Kuljen metsän halki
polkua kapeaa
mutkaista,
Sydäntäni kylmää
sieluani hyytää
Pysähdyn hetkeksi,
kaivaudun kuin koppelo
puun alle lumeen
etsiessäni edes hitusen lämpöä.
Katson kuinka avaruuden
tähtikartta piirtyy ylläni
niin kirkkaana ja ylväänä
kuin kertoakseen minulle suunnan
jota kohden kulkea.
En osaa lukea tähtikarttaa
jatkan
matkaani vaistooni luottaen
toivoen että
tulisi joku
Näyttäisi tien
polun
pienen
joka laavulle minut johdattaa.
Laavulle jossa
voisin tuntea lämmön oikean
todellisen,
Kipinän ollessa niin voimakas
että se sulattaisi
sydämenikin sisältä
joka on niin kauan ollut jäässä,
että kuvittelen jo olevani Antartiksella.
Joskus Mietin
Haluanko sen sulavankaan,
annanko sen sulamiseen luvan,
Tunteeni ovat ristiriidassa.
Hyppään taas hohtavalle hangelle seljälleni
katson kaukaisuuteen , tähtiin
ja teen lumienkelin
luotan,
että jonain päivänä
saavun laavulle
jossa tuli roihuaa
eikä se sammu koskaan.
Sulattaen sydämeni
polkua kapeaa
mutkaista,
Sydäntäni kylmää
sieluani hyytää
Pysähdyn hetkeksi,
kaivaudun kuin koppelo
puun alle lumeen
etsiessäni edes hitusen lämpöä.
Katson kuinka avaruuden
tähtikartta piirtyy ylläni
niin kirkkaana ja ylväänä
kuin kertoakseen minulle suunnan
jota kohden kulkea.
En osaa lukea tähtikarttaa
jatkan
matkaani vaistooni luottaen
toivoen että
tulisi joku
Näyttäisi tien
polun
pienen
joka laavulle minut johdattaa.
Laavulle jossa
voisin tuntea lämmön oikean
todellisen,
Kipinän ollessa niin voimakas
että se sulattaisi
sydämenikin sisältä
joka on niin kauan ollut jäässä,
että kuvittelen jo olevani Antartiksella.
Joskus Mietin
Haluanko sen sulavankaan,
annanko sen sulamiseen luvan,
Tunteeni ovat ristiriidassa.
Hyppään taas hohtavalle hangelle seljälleni
katson kaukaisuuteen , tähtiin
ja teen lumienkelin
luotan,
että jonain päivänä
saavun laavulle
jossa tuli roihuaa
eikä se sammu koskaan.
Sulattaen sydämeni
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sydän täynnä jäätä,
se täyttyi oiko päätä.
Hyytää kylmyys,
jäytää katkeruus.
Sellaista on joskus,
rakkaus.
Mikä sulattaisi jään,
pois kääntäisi pään.
Mistä saisin paremman sään,
joka korjaisi tään.
Ei syntynyt se lumesta,
ei sula se tulessa.
...mykistynyt,
mikä runo,
ei enemmän,mikä kertomusten kertomus,
saaga pikemmin.
pitkä on matka kuljettavana
alla tähtisten taivaan
ja palkitsee se lopulta etsijänsä,
löytäjänsä...
olet nuotiopiirissä joka sulattaa sydämesi
saaden siihen rakkauden roihun...
mahtava runo taas sinulta,
hyvä upea tähtiä täynnä!!!
Tähtikartan...kutsuin valoon kirkkaaseen sinua kanssani kulkemaan...
Mikä onkaa see kysymysten määrä.
Sydän onnii täynnä.
Tuntien läpikäyden ja
yhäuudestaan kyselee?
Rakkauden sen suuren vuoren luo,
sielä kaikkein suurin tungos nytki.
Saako vastauksen, yks kipein kysymys,
on vain olla ja taipua, jos ei anna.
Tärkeintä on tiellä,
ettei katkeroidu.
Lämmössä laavulla siinä,
pois unhoittuu murheet,
kun tähtitaivas tuikkii
nuotio lämpöään suo.
Liisa täältä tarnoi,
kiitos kauniisti pulppuaa
sydämes lähde.
* * * * *
Tiedät sen jonain päivänä kyllä
suunnan oikean..
Onko sydän valehdellut koskaan?
Lykkyä tykö "tähtiä täynnä*"
ja kiitos taas kerran
runostasi mahtavasta :)
jäljet, tie välillä katoaa ja löytyy... Surullista, mutta kaunista.