Kolme viikkoa hurahti aikaa ja oli kunnolla lomaa tästä naisesta.
En edes tiedä onko tämä nyt ihastumista koska en ole pitkään aikaan ollut ihastunut (toki kiinnostunut naisista) mutta nyt kun näen tätä naista niin sähkövirta kulkee lävitseni enkä tiedä oikein mitä aina tekisin.
Olisi ollut kiinnostusta vähän tutustua häneen lähemmin. Samalla tavalla käyttäytyy hänkin (selvästi reagoi kun olen ympäristössä) mutta olen "epäsuorasti" saanut selville ettei hänen pitäisi olla kiinnostunut minusta. Ehkä hän sitten on huomannut ihastukseni ja sen takia käyttäytyy niin. En tiedä mutta minua tämä asia vaivaa.
Välillä tuo asia on ok kun keskittyy muihin asioihin mutta sitten taas kun toista näkee "yhtäkkiä" niin tuntuu että melkein kone menee oikosulkuun.
Toki toimin normaalisti mutta varmaan joudun myös vaihtamaan muutaman sanan tämän henkilön kanssa jatkossa ja jos on nyt tällainen olo niin mitäs sitten kun pitäisi suu aukaista?
Miten tästä pääsisi eroon? Kokeilin kaikkea tuossa joululomalla, esimerkiksi kokonaan yritin unohtaa ja mietiskelin muita naisia yms.
En edes tiedä onko tämä nyt ihastumista koska en ole pitkään aikaan ollut ihastunut (toki kiinnostunut naisista) mutta nyt kun näen tätä naista niin sähkövirta kulkee lävitseni enkä tiedä oikein mitä aina tekisin.
Olisi ollut kiinnostusta vähän tutustua häneen lähemmin. Samalla tavalla käyttäytyy hänkin (selvästi reagoi kun olen ympäristössä) mutta olen "epäsuorasti" saanut selville ettei hänen pitäisi olla kiinnostunut minusta. Ehkä hän sitten on huomannut ihastukseni ja sen takia käyttäytyy niin. En tiedä mutta minua tämä asia vaivaa.
Välillä tuo asia on ok kun keskittyy muihin asioihin mutta sitten taas kun toista näkee "yhtäkkiä" niin tuntuu että melkein kone menee oikosulkuun.
Toki toimin normaalisti mutta varmaan joudun myös vaihtamaan muutaman sanan tämän henkilön kanssa jatkossa ja jos on nyt tällainen olo niin mitäs sitten kun pitäisi suu aukaista?
Miten tästä pääsisi eroon? Kokeilin kaikkea tuossa joululomalla, esimerkiksi kokonaan yritin unohtaa ja mietiskelin muita naisia yms.
Vastaukset 64
Vanhimmat
reakonit voi jo laskea ihastumiseksi.
jos sähkövirta kulkee lävitse ja kone menee oikusulkuun..:)
rohkeasti vaan tuttavuutta tekemään..kyl se siitä.
Tunne on varmaan sama kuin sähköpaimenessa. Aina sen ensimmäisen häkeltymisen jälkeen kun hänet näkee pystyy jotenkin toimimaan mutta se mikä tässä vaivaa on se että molemmilla on tilanteessa aina vähän "monttu auki".
Olen häneen tehnytkin tuttavuutta hieman kun oli vähän pakko mutta sitä kautta myös tiedän että ei hän ole oikeastaan kiinnostunut.
Tahdon vain saada tämän mahdollisimman tuskattomasti päättymään.
Laitanpas kommenttini tähän kans.. tuttuja juttuja kun sattuvat olemaan. Ei tollasesta vyyhdestä pääse millään eroon, on useiden vuosien kokemus asiasta. Tai ehkä se, että toinen sanoo tai tekee jotain loukkaavaa, ehkä sillon minunkin pähkäilyt "kaverin" suhteen loppuisi ja sitten - - helpottaisi. Mutta miten pyydät toista loukkaamaan, jos itse välität hänestä paljon?
