaalan sängystä käsin... Niin ja sanottakoon nyt, että haluan myöskin saada lapset luonnollisesti, enkä lapsettomuushoidoilla, joten siinäkään mielessä en halua odottaa 30 asti.
miks kolmikymppisenä pitäis lapsettomuushoitoon mennä? Jos on sinut itsensä kanssa niin homma pelaa nelikymppisenäkin. Mutta jos kuuntelee ja luke näöitä palstoja, niin suosittelen alkamaan 15-vuotiaana jo äkkipikaa tekemään lasta jotta varmaan kerkee.
Mun anoppi on saanut lapsen nuorena, mutta se joikin sitten itsensä hulluksi vanhempana kun menohalut tuli. Niin, jos elämässä on päämääriä niin pysyy terveempänä, anopillani ei ollut, kun teki lapset nuorena. Että tällainen tarina.
Itse sain eka lapsen kolmekutosena ja ihan tuli naturellisti. yritystä oli aina muutama kuukausi per lapsonen, kuten teillä nuoremmillakin. Mieheni kanssa seurusteltiin ennen tätä 17-vuotta.
Kyllä elämä on ihanaa ja nyt nautitaan! En kadu ja suosittelen muillekin lämpimästi tätä ja luottaka itseenne ja pitäkää itsenne kunnossa.
useat JOUTUVAT, jos odottavat yli 30 vuoden ikään saakka. Se on tottakai yksilöllistä, ja sinä olet yksi niistä onnekkaista, joilta luonnollinen raskauden alkuun saattaminen onnistui tuossa iässä. Mutta sitä ei voida kieltää, etteikö lapsettomuushoidoissa suurin osa ole yli 30-v. Eikä kukaan ole täällä sanonut, että pitäisi tehdä lapset 15-vuotiaana. Liioittelet asioita, ystävä hyvä. Ja minulla on kyllä päämääriä elämässäni, vaikka olenkin tehnyt lapsia nuorena (21-v.) ja hyvin menee edelleen kolmikymppisenä.
"Jos on sinut itsensä kanssa niin homma pelaa nelikymppisenäkin." Joo ei. Ei kuule ole lapsettomuus kiinni siitä, oletko sinut itsesi kanssa. Ikä on erittäin merkittävä tekijä lapsettomuudessa, joskaan ei tietenkään ainoa tekijä. Ja se on, kuten jo aiemmin sanoin yksilöllistä, vaikkakin suurin osa kokee hedelmällisyyden selkeän laskun n. 30-vuotiaana.
ihan samalla tapaa te nuoret joudutte lapsttomuushoitoihin, koska annatte ensin persereikää ja sitten pillua ja saatte tauteja jotka aiheuttavat lapsettomuutta.
Itsensä kanssa sinut oleminen vaikuttaa stressiin. Kun ei stressaa, saa lapsia luonnollisin keinoin vielä kolmikymppisenäkin.
Provo, sää mitään tutkimusta ole tekemässä.
Ensinnäkin ihminen joka tietää tutkimuksista mitään, tietää myös sen että oma aloitus tiedon hakuun ei saa olla puolueellinen. Eli johdetaan tiettyyn suuntaan jo aloituksessa.
Ja toiseksi, silloin annetaan omat tiedot, vaikka nimimerkillinen sähköposti johon vastataan.
Taas tää sama provoilija *buahaaaa*, älkää provosoitukaa, tyypit haluu vaan saada keskustelua ja tää on väärä tapa.
Mä en tiedä, mitä "tutkimusta" tai koulutyötä olet teossa, mutta luulen että ihan ensimmäisenä sun pitäisi miettiä omia lähtöoletuksia ja ajatuksia suhteessa aiheeseesi. Haluatko mielipiteitä nuorten aikuisten lapsenhankinnasta vai vastauksia siihen, miksi lapsia ei todellakaan kannata hankkia nuorella iällä?
Lähtöoletus siitä, että nuorena avioituneiden ja lapsia saaneiden naisten ja myöhemmän "katkeroitumisen" välillä vallitsisi joku kausaaliyhteys, on aika erikoinen lähtökohta koulutyölle ja sitä lienee mahdotonta näyttää toteen. Se, että olet vaikka havainnut ilmiön lähiympäristössäsi, ei riitä perusteluksi ilmiön selittämiseen.
Nouseva synnyttäjien keski-ikä liittyy tietenkin yhteiskunnan muuttumiseen ja naisten mahdollisuuksien lisääntymiseen, mutta naisten tasa-arvoistuminen on myös mahdollisuutta valita toisin. Eli nykyaikana naisen vapaus näkyy toivottavasti niin, että jokaisella on mahdollisuus tehdä omat valintansa.
Jos sä haluat oikeasti ihmisten ajatuksia aiheesta koulutyösi aineistoksi, kannattaisi pyrkiä jättämään omat ennakko-oletukset syrjään ja pyrkiä saamaan kysymyksistä vähän neutraalimpia. Eli kysy, älä vastaa omilla ennakkoluuloillasi. Vaikka lapsiperheköyhyys Suomessa on lisääntynyt (kiitos harjoitetun sosiaalipolitiikan) ja erot pienten lasten vanhemmilla ovat yleisiä, nuorten äitien lapsenhankinnan rakentaminen riskialttiiksi ja syrjäytymisherkäksi ilmiöksi on aika vahva ja musta aika arveluttava statement työn lähtökohdaksi.