Sen ohitse usein kuljen,
rungossaan on arpeutunnu,
ohuen kalvon alla.
Pysähtymään saa,
nään miten ohut,
suojaava kalvo.
Arpeutunnu
alla sen tunteva,
miten siihen sattuu?
Jatkan matkaani,
Sinä olet mielessäni,
samasaistun.
Ymmärränkö
vetoat minuun?
Ymmärrän ja
tunnistan itsessäkin,
on vasta arpeutunnu,
ohut kalvo.
Kohtalotoveri
yks puu.
Yks puu
14
328
Vastaukset
- kaaru
tämänkin puun arpia
vain ohut kalvo
vielä sen peittää
ja odottaa
mitä, sen vastauksen
antaa aika...
Kiitos runostasiTuola lenkkipolullani on
tuo puu ja miten se on
minulle saarnannu.
Olen siihen samaistunnu
ominen kipeinen
tuntien samaistumista.
Ymmärrystä
jospa sitä voisimme
toisillemme jakaa
ois matkanteko helpompaa.
Käpertyneinä
omiin piiloihimme
ettei vain kukaan
näkis.
Ripustelemme
keinotekoisia oksillemme
suojaks
kysyessä, mitä kuuluu?
vastaus
kiitos hyvää.
kaunis ilma tänää
kaaru
Liisan tarinatuvasta
jälleen kiitosta tielles.
- mies-v57
Niin monasti olen katsellut sinua
ja tuntuu kuin välillämme olisi
jokin ystävyys. Aina paikallasi
seisot ja odotat, kun luokset tulen
sydäntäni purkamaan.
Sama rauha aina sinusta henkii,
yksinäisyys ja sinun oma hiljaisuus.
Jotain lunasi minussa kehittyy ja
kasvaa viereesi päästä kun saan
rauhaa itseeni kasvattamaan.
Alltojen keskellä kivillä seisot,
mitään muuta ei lähelläsi ole.
Linnut veden toisinaan oksillasi
istuu, kalastajan vene vierstä ohi käy.
Minulle olet Rakas saarnipuu.
Sinä muistuta minua Rakkaastani, joka
pois on viereltä otettu. Hänen muistoaan
vierelläsi muistan ja ikävä minut syliinsä
kietoo. Saarnipuu sinä olet kuin minä, joka
pysyvästi, kiinni Rakkaseen tarrautuu.
http://www.youtube.com/watch?v=JLBanviNN9o
Kiitos runostasi.
Kun ihminen menttää Rakkaimpansa,
joku kohta ihmisessä avautuu ja
lopulta arpeutuu kiinni.
Ennalleen se ei palaa, mutta
elämä jatkuu.
Kun kohtaa toisen, jolla on
samanlainen arpikudos,
ihmisessä herää jotakin.
On saanut sielun virikkeeksi
annoksen empatiaa.
Ymmärtämistä omien uskomusten
yli ja ohitse.
Hyvin koskettavaa ja
kaunista tekstisi.
Ihailtavasti se tunnelma,
mitä tavoitit, syntyi ja
kesti loppuun saakka.
Ymmärrän koko sydämellä
tekstisi taustan ja
ajatuksen.
Äätettömästi voimia ja
kannustusta päivääsi.Sinä, niin avoimesti lähelleni tuut,
ymmärrys tie sille vie.
Miten tuttuja onkaa nuo tiet,
missä seisoo yksinäisiä puita.
Jotka kantaa arpeutuneita haavojaan,
joille toivois ymmärryksenlämpöä.
Rakkaan paikka arpeutunnu,
miss tunteitten tuulet kulkee.
Hetkeen jossa vois lämpöä
toiselle suoda jota sydän sykkii.
Sanomattoman suurella tuntevalla sydämelläs,
olet syvälle sieluni vesille laskennu.
Jotaki niin kaunista
"et jää palkkaas vaille"
Muistan erään
olin pankissa ja sielä siirsin rahaa tytölleni.
Kerroin samalla menetyksestäni,
miten niin kuivassa paikassa?
Kolme virkailijaa itkee ,minun kanssa?
Josta kehkeytyi syvä luottamus,
kukkasin aina menin heitä tervehtimään.
mies-57
Laulunki löysit niin kauniin,
kauniiks puuks
Saarnipuu, elpyy sen oksisto ja
kevään tuloa jo odottaa.
Tahtoo avautua tuntea miten,
elämän mahla virtaa joka suonessa.
Sydämellinen kiitos toit esiin,
aitoa lämpöäs...Liisa otettuna kiittää
- Mysteriet
Minä olen joskus pysähtynyt katsomaan pihlajaa ja ajatellut runosi sanoilla...
Kosketti minua sielusta asti tämä!Luonto se puhuu kieltä,
tuon koivun josta tämä alkoi.
Sitä katsoessa siinä näin,
oman arpeutuneen syvän haavan.