ehdottomasti jotenkin ettei jää vaivaamaan. Joskushan sitä kehittää tunteita odottamattomia kohteita kohtaan, ne syntyvät vähän kuin vahingossa. Siinä sitten vähän voi pelästyäkin kun tunteet tuntuvat "kielletyiltä". Vaikkapa jos toinen tai molemmat ovat varattuja. Tai sitten vaikka silloin jos toinen ei ole sellainen johon normaalisti ihastuu, täysin erilainen kun mitä itse on. Joskushan ihastusta kohtaan voi tuntea vähän vaikka mitä jos toinen pyörii mielessä tai saa aikaan odottamattomia reaktioita. Nuo tunteet kannattaa käsitellä keinolla millä hyvänsä koska ne jää muuten herkästi vaivaamaan. Vaarana tietysti on se että sitä ihastuu vaan enemmän toiseen tai sitten ihastus häviää kun toisesta paljastuu asioita jotka ei miellytä. Kertoo kuitenkin jostakin että kaikki ei ole kohdillaan jos tuolla tavoin reagoi johonkin olipa se sitten yksipuolista tai ei. Parempi katsoa kuin katua.
samalta saattaa tuntua jos ei usko että toinen on ihastunut ja ajattelee sen olevan yksipuolista. Sitä vähän niin kuin pakenee koko asiaa silloin. Olipa keino mikä hyvänsä niin kannattaa miettiä asiaa. Ihastukset toki tulevat ja menevät mutta osa saattaa jäädä kummittelemaan pitkäksi aikaakin. Varsinkin silloin jos yrittää pakottaa itsensä unohtamaan toisen. Ei kannata kieltää itseltään sellaisia asioita ellei sitten tosissaan ole varattu. Jos molemmat on vapaita niin sitähän voi tutkiskella onko siinä mitään sen syvempää. Sehän voi olla täysin harmitonta tai sitten siemen jonkin tärkeämmän alkuun.
päästä eroon tunteistasi tuota naista kohtaan? Oletko sinä tai hän tai molemmat varattuja? Mitä tarkoitat tuolla "ettei hänen pitäisi olla kiinnostunut minusta"
t. Iita-ihastunut
Tiedänpähän vain kun minulla on keinoni että tuskin on muussa kuin kaverimielessä kiinnostunut minusta.
Yritin ennen joulua selvittää asiaa ja ajattelin että kaveripohjalla tässä mennään sekä nyt uuden vuoden jälkeen aloitetaan "puhtaalta pöydältä".
Paskan marjat.
Se tunne mihinkään ole hävinnyt.
tämän naisen?
Miksi et saisi olla ihastunut häneen tai hän sinuun?
Onko hän tehnyt jotain josta tiedät hänen mahdollisesta ihastumisesta/mielenkiinnosta?
Vaikutat itse tosi ihastuneelta, miksi et ottaisi kiinni härkää sarvista ja pyytäisi häntä vaikka kahville?
Saanhan minä olla ihastunut mutta se ei tee asioita helpoksi ja tuntuu vaikealta. Olis ollu kivat tietää vinkkejä miten pääsisi näistä ajatuksista eroon.
Olen kiertotietä saanut tietää hänen tunteistaan minua kohtaan tai siis siitä ettei niitä varmaankaan ole.
En tiedä tuosta kahville pyytämisestä. Joutuisin ehkä vain pettymään. Hankala ajatus sitten jos hän kieltäytyy niin nähdä häntä jatkossa.
joka kerran pyysi minua kahville ja jonka näin tänään niin voin sanoa et olet kyllä yksin tunteittesi kanssa. Minä en ole kiinnostunut sinusta.
En ole pyytänyt häntä kahville vaikka mieli tekisi. En myöskään ole nähnyt häntä pariin päivään mikä vain on hyvä asia, jollakin tapaa.
Toisaalta tulee aina tunne perjantaisin että olisi ollut hyväksin nähdä kun vasta maanantaina mahdollisesti näkee seuraavan kerran.
tapaamme?
Etkö uskalla kertoa?
tuossa mut niin varmaankin..
Hetkinen nyt. Kun satuin tähän niin…mistä päin olet ja miten tämä kahville kysyminen tapahtui?
ja mies tuli itse kysymään kahville. Se oli ennen joulua.
