Eräs tuttava sairastui rintasyöpään, tehtiin koko rinnan poisto. Lääkäri suositteli liitännäishoidoiksi sädehoitoa ja sytostaatteja (CEF-hoito). Potilas kuitenkin kieltäytyi näistä vedoten hoitojen aiheuttamiin haittoihin (pahoinvointi, hiustenlähtö, poissaolo töistä).
Mitä mielipiteitä? Eikös uusiutumisriski ole 30% 5 vuoden aikana, vaikka silloin lienee kyse yhdistelmästä leikkaus liitännäishoidot? Paljonko uusiutumisprosentti on, jos ei ota lisähoitoja? Miten tällaiselle ihmiselle saisi taottua järkeä päähän? Muuten kuitenkin perusterve ihminen, jolla olisi vielä paljon elämää jäljellä. Kannattaako ottaa tuollainen riski peläten haittavaikutuksia?
Mitä mielipiteitä? Eikös uusiutumisriski ole 30% 5 vuoden aikana, vaikka silloin lienee kyse yhdistelmästä leikkaus liitännäishoidot? Paljonko uusiutumisprosentti on, jos ei ota lisähoitoja? Miten tällaiselle ihmiselle saisi taottua järkeä päähän? Muuten kuitenkin perusterve ihminen, jolla olisi vielä paljon elämää jäljellä. Kannattaako ottaa tuollainen riski peläten haittavaikutuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äidilläni todettiin rintasyöpä reilu vuosi sitten marraskuussa. Leikkaus Joulukuussa ja sytot maaliskuussa. Sädehoito alkoi toukokuulla.
Hoidot on rankkoja siitä ei pääse mihinkään. Hiusten lähtö on väistämätön paha, mutta pahoinvointiin on nykyään hyvät lääkkeet. Lähinnä äitini koki hoidon aikana ns. kuvottavaa tunnetta 2-3 päivää hoidon jälkeen ja väsymystä. Ei oksentanut kertaakaan tai saanut muita "kovia oireita".
Syto hoidon aikaan äitini oli kokonaan kotona, eli ei tehnyt töitä, muuta kuin kodin ylläpitoa, yleensä viikon ajan hoidosta oli väsynyt ja 2 viikoa touhusi ns. entiseen malliin.
Säde hoidosta ei ollut mitään haittavaikutuksia. Toki kun sattui kesälle, niin aurinkoa piti vältellä, mutta muutoin ei muuta haittaa. Kesällä kun sai sädehoitoa, niin hoitoa varten tehdyt kohdisteviivat aiheutti ns. haasteita, kun ihminen hikoaa. Mutta tästäkin selvittiin.
Lääkärit eivät määrää hoitoja koskaan turhaan. Aina kun hoitoa suositellaan on kysymys siitä, että sairaus yritetään parantaa. Äiti sai nyt vuosipäivän kunniaksi "terveen paperit", jos näin syövän kanssa voidaan sanoa, mutta toivoa on niin kauan kuin on elämää. Elämästään kannattaa taistella.
Omaisten ja ystävien tuki on tärkeää. Ei sääliä vaan faktoja ja aitoa välittämistä. Vierailu toipilaan luona on hyvästä. Se piristää mieli alaa joka edesauttaa paranemista.
Voimia tuttavallesi ja teille voimia ja viisautta tukiessa häntä eteenpäin. Luovutus ei ole koskaan hyvä asia. Aina kannattaa yrittää ja taistella.
Hei,
Tuttavasi olisi hyvä jututtaa lääkäriä, hankkia infoa ja ottaa yhteyttä vaikkapa paikalliseen syöpäyhdistykseen: Hän voi olla tekemässä valintaa, jolla on tosi paljon merkitystä koko loppuelämää ajatellen.
Minulta poistettiin samoin koko rinta lokakuussa. Itselleni ei kyllä tullut mieleenkään kieltäytyä hoidoista, joilla lääkärin sanojen mukaan halutaan varmistaa, etten elämässäni enää uudestaan joutuisi tähän ruljanssiin...
Nyt menossa on tämä CEF-hoito ja takana on siitä rupeamasta kolmannes. Kuvotusta on kestänyt tiputuksen jälkeen pari päivää, joitain pienempiä sivuvaikutuksia pidempään, mutta ehdottomasti minäkin pelkäsin pahempaa. Nykyään on niin hyviä pahoinvointilääkkeitä,että sen vanhan mielikuvan yöt päivät oksentelevasta syöpäpotilaasta voi unohtaa, apua löytyy. Sitten tuo hiustenlähtö. Sitähän ehkäistään nykyään ns. kylmäkypärähoidolla eli lääketiputuksen ajan hiusjuuri pyritään "jäädyttämään" niin, ettei lääke pääsisi vaurioita tekemään. Joillekin se auttaa, kaikille ei ja nyt itse jännitän, kumpaan porukkaan kuulun. Ainakaan vielä mitään viitteitä hiustenlähdöstä ei ole ollut. Ja eihän se tukka lähde lopullisesti, jos lähteekin, tilalle kasvaa monille entistä uljaammat kutrit;)
Tämä näin omasta tilanteestani tiedoksi ja vaikkapa kaverillesikin kerrottavaksi. Hän on rohkea, jos päätöksessään pysyy, mutta mikä voikaan olla se hinta?
Tämä tauti on kamala enkä tätä kenellekään soisi. Itseäni on kaiken keskellä helpottanut, kun olen voinut luottaa asiantuntevaan hoitoon ja siihen, että ne toimet, joita kohdalleni nähdään tarpeellisiksi ovat juuri niitä, joita minun oma ällötykseni tarvitsee tajutakseen, että nyt tuli potku persuuksiin eikä takaisin ole tulemista!
kuten sairaus ja sen ennustekin. Ei ole olemassa mitään 30% kiintiötä.
Uusiutumisriskiä kasvattaa imusolmukelevinneisyys, veri- ja imusuoni-invaasiot, kasvaimen suuri koko, niukat marginaalit, kasvaimen gradus, reseptoristatus (hormonit-, her-2+), potilaan nuori ikä jne.
Mm. näiden tekijöiden avulla arvioidaan uusimisen riskiä ja suunnitellaan jatkohoidot, jotka ovat siis jokaisella ykislöllisesti suunnitellut, joskin nykyisen hoitostandardin mukaiset.
Ainahan niistä voi hoitavan lääkärin kanssa neuvotella.
niin mitäpä sinä päätäsi vaivaat hänen uusiutumisriskeillään?
Ehkä hän ei edes halua kertoa sinulle kaikkia yksityiskohtia, enkä yhtään ihmettele miksi, kun täällä netissä hänen päätöksiään repostelet.
Niin sai tämäkin tarina onnellisen päätöksen. Toinen syöpälääkäri muutti hoidoksi CMF ja sai soviteltua hoidot paremmin potilaan kalenteriin. Niinpä kyseinen tuttavani suostui hoitoihin.
Onko tällainen kirjoittelu toisen asioilla repostelua? Missään vaiheessa en ole kertonut mitään yksityiskohtia, joiden perusteella hänet voisi yhdistää näihin kirjoituksiin. Huoli tuttavan terveydestä on siis pelkästään hänen asioihinsa puuttumista, josta ei ole hyötyä kenellekään? Kai se niin on nykymaailmassa, ettei lähimmäisistään saisi välittää...