Tuosta pihlajasta , kun mainitset
minullaki siitäki yks sanoisinko.
Traakinen tositarina,
en tiedä, ei taitais koneet kestää.
Joku herättää, kipua tuntee,
mut sitä kautta voi ojentaa,
lähimmäiselleen kättä.
Sinulle muistoilles kiitos ja
kiitos pysähdyit, siitä on taas,
hyvä jatkaa, hyvää viikonloppua...Liisa
- Odelii
Aivan ihanaa tekstiä.
Samaistuminen on tärkeää,
löytää "kohtalotovereita"
vaikka sitten
kertomallasi tavalla.
Liikuttavaa,
kiitos!Sen edessä ei voi uhota,
suojella ettei enää sattuis.
Ihmettä
saanu peitteeks läpinäkyvän,
kalvon
josta näkee sydän lyö.
Odelii
On elomme niin arvaamaton,
voi yhteinen polkua päättyä.
Sinulle kiitos kuljit,
annoit aikaas herkin tunnoin.
Hyvää viikonloppua ..Liisa
- lindalinda1
tästä runostasi löydän itseni kulkemassa tuolla
metsässä ajatusteni kanssa, ja kaipaamassa jotain
nimeämätöntä, tuntematonta. Ja seuranani kaikki
kohtalotoverit, puut.
Kiitos jälleen tunteikkaasta runostasi.metsä sielä voi kokea hienoja hetkiä.
Minulle kuin rakkauden tyys-sija
avosylin ottaa vastaan ja sellaisenaan tulla.
Onnenhetkiä sydän tekee retkiä
näkee herkkää haurasta, siitä uuden versoa.
Kantoki
kasvaa uus virpi.
oiskoha sitä itsekki,
jonkinmoinen virpi.
lindalindal1
Hymy matkassa tässä lämmin ajatus,
mukanahan ne ajatukset kulkee,
kuin somittelis sopivaks aiheeks.
Jonka laskea vois oikeaan paikkaan,
tai lohdutukseks ,
on ollu kivikkoinen vaikea tie.
Oii jotai tässä nyt nousi,
Sinulle kiitos kukkasen sen poimin...Liisa
- *MURUKULTA*
Miten paljon puussakin haavoja repeemiä -
pihka peittää - parantaa -
jälki vain jää -
se siinä on -
ei sitä pestä voi pois -
ei haavaa ihmisenkään -
paranee -
niin kuin paranee -
poistu - ei - milloinkaan
Kiitos Liisa, niin jälleen on sanasi uskomattoman herkät ja vertauksesi osuva!
Kiitosta täältä vilkuttaa yx Murukulta-paju, joka taipua voi, mutta ei katketa ! ;)Joihin itsekki voi samastua,
kauneutta silloinki,
kantaa omalla tavallaan.
Ymmärtää saa
syvien haavojentiet
ne vie silloin
sinne minne ei
vapaaehtoisesti kulkis.
Josta
ei tyhjin sydämin
tielle uudelle tulla.
Ihmeen
sen kokee tuntee
herkistyneet heränneet
aistien korvat.
MURUKULTA
kiitollisuus kuin malja, missä kantaa läpi elämän.
Sen suunnattoman rakkauden läsnäolon,
joka pyynteettömästi on rinnalla kulkennu.
Sinulle lauantaiaamuus tuoreita heränneitä,
sydämeltäni kiitoksia..Liisa
- Minanoita
Kohtalotovereita
voi olla niin erinlaisia,
sinä olet löytänyt puun..
Jostain syystä mieleeni
tästä runostasi nousi eräs
laulu joka kertoo myös
kohtalontovereista:Nestori Miikkulaisesta
ja norpasta =)))
Pidin!Luonto on syli
sinne avoimin tunnoin
miten usein tieni veikää.
Lähelle tulla
silloin kun on haavottunnu,
vain harva siihen jäi.
Tuosta puusta
en nyt tiedä
oisko joku muu
sen nähdessään
samoin kokenu?
Kait
minun oma kipuni
katsoi siihen
ihme
seki lohdutti.
Laulujen lunnaat
Saimaassa minäki uin, en oo nähny vielä
Nestori Miikulaista vaikka kovasti oon uinu.
Minänoita
aamussa tässä kiitän eilisestä vierailustas.
Erilaisuuden rönsyilyä runotielle.Liisa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle1114987Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖493282Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle853029Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku261793- 811767
Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.411530450 000 ulosotossa
Suomessa on tällä hetkellä ennätysmäärä ihmisiä ulosotossa. Viime vuonna heitä oli yli puoli miljoonaa. Kuluvan vuoden1181417Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj1151113- 161079
Miehen taloudellinen tilanne ja
halu tarjota suojaa kaikin tavoin on usein perheen selkäranka. Siksi naisen ei ikinä pitäisi jättää huomiotta miehen rah431047