Todennäköisyydet parantuivat huomattavasti ja oletan että kävit lukemassa tuon tätä alemman ketjun kuten minäkin ensin...Näimme tänään varmaankin vain vilaukselta?
Pahoittelen asiaa jos meidän välillä on joku väärin ymmärrys.
Voin kohteliaasti sanoa varmaan että olet kylläkin hyvin viehättävä mutta eiköhän jatketa ihan siltä tuttavapohjalta kuten taisimme todeta juuri ennen joulua. Se oli myös enemmänkin se alkuperäinen tarkoitukseni.
Tuskin sinun täytyy pelätä että olen vastaavalla tavalla ihastunut. ;)
Ne lupaamani kahvit/tee/mitä ikinä nyt aina juotkin ovat kuitenkin edelleen voimassa jos neidille sopii ja maistuu tässä joku päivä.
Hyvää viikonloppua ja moikataan kun ”törmätään”…
sitä. Miksi olisi pitänyt?
Enpä minä mitään pelkää. Kerroin vain miten asia on. Olen jo ihastunut yhteen toiseen mieheen.
Ihan miten vaan.. Kyllä kai minä silti voin teelle/kahville lähteä.
Hyvää viikonloppua sinullekin..
Kävin lukaisemassa vain tuon alemman ketjun ensin enkä olisi äkännyt tätä muuten.
Emmeköhän voi katsella jokatapauksessa niitä kahveja...
En halua tämän tarkemmin eritellä missä häntä näen. Tilanne on aika hankala ja olen tosissani saanut selville ettei hänen puolelta sitä kiinnostusta taida olla.
Ikävä juttu kun ei meinaa oikein onnistua mikään sitten hänen seurassaan. Pitäisi saada itsensä rauhoitettua jotenkin.
mistä sait tietoosi ettei hän ole kiinnostunut?
Joku pieni yksityiskohta.... :)
Eräs naistuttava joka on myös hänen tuttunsa oli vähän kysellyt asiasta. Hän on oikeastaan ainut joka tietää tästä asiasta minun lisäkseni.
Mutta se keskustelu on ollut varmaan kai aika yleisluontoista ettei siinä minua ole yksilöity. Hänen miesmakunsa on erilainen ja nainen oli todennut ettei ole tavannut edes työn puolesta ketään kiinnostavia.
Sitten tietysti kun olen sen muutaman sanan hänen kanssaan vaihtanut niin olen saanut sen käsityksen.
jolla voisit päästä tästä tunteesta eroon...
Hanki muuta tekemistä kuin täällä kyseleminen ja näitä viestejä lukien.
Täällä kun lueskelee näitä juttuja niin luo itselleen toiveita/haaveita vaan siitä että tuo voisi olla hänen kirjoittama ym ym....
Mene vapaalla ulos nauti elämästäsi ja saat muuta ajateltavaa ja tapaat muita ihmisiä livenä.
Jokainen tekee omat valintansa mutta tässä pari vinkkiä joita itse olen kokeillut.
Aikaa se vie mutta kannattaa.
Onhan tässä muuta tekemistä paljonkin. Tämä on nyt viimeinen paikka mistä tulin apua kyselemään.
En minä usko että täältä kukaan toisiaan löytää vaikka ehkä osa otaksuu niin. Olin vain sen kolme viikkoa puuhaamassa sitä muuta ja tapailin ihmisiä mutta tuo tunne ei hävinnyt minnekään.
Jospa se tästä ajan kanssa unohtuu. Kohtalotovereita löytyy paljonkin varmaankin.
eri palstalla
Tämä ei ole vielä vain kehittynyt siksi romanssiksi vaan on ihan ihastumisasteella.
Työn kautta näen häntä, on kai se nyt myönnettävä.
Ei toivossa kannata elellä. Tosin en tiedä noista ihastumisen tunteista niin paljoa. Ota selvää onko hän aidosti kiinnostunut. Kun olet varmistunut tuosta niin sitten on varmasti helpompaa. Sikäli kun olet hänestä erossa ollut eikä se mihinkään ole hävinnyt niin se on sitten varmaan vähän vakavampaa sorttia. Yleensä kannattaa vain todeta ettei toinen ole kiinnostunut ja kävellä poispäin. Jos ei toimi niin sitten vain yrität jutella ja jossakin vaiheessa se kyllä selkenee sinulle.
