Poitsuni uskoo Jumalaan, muttei halua rippikouluun. Syytä kieltäytymiseen ei osaa sanoa. Haluaa kuulemma päättää itse jostakin omista asioistaan.
Mitä tehdä? Yleensähän ripari käydään, suku odottaa juhlia jne.
Pakotanko, lahjonko vai annanko hänen itse päättää?
Mitä tehdä? Yleensähän ripari käydään, suku odottaa juhlia jne.
Pakotanko, lahjonko vai annanko hänen itse päättää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei pakottaminen varmaan hyvä ole, joitakin voi ahdistaa teininä sellainen uskontokunnan kouluun pakottaminen. Kirjojakin on missä on raamatullisia kertouksia kirjahyllyyn
Itse kävin rippileirin aikoinaan, mutta omassa koulussakin oli parempi opetus jostain syystä.
Kysytkö tosissasi vai onko tämä vedätys keskustelun aikaan saamiseksi. Normaali moderni vanhempi antaa pojan tietysti päättää. Ei rippikoulua äidin vuoksi eikä perhejuhlien takia käydä.
Jos tulee toisiin ajatuksiin, niin tulee. Ei missään lue, että rippikoulu tulee käydä 14-15 -vuotiaana. Sen voi aivan hyvin käydä 17-vuotiaana tai olla käymättä.
Jos joku yrittää uskoa tähän tyrkyttää, sanon hänelle, eikös se ole täysin Jumalan tahdon vastaista, että ehtoollisella käydään vasten sydämestä kumpuavaa tahtoa.
kaikille nuorille lämpimästi riparileiriä, varsinkin niin, että kavereita hakee samalle leirille. Ei se ole edes mitään jumputtamista, vaan mukavaa yhdessäoloa kaiken kivan merkeissä.
Sieltä ei traumoja saa, vaikkei asiasisältö kiinnosta tai miellytä, päinvastoin, hauska tapahtuma ihmiselämässä, josta jää varmasti kivat muistot lipunnostoineen, uintiretket, pallopelit, nuotiot makkaranpaistoineen ja kitaran soittoineen.
Riparileiri kannattaa myydä kerran elämässä kohdalle sattuvana elämyksenä, sen ei todellakaan tarvitse olla pakkopullaa ;)
Hei!
Olipa vastauksesi kiva ja myönteinen. Olen samaa mieltä kanssasi eikä minulla ole lisättävää.
Muistelen omaa nuoruuttani. Enpä itsekään erityisesti halunnut rippikouluun. Sinne vain mentiin, se hoidettiin, ja sen jälkeen oli konfirmaatio vai mikälie.
Pakottaminen ei varmaan ole hyvä asia. Sinun tehtäväsi on nyt päättää miten menettelet. Kuitenkin on asioita joista vanhemmat päättää vaikka lapsi onkin jo tuossa iässä.
Uskonto ja kirkko eivät välttämättä ole sama asia. Kirkko on valtio valtiossa, ja kirkon toimintaan nimeenomaan kuuluu pakottaminen. Esimerkiksi yrittäjät ovat pakotettuja maksamaan kirkollisveroa, vaikkeivät kirkkoon kuuluisikaan. Nykyään nuoret ovat fiksuja ja tietävät oikeutensa paremmin kuin me aikanaan. Osaavat myös päättää mikä on tarpeen, mikä ei. Valitettavasti vain usein tekevät nuoruudeninnossaan vääriäkin päätöksiä.
Rippikoulu ei kuitenkaan ole pahasta, myös uskonnostakin on helpompi muodostaa oma kantansa jos hankkii eri uskontojen tiedot pohjia myöten. Kannustan nuoria rippikoulun käyntiin, kun se on mahdollista. Kannustan myös hankkimaan tietoa muista uskonnoista, valitettavasti näistä ei ole yhtä helposti tietoa saatavissa.
Meillä myös on ollut taistelu siitä, käydäänkö ripari vai ei. Vanhempi ei käynyt, nyt nuorempi on menossa uskonoppia saamaan. Kummatkaan eivät jumalaan usko ja mielestäni on väärin edes pakottaa ketään uskomaan mihinkään. Sen sijaan on hyvä oppia mahdollisimman paljon maailmasta ja siitä mihin suuri osa väestöstämme uskoo.
Juridisestihan sinä päätät, mitä lapsesi tekee kunnes hän on täysi-ikäinen. Mieti kuitenkin, mitä pakottamalla saat aikaiseksi. Onko ripari tärkeämpi sinulle ja suvullesi kuin nuorelle itselleen?
Uskon kyllä johonkin korkeampaan voimaan. Kirkkoa en tarvitse mihinkään. Olen todennut, että uskikset ovat suvaitsemattomia ja rettelönhakuisia. Ehkäpä poikasi on aistinut samaa.
