Kirjoitan tänne, koska kynnykseni mennä lääkärille on hyvin korkea.
Olen siis 25 vuotias mieshenkilö ja ollut psykiatrsisessa avohoidossa. Hoitosuhde päättyi keväällä, koska homma junnasi paikoillaan ja käytin alkoholistisesti alkoholia. Siitä lähtien olen juonut lähes päivittäin ja minun on hyvin vaikea olla ilman alkoholia. Tämä on tietysti alkoholismia, mutta koen kuitenkin alkoholin jossain määrin rentouttavan ja tuomaan positiivisia tuntemuksia.
Opiskeluni eivät ota sujuakseen, koska olen koko ajan todella stresaantunut ja kynnys puhua ihmisille ongelmistani avoimesti on suuri. Minulla on esim. tietynalsia pelkoja, joista en kehtaa kertoa kenellekään, koska koen ne niin naurettaviksi. Liäsksi kärsin erinäisistä fyysisistäkin oireitsa, mm lihasten jännitys/kramppitiloista ja vaikak tiedän alkoholin aiheuttavan sellaisia, olen kuitenkin jo useampana päivänä uonut suhteellisen pieniä määriä ja lähinnä mietoja juomia.
Ruokahalu on lähes olematon, ja koska en ole syönyt moneen päivään juuri mitään, niin olo on varmasti senkin vuoksi hyvin uupunut. Uniongelmista olen kärsinyt pitkään.
Minulla ei ole siis minkäänlaista hoitosuhdetta minnekään. Eikä myöskään lääkitystä, lukuunottamatta kavereilta saatuja satunnaisia lääkkeitä. Ja niitä EN popsi huvikseni, vaan esim. eilen illallakin otin yhden chopinoxin ja tänään aamulla Risolidin.
Katkaisuhoitoon en halua. Olen ollut katkolla ja siellä ovat ahdistustilani paisuneet niin suureksi, että hoito on pitänyt keskeyttää. En haluaisi lopettaa juomista vaan juoda niin ettei siitä aiheudu akuutteja ongelmia, esim. 4-5 pulloa olutta illassa. Tiedän että tämäkin lasketaan usein suukulutukseksi, mutta tuollaisesta määrästä minulle ei tule krapulaa eikä se vaikuta juuri muutenkaan.
Monesti olen kuitenkin sortunut juomaan väkevää ja silloin on juopottelu yltynyt yleensä todella rankaksi. Useimmiten kuitenkin juon keskiolutta ja mietoa viiniä. Ja tällöin en ole mielestäni joutunut hankaluuksiin.
Ihmisuhteet ovat retuperällä. Parhaat ystäväni ovat alkoholisteja ja aika monet itseäni vanhempiakin. Oman ikäiset vanhat kaverini ovat vieraantuneet minusta ja uusia ihmissuhteita en edes oikeastaan halua. Esim. koulusta en ole saanut ystäviä ollenkaan. Tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen, mutta esim. spontaani keskustelu tuntemattomampienkin kanssa vaatii alkoholia avukseen, muuten ei huvita puhua mitään kenellekään.
Eli tiedän että minulal on alkoholiriippuvuus ja jos pystyisin juomaan jatkuvasati, niin todennäköisesti niin tekisinkin.
Nämä pelkotilat ja ahdistukset ova kuitenkin jatkuveet ihan lapsesta saakka ja alkoholia aloin käyttää vasta 17 vuotiaana, ongelmaisesti ehkä n. 20-vuotiaana.
Niin, jos joku voisi neuvoa? Tässä on se ongelma, että vierastan kaikenlaista muuta kuin lääkehoitoa. Haluaisin diapamia, mutta sitä ei lääkäri määrää ja muuten se on aika kallista.
Olen siis 25 vuotias mieshenkilö ja ollut psykiatrsisessa avohoidossa. Hoitosuhde päättyi keväällä, koska homma junnasi paikoillaan ja käytin alkoholistisesti alkoholia. Siitä lähtien olen juonut lähes päivittäin ja minun on hyvin vaikea olla ilman alkoholia. Tämä on tietysti alkoholismia, mutta koen kuitenkin alkoholin jossain määrin rentouttavan ja tuomaan positiivisia tuntemuksia.