Tärkeää olisi että et näe häntä siinä idealissa valossa joka ihastuneilla on tapana. Maailmassa kun on muitakin ihmisiä hänen ja itsesi lisäksi. Eikä kukaan ole täydellinen, aika kaukana siitä.
Tästä tunteesta pitäisi päästä vain eroon. Ei se välillä vaivaa mutta sitten sitä taas näkee toista ja tulee niin vaikea olokin.
Pelkään vähän että mokaan jotain ja näytän typerältä hänen silmissäni. Vaikutan varmaan itsevarmalta ulospäin mutta välillä taidan olla kaikkea muuta kuin sitä sisältäpäin.
niin.. ei pitäisi olla kiinnostunut (mutta se sähkövirtaus). Pyydä ihmeessä kahville. Lupaan lähteä, jos sinulle kelpaa "vain" ystävyys.
Ystävyys on toki hienoa mutta se ei nyt taida tulla kysymykseen minun tapauksessa. Ainahan voi olla kaveri tai muuta mutta jos toinen on ihastunut niin ei siitä ystävyydestä tule mitään.
Jos sitten toinen löytää vielä toisen niin sehän olisi vain mustasukkaisuus näytelmä. Ei sellainen ole kovin kestävää ystävyyttä.
Olisi tietysti hienoa jos joku näistä vastaajista olisi hän mutta minun on vaikea sitä uskoa.
jos olet ap., minä en ole etsimäsi. Itse kuitenkin pohdin ihan tosissani onko ystävyys mahdollista, vaikka toinen tai molemmat olisi ihastunut. Ei kuitenkaan tunneta vielä millään tavalla ja järki huutaa, ettei pidäkään, sähkövirtaus silti kohdatessa menee läpi ja toisen katseesta huomaa samaa. Ystävyys todella kiinnostaisi, vaan ei mikään muu, luultavasti molemmin puolin. Ajattelisin, että ihastuksia tulee ja menee ja tunne menee ohi, kun oikeasti tutustuu toiseen ihmisenä eikä vain siihen "pintaan" johon on ihastunut, en tiedä? Tiedätkö sinä?
"vain" ystävyys jos tuollainen tapahtuu aina kun näet hänet?
Etkö ymmärrä että miksi tunnet moista vai oletko varattu?
Ihmetyttää kun puhuu että "molemmat tai toinen" on ihastunut ja että joku virta menee lävitse mutta "vain" ystävyys kiinnostaa?
kuin toisen pintaan, niin meneeko se koskaan ohi?
kun viimeksi näimme.
Yritän välttää törmäämistämme sillä pelkään näyttäväni jälleen hölmöltä näiden tunteiden kanssa.
Ethän voi kuin ehkä ajatuksissasi olla kanssani ja luulen ettet sielläkään halua.
Niin miten näistä tunteista pääsee eroon?
Kun ei auta sekään sanonta että poissa silmistä poissa mielestä...
mennyt, kun nähtiin.
Ikävä on ollut ja mielessä olet ollut päivittäin.
Tämä pitäisi meidän molempien takia selvittää oikeassa elämässä mahdollisimman pian, että onko meillä yhteistä tulevaisuutta vai ei.
Puhuminen kasvotusten olisi ainoa keino selvittää tunteemme toisiamme kohtaan. Kun ei tunne kunnolla toista saattaa hänestä tehdä mielikuvissaan täydellisen ihmisen ja saattaapa tulkita joitakin eleitä ja katseitakin itselleen mieluisalla tavalla. Haaveille ei voi rakentaa mitään todellista, vaan rohkeasti pitäisi ottaa asia hänen kanssaan puheeksi...
Naisena haluaisin miehen ottavan ensimmäisen askeleen...en uskaltaisi itse tehdä aloitetta.
samanlainen tilanne ja minäkin odotan hänen sitten lähes yhteydenottoa.
Itse olen viestin laittanut hänelle ja toivon että hän tajuaisi sen ja vastaisi jotain.
"Kun ei tunne kunnolla toista saattaa hänestä tehdä mielikuvissaan täydellisen ihmisen ja saattaapa tulkita joitakin eleitä ja katseitakin itselleen mieluisalla tavalla."