Anna pojan päättää mitä tekee riparin kanssa.
Eihän kenenkään ole pakko käydä rippikoulua/leiriä, uskoo jumalaan tai ei. Ja jos mieli joskus muuttuu voi käydä vielä aikuis-iässäkin. Moni käy rippikoulun armeijassa. Keskustella toki kannattaa, mutta pakottaminen kuulostaa hänen uskonsa mitätöimiseltä.
Vieläkin muistelen sitä vkl leiriä jolla oltiin srk.n vesalassa. Siellä sain "ekakerran" ja mukavaa oli muutenkin. Kävin sellaisen iltarippikoulun ja silloin tuli ex-tempore mahdollisuus vkl leiriin jonne me kaikki haluttiin lähteä ja lähdettiinkin. Tosi nasta homma se koko paketti oli eikä meidän tarvinut mitään rukouksia tms. opetella ulkoa. Sano pojalle ettei kannata jättää käymättä jos vaikkapa tuleva eukko haluaa kirkkohäät on se homma paljon hankalampi hoitaa aikuisena. Sieltä saa hyviä kavereita ja hauskaakin varmasti on. Uskovaista ei ainakaan minusta tehty.
Anna suvulle rippijuhlat ja sano että koulun poika käy sitte joskus!
Ihme nipottamista, suurin osa suomalaisia käy rippikoulun, kun "se nyt vaan on ollut tapoina meidän suvussa"! Uskominen on ihan eri juttu, ei siihen riparia tartte!
Ei mulla oo vielä mitään rippijuhlia tulossa.
Mitähän minä mahdoin nipottaa? Sanoin vain omasta kokemuksestani, että kivaa oli!
Mun puolesta jokainen saa itse miettiä miten tekee, mutta niin kuin sanoin on rippikoulu helpompi hoitaa pois alta nuorena. Vanhempana se on huomattavasti hankalampi hoitaa.
Aikuisripari on aivan eri asia kuin teineille tarkoitettu. Joitakin luentoja, muutamina iltoina. Nekään eivät pakollisia kaikkialla. Periaatteessa "kokeessa" käyntikin riittää, sitten syömään öylättiä ja dokaan sitä kammottavaa punkkua.
Jos se olisi tehty yhtä pitkäksi, pitkäpiimäiseksi jne. kuin teineille, kukaan täysipäinen ei sinne menisi. Kirkolle kyseessä on kilpailu markkinoista, ei sen kummempaa. Jokainen riparinkäynyt on osa "seurakuntaa", kumma kun kastaminen ei yksistään anna täysvaltuuksia. Liekö pipliassa mitään mainintaa muuten rippikoulusta? No ei ole, ympärileikkauksesta kyllä. Rippikoulu kaiketi luterilainen symboli silpomisesta.
Mulla molemmat oli kovasti rippikoulua vastaan,
ei uskonnollisista syistä vaan siitä että se leirille meno jotenkin jännitti.
Annoin sen vaihtoehdon että jos alkaa tökkimään, niin haen kyllä pois.
Sovittiin 1-2 päivän koeaika.
Muutaman päivän päästä kyselin tilannetta; molemmat oli ehottomasti sitä mieltä että
tänne jäädään. Ja konfirmaatiossa tuli itku
ja haiku riparikaverita kohtaan...
Niin että voi olla kyse vaan jännityksestä sitä
tilannetta kohtaan, ei sen kummemmasta jutusta.
Koita vaan saada kokeilemaan, voi yllättyä positiivisesti :o)
Niin, siinähän se tulikin, sukulaiset, yhteisö jne pakottavat rippikouluun. Tuo pakottamisen ja lahjonnan mainitseminen oli jo mautonta. Kuvastaa monia asioita, sekä kirjoittajastaan, että luterilaisen kirkon aivopesun voimallisuudesta.
Päinvastoin kuin vauvan kaste, rippikouluun menosta voi ihminen päättää sentään jo itsenäisesti.
On paljonkin rippikoulua käymättömiä, sinällään uskovia ihmisiä, monet eronneet kirkostakin. Käytännössä ainoa elämään vaikuttava seikka on kirkkohäät ja kummiksi "pääseminen". Jos mieli muuttuu, aina voi sen riparin käydä aikuisenakin.
Ääliömäisintä, mitä voi tehdä, on ruveta pakottamaan ajattelevaa ihmistä toimimaan vastoin omaa tahtoaan. Suoraan sanottuna, siten saa helpoimmin ateistin kasvatetuksi. Se olisiko se hyvä vai huono asia, en kommentoi.
On olemassa myös vaihtoehto sekä rippikoululle, että siitä kieltäytymiselle, linkkiä asiasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prometheus-leirin_tuki_ry
http://www.protu.fi/
=DW=