Opiskeluni eivät ota sujuakseen, koska olen koko ajan todella stresaantunut ja kynnys puhua ihmisille ongelmistani avoimesti on suuri. Minulla on esim. tietynalsia pelkoja, joista en kehtaa kertoa kenellekään, koska koen ne niin naurettaviksi. Liäsksi kärsin erinäisistä fyysisistäkin oireitsa, mm lihasten jännitys/kramppitiloista ja vaikak tiedän alkoholin aiheuttavan sellaisia, olen kuitenkin jo useampana päivänä uonut suhteellisen pieniä määriä ja lähinnä mietoja juomia.
Ruokahalu on lähes olematon, ja koska en ole syönyt moneen päivään juuri mitään, niin olo on varmasti senkin vuoksi hyvin uupunut. Uniongelmista olen kärsinyt pitkään.
Minulla ei ole siis minkäänlaista hoitosuhdetta minnekään. Eikä myöskään lääkitystä, lukuunottamatta kavereilta saatuja satunnaisia lääkkeitä. Ja niitä EN popsi huvikseni, vaan esim. eilen illallakin otin yhden chopinoxin ja tänään aamulla Risolidin.
Katkaisuhoitoon en halua. Olen ollut katkolla ja siellä ovat ahdistustilani paisuneet niin suureksi, että hoito on pitänyt keskeyttää. En haluaisi lopettaa juomista vaan juoda niin ettei siitä aiheudu akuutteja ongelmia, esim. 4-5 pulloa olutta illassa. Tiedän että tämäkin lasketaan usein suukulutukseksi, mutta tuollaisesta määrästä minulle ei tule krapulaa eikä se vaikuta juuri muutenkaan.
Monesti olen kuitenkin sortunut juomaan väkevää ja silloin on juopottelu yltynyt yleensä todella rankaksi. Useimmiten kuitenkin juon keskiolutta ja mietoa viiniä. Ja tällöin en ole mielestäni joutunut hankaluuksiin.
Ihmisuhteet ovat retuperällä. Parhaat ystäväni ovat alkoholisteja ja aika monet itseäni vanhempiakin. Oman ikäiset vanhat kaverini ovat vieraantuneet minusta ja uusia ihmissuhteita en edes oikeastaan halua. Esim. koulusta en ole saanut ystäviä ollenkaan. Tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen, mutta esim. spontaani keskustelu tuntemattomampienkin kanssa vaatii alkoholia avukseen, muuten ei huvita puhua mitään kenellekään.
Eli tiedän että minulal on alkoholiriippuvuus ja jos pystyisin juomaan jatkuvasati, niin todennäköisesti niin tekisinkin.
Nämä pelkotilat ja ahdistukset ova kuitenkin jatkuveet ihan lapsesta saakka ja alkoholia aloin käyttää vasta 17 vuotiaana, ongelmaisesti ehkä n. 20-vuotiaana.
Niin, jos joku voisi neuvoa? Tässä on se ongelma, että vierastan kaikenlaista muuta kuin lääkehoitoa. Haluaisin diapamia, mutta sitä ei lääkäri määrää ja muuten se on aika kallista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä sinun pitää hakea ammattiapua.
Alkoholiongelma ja mielenterveysongelmat kulkevat käsikädessä, mutta kumpaakin ongelmaa pitää hoitaa erikseen. Siinä voivat vain ammatilaiset sinua auttaa.
Diapameihin kasvaa toleranssikin helposti ja ne hoitavat lähinnä oireita, samoin kuin ehkä se alkoholi. Molemmilla on myös vähemmän toivottavat sivuvaikutuksensa. Tuskinpa noista on kovin kestävää apua siis. Kyllä kuulostaa siltä, että sinun olisi hyvä päästä niitä pelkoja ja ahdistuksiasi käsittelemään kunnolla jonkun toisen ihmisen kanssa. Ilmaisetkin itseäsi koskevia asioita hyvin, siinä on vahvuus...
Olet selvästikin alkoholisoitunut kuten minäkin jo nuorena. Siihen sinun on ensisijaisesti nyt haettava apua. Ota yhteyttä A-klinikkaan tai mene AA-ryhmäään. Sinun on ensiksi raitistuttava ennen kuin masennustasi voidaan alkaa hoitaa. Alkoholismi on paheneva sairaus. Itse alkoholisoiduin niin, että minulla oli rasvamaksa jo ennen kuin täytin 24. Erinäisten katkaisu-ja laitoshoitojen jälkeen liityin AA-yhteisöön ja olen pysynyt raittiina nyt yhtäjaksoisesti 21v. Masennusta hoidetaan nyt omana sairautenaaan lääkkeillä. Hae rohkeasti apua nyt kun vielä olet nuori.
Olen alkanut käydä taas AA-ryhmissä. Ajattelin, että jos en pysty kuitenkaan täysin absolutismiin, niin on parempi että olen päivällä koululla, illalla AA-ryhmään ja jos on pakko ottaa, niin ottaa sitten vasta illalla vähän.
www.contral.com tuosta osoitteesta saat apua sinun alkoholiongelmaan. Alkoholismi on sairaus ja siitä voi parantua täysin. Älä lääkitse pelkojasi ja ahdistusta alkoholilla, kokeile lääkkeitä. Mulla on lääkkeistä semmosta kokemusta että ne poistaa ahdistusta ja pelkoja lähes kokonaan. Opamox tai Tenox auttaa hyvin ahdistukseen. Ketipinor auttaa pelkoihin, vaikka se on psykoosilääke sitä voidaan määrätä myös muihin ongelmiin esim. pelokkuuteen. Suosittelen että kokeilet lääkkeitä niistä kun on apua. Voit wikipediasta katsoa noiden lääkkeiden haittavaikutukset. Kirjoitat vaan lääkkeen nimen wikipediaan. Yleensä haittavaikutukset on lieviä ja ohimeneviä, joitakin haittavaikutusia voi myös itse hallita. Esim. väsymystä voi helpottaa kahvilla, painonnousua voi estää liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla.
Masennusta voit helpottaa juttelemalla luotettavalle ihmiselle joka ymmärtää sinua tai liikunnalla.
totta on ettei voida ihan helposti laittaa nasennuslääkettä päälle,jos juot alkoa koko ajan.Ja sitten tulee kaiken aikaa ahdistusta ja depistä.1.harkitse vakavasti alkon juonnin vähentämistä minimiin,2.parempi olisi kun pääsisit kokonaan irti alkosta 3.masennuslääkkeen tehoa ei voida määrittää alkoholia nauttivalta potilaalta,koska lääkepitoisuus ei pysy silloin tasaisena veressä.
Sinun olisi tosi hyvä nyt miettiä ihan oikeasti,miten saisit itsesi kuiville.Monesti omat konstit ovat paremmat kuin miljoonan neuvojan.
Vaikeassa masennuksessa sinun tulee kyllä kaikesta huolimatta kuitenkin kääntyä lääkärin puoleen,jotta kestät tuon tilanteesi.
Tulevaisuus on aina parempi ja kannattaa jo ajatuksissaankin satsata tulevaisuuteen.Olet vielä hyvin nuori mies ja sinulla on koko elämä edessäsi.
Ihan oikeesti niin Diapam ei ole masennuslääke.Se rauhoittaa ja väsyttää entisestään.Masentuneille ei todellakaan pitäisi Diapamia määrätä lainkaan kuin poikkeustapauksessa.
Hae apua tee kaikki voitavasi elämäsi laadun parantamiseksi.Aloita jo tänään.
JOS OLOSI ON NIIN PAHA/HUONO ETTET PÄRJÄÄ KOTOSALLA NIIN MENE PÄIVYSTÄVÄLLE LÄÄKÄRILLE JA PYYDÄ APUA.
Tuo alkoholi on mulle lähinnä tapa. Paha tapa kuten tupakointi joillain.
Ensin viina pois 2-3 kuukautta ja sen jälkeen vasta näkee, missä kuosissa se psyyke oikeesti on. Hakeudu katkolle/ a-klinikalle ja lopeta juominen (vähäinenkin) heti.