Tuo pitää paikkansa ja samaa mietin minäkin, sitä haaveilee ja luo tiettyjä mielikuvia hänestä.
Ei voi muuta kuin odottaa jos jotain tapahtuisi.
Tsemppiä sinulle!
Kannattaako enemmänkin vältellä vai yrittää tehdä lähempää tuttavuutta että tämä tunne menisi ohi? Kenelläkään kokemuksia asiasta?
Välttelin hänen tapaamistaan ja nyt mennyt kuukausi siitä kun viimeksi kohtasimme.
Unohtanut en ole mutta se kipinä jota tunsin kohdatessa on hiipunut ja toivon että sammuu pikkuhiljaa kokonaan.
Parempi vältellä kuin kohdata jos tietää ettei toisella tunteita sinua kohtaan.
Tsemppiä sinulle ja se menee ohi kun oikein haluaa, mutta aikaa vie, usko pois. :)
Niin ajattelin minäkin noin kunnes taas näin häntä joulun jälkeen. Kaikki järki lähtee aina päästä ainakin vähäksi aikaa. Olosuhteiden pakosta en voi vältellä häntä enempää. Hieman kuitenkin voin yrittää.
Jospa se menee ohi kuten sanoit. Omituista vaan kun toinen saa toisen niin pahasti sekaisin vaikka en aluksi ajatellut hänestä mitään tuollaista. Typeräähän tuollainen yksipuolinen ihastuminen on. En edes tiedä mistä se johtuu.
näe häntä kuin ehkä joskus vaikka joitain asioita hoidamme puhelimella ja s.postilla.
Mutta toivotaan että saat asian reilaan ja pääset jatkamaan elämääsi.
Varmasti tuo helpottaisi tilannetta. Jotenkin kun sen toisen vain näkee aina niin yllättäen että sitä suorastaan säikähtää.
En käsitä mikä minuun on tullut kun olisi mahdollisuus erääseen toiseenkin naiseen. Tämä on vain vaivannut niin paljon että en ole saanut päätäni selväksi.
Ehkä nuo neuvot auttavat. Parempi pysytellä varmaan sitten erossa minkä pystyy.
Minulle on käynyt vähän samalla tavalla. Sitä asiaa ei saa päästä pois sitten millään. Sitä miettii miten lähestyisi, mutta ajattelee, että tulee torjutuksi tai nolaa itsensä. Kun lopulta tiesin, että on vain viikko työtä jäljellä niin yritin kaikkeni että pääsisin juttelemaan hänen kanssa, mutta oli jo liian myöhäistä. Hän tiesi että työni loppuu ja taisin jopa kuulla kun hän ihmetteli asiaa toisen tytön kanssa. Asia jäi sitten siihen ja tunteet katosivat. Toisaalta tilanteeni oli vähän eri siinä mielessä, että minun ei tarvitse nähdä häntä enää, MUTTA en todellakaan usko nolanneni itseäni.
helposti..luin koko viestiketjun ja olen sitä mieltä et sun pitää tehdä asialle jotain,älä pelkää sun omia tunteita,ne on tosi vahvoja tiedän koska itellä sama tilanne..oon kiinnostunu yhdestä miehestä jota näen sen työpaikalla ja tunteet on sen jälkeen tosi sekavat..erosin lasten isästä vaikka tiedän etten ehkä koskaan pysty saamaan selville mitä se mies tuntee mua kohtaan,silti tuntuu että toimin oikein vaikka tässä ei oo mitään järkeä.Siis kaikki koska katseet on kohdannu..välillä miettii väkisinkin että onko täs ihan seonnu ja voiko oikeesti tunteet mennä näin "syvälle" etenkin jos on ykspuolista..mut sä tai mä ei saada koskaan selville jos ei tehdä asialle sitä mitä pitäis,muuten jää miettii mitä jos..kerro sun tunteista sille naiselle!! :)
Olen miettinyt kanssa että tämä ei olisi yksipuolista kun katseissa on omituista vetoa ja käyttäytyy oudosti hänkin. Ehkä se minun ihastus sitten paistaa niin selvään minusta hänelle. Silleen omituista on meinaan käyttäytynyt joskus.
Mutta tuollaista viestiä sain tuolta minun tuttavalta että ei kiinnostusta olisi. Ei toki voinut olla varma kun ei kehdannut mainita minun nimeä suoraan hänelle.
Välillä olen varma ollut että kun hän sattuu samalle kohdalle että sekoan. Vaikea on ajatella mitään muuta kuin sitä toista silloin. Välillä se sitten unohtuukin muiden asioiden tuoksinassa. Ahdistaakin vähän ja yritin vältellä häntä jo aiemmin mutta vaikeaa se aina on. Tulee melkein tunne että hän kattelee ja tarkkailee minuakin silloin kun osutaan yhteen. Mutta taitaa olla vain mielikuvitusta minun osalta.
Ehkä pitäisi vain uskaltaa ja olla suorasanainen niin saisi asian selväksi heti. Jos nainen antaa "rukkaset" niin kyllähän minä sen uskon, eihän siinä sitten voi tehdä enää mitään jos toinen ei ole kiinnostunut. Harmi vain jos se pilaa meidän välit muuten. Eihän sille mitään mahda jos toista ei haluta tutustua tai ei ole tunteita toista kohtaan.
Sain kyllä hyvät eväät tästä ketjusta jatkoon. Pitää pitää mielessä kun asiaa tutkiskelen.
toisen katseesta onko ihastunut, onko hänen silmänsä kirkkaat.:) Mielestäni ei ole vaikeaa aistia toisesta, jos kykenee siinä oman "sekoamisen" keskellä keskittymään toisen käyttäytymiseen. Mutta voihan hän ajatella ihan samoin että pelkää näyttävänsä typerältä ja tekee kaikkensa peittääkseen mahdollisen ihastumisen. Mutta silmät harvoin valehtelee :)
Mulla on samankaltainen tilanne ku sulla, menee koko tyttö pihalle ku lumiukko kun työkaveri tulee vastaan. Mä en saa sanaa suustani, en sitten yhtään mitään ja oikeesti oon tosi puhelias ihminen ollut aina paitsi nyt. Mä vissiin pelkään, että toinen huomaa mun ihastuneen ihan liikaa ja sitten tulee nolo tilanne kun mä en itse usko hänen olevan kiinnostunut musta. Muutama kerta ollaan jutskattu enemmänkin ja hauskaa on ollut, mut juttelu on onnistunu vain kännissä. Töissä kundi vaan välttelee mun katsetta eikä myöskään puhu mulle juurikaan.. Ja kun se käyttäytyy noin niin vielä vähemmän mä uskallan mitään edes harkita puhuvani. Mä myös jattelin unohtavani kolmessa viikossa joululomalla, mutta tosin kävi. Näkeminen sen jälkeen sai aikaan sellaiset sydämen tykytykset ettei ikinä!
kun sulla :)
tautia liikkeellä, kuten täälläkin tuo sama tauti tarttunut, ihastuminen ja vakava sellainen.
Mikä lie seuraus, onkohan lopullinen diagnoosi hyvä vai paha. :)
Sä olet niitä miehiä, joiden ihastusta vaan lisää se, ettei näe, ei tapaa, elää haaveissa, ja epäonnellisena. Mitää todellista sä tuskin haluat, ruokit kuvitelmiasi ja kun jotain oikeaa pitäisi tapahtua, teet varmasti jonkun sopivan siirron, jotta se ei olisi mahdollista. Sitten kärsit ja nautit ja sun "rakkautesi" kukoistaa. Suoraan jos tuosta vetää kaavan, niin epäonni ruokkii sun rakkautta. Tuskin naista sellainen kiinnostaa. Menet aina sopivasti "sekaisin" kun näet, et todellakaan koskaan "saa" tai halua oikeasti tilannetta, että missään mitään tapahtuisi. Sehän sotkisin sun haaveilun ja "rakastamisen". Sehän voisi olla jopa tylsempää kuin sun upeat haaveet.
Osa ihmisistä elää tuota haaverakastamista dramaattisesti, mitä epätoivoisempia ovat, sitä enemmän "rakastavat". Mitään tilaisuutta sulle ei ole edes tulossa ja jos onkin, torpedoit sen välittömästi kuitenkin.
Aina sulta löytyy joku asia, sinä "kuulet" ja luulet asioita, mikset voisi kysyä, hän on se varattu, jota et voi saada, tiellä on aina sata ja yksi voittamatonta estettä ja reaalielämässä niitä ei voi poistaa, sinulta löytyy aina syy, miksi ei. Haaveissasi ylität itsesi ja kaikki on mahdollista.
Ei kukaan ihminen yllä sun haaveisiin, mitä sä varmaan koskaan todella et halua toteutuvan. Niitä sä rakastat, ja niille sä uhraat jokaisen mahdollisuuden. Realismi on aika kaukana siitä.
Naisen kannalta aika rasittavaa, voi pian luulla, että sä välität ihmisenä, tosielämässä haaveet on sun tunteiden ylin muoto.
siltä että aloittaja on aika tervehenkisesti suhtautunut asiaan ja miettinyt sitä monelta kannalta.
Hän ei vaikuta haaveilija-tyypiltä, enemmänkin epäileväiseltä omien tunteiden ja toisen suhteen joten ei ole uskaltanut tehdä mitään asialle.
Tervehenkinen ja ei aikuinen ihminen uskalla tehdä asialle mitään.. Niimpä niin.
Onko vaikeempaa sanoa, et en pidä susta vai se, että sanoo pitävänsä.. Monilta ei onnistu kumpikaan. Haaveillaan vaan, mut niin paljon, että asiat paisuu omassakin mielessä niin pelottaviks, että mistään ei sit tule mitään.
Lopettais haaveilun ja kokeilis, sillähän se selviäis. Mut kun "mietitään monelta kantilta" ja ollaan "epäileväisiä omien tunteiden ja toisen tunteiden suhteen" ja "ei uskalleta tehdä mitään asialle. Se on just tätä. Voihan sen muotoilla ihan niin hienosti kuin haluaa. Mut se ei oo mistään muusta kiinni kuin siitä et tekeekö mitään. Aloitteet on maailman helpoimpia juttuja jos tajuaa sen. Ei mikään miettiminen auta, ei mikään haaveilu tai pelkääminen. Tekee vaan. Ei tarvi miettiä jälkeenpäinkään.
En oikein tiedä mistä sait sen kuvan että olisin haaveillut hänestä paljonkin. En taida olla kuitenkaan tuollainen kuin kuvailit. Joulun aikaa esimerkiksi en niin paljoa miettinyt häntä ja ehkä jos loma olisi ollut pitempi niin hän olisi unohtunut eikä tunne olisi palannut.
Heti kun hänet vain näkee niin menee luu kurkkuun. Tämä on ensimmäinen varsinainen ihastuminen mulle aikuisiällä. En minä tiedä miten reagoida siihen. Ei minulla aloitteen tekemiset ennen vaikeita ole ollut mutta tässä on pelissä muutakin. Näen häntä työn puolesta myös jatkossa ja olisi ikävä jos tämä ihastus ei häviä minnekään tästä tai annan huonon kuvan jos teen aloitteen.
Yksinkertaista on sanoa jos toista ei joudu kohtaamaan aloitteen jälkeen lähes joka päivä. Edes toisaalta tiennyt että onko tämä ihastumista vai mitä kun keho reagoi automaattisesti häneen nähdessäni hänet. Tapailin erästä naista syksyllä ennen kuin tuo ihastus ilmaantui ja olin hämmilläni aluksi. Sitten se piti myöntää itselle ja ottaa selvää olisko hän kiinnostunut.
Voi olla että tuo sun selityksesi koskee jotain toista tilannetta ja henkilöä paremmin mutta en usko että se kuvaa minun tunnetilaa kovin hyvin. Kiitos mielipiteestä kuitenkin.
Sitä pitäisi varmaan vain uskaltaa ja sitten unohtaa mutta saa kai sitä pohtia tehdäkö aloitetta ollenkaan jos hän ei ole kiinnostnut?
Tulin kysymään täältä että onko tämä ihastusta kuten oletin ja miten tuosta pääsee eroon. Joitakin hyviä vastauksia siihen tulikin. Oletin noiden tietojeni perusteella mitä minusta hänellä oli ettei hän ole kiinnostunut vaikka aiemmin sain vähän toisenlaisen vaikutelman että ehkä tunne on molemminpuolista.
Ehkä osa ihmisistä osaa helpommin tehdä aloitteita myös kuin toiset. Ei ole niiden kanssa ollut ongelmia mutta kun on tunteet pelissä niin ihan normaali keskustelu tuntuu jo vaikealta saati sitten kysely että olisko kiinnostusta muuhun.
Varmasti jossakin muualla turuilla ja mannuilla tuollainen suora toiminta olisi parasta ja helpointa mutta siinä ympäristössä jossa itse olen niin asia on toisin.
Tekisi mieli kysyä että oletko sinä tehnyt aina aloitteen kuin vain mahdollista vai oletko odottanut että toinen tekee jotain ensin? En tiedä oletko sitten mies vai nainen mutta miehiltä kai sitä aloitetta odotetaan varmaankin lähes aina. On sinullakin varmaan ollut tilanteita joissa asiat ei ole niin yksinkertaisia etkä ole varma omistakaan tunteistasi. Itse ajattelin että kyllä se tuossa joulolomalla häipyy mutta ei se eroaika auttanut. Mutta tietysti helpottaisi ehkä jos vain olisin suora hänen kanssaan. Onneksi tuo tuttava on auttanut, hänestä on ollut paljon tukea tuolla reaalielämässä. Eiköhän tämä tästä selviä jossakin vaiheessa.
Minä en ymmärrä, miksi sinä ikään kuin haluat kieltää tunteesi? Epäröit, oletko ihastunut. Kyllä sinä olet. Nauti siitä tunteesta, se tekee sinulle hyvää sisältä ja ulkoa. Ei niitä tunteita ole tarkoitettu patouttamaan sisälle, niiden kuuluu näkyä ja kuulua, ne ovat osa persoonaasi, joten älä tukahduta itseäsi.
Naisen tunteet selvität sinä itse eikä kukaan kolmas osapuoli selvitä niitä puolestasi. Siinähän on mahdollisuus käydä niin, että nainen itse ei halua todellisia tuntojaan vieraalle kertoa tai vieras ymmärtää ne väärin tai sinä itse ymmärrät viestin jossain kohdassa väärin. Ehkä nainen ajattelee samoin kuin sinä? Rohkeasti vain, elämää tämä on.
Minut haavoitti eräs mies joulun aikoihin. Mies on mielessäni edelleenkin päivittäin, tunteet ovat edelleen elossa häntä kohtaan, mutta minun mieleni ei halua sitä kenellekään paljastaa. Paljastaisin sen vain ja ainoastaan hänelle. Ja tietenkin tänne näin anonyymisti.
Onni ei tule etsien, se saapuu eläen! :)
Olen samoilla linjoilla tuon edellisen kommentoijan kanssa. On hyvä miettiä aikansa mutta pähkäily ei lopulta auta, vain toiminta auttaa.
Ei varmaan maksa mitään kysyä yksinkertaista asiaa toiselta. Asia muuttuu vain hankalammaksi ajan myötä. Ei ole tosin omaa kokemusta siitä että jos oikeasti olisi ihastunut miten vaikeaksi se aloitteen tekeminen menisi. Sen verran myöhäsytytys on ja vaatii tutustumista ennen kuin tunteet heräävät. Parempi vain kysyä jos tahtoo tutustua. Tuollaiset epäselvät tilanteet kannattaa selvittää puhumalla. Niissä ihmiset reagoivat toisiinsa ja totuus on siellä jossain välissä. Jättää asian sikseen jos ei kiinnosta mutta jos kiinnostaa, hyvä niin. Katsoo sitten sitä jatkoa. Sitä kauttahan asia selviää. Eikä se toinen huonolla sitä katso vaikka kysyykin. Ei ainakaan pitäisi. Monesti myös moni kakku päältä kaunis joten ei kannata pettyä myöskään siitä jos toinen ei ole ihan sitä mitä odotti. Kauniin kuorrutuksen alla voi olla mätä ydin. Joitakin asioita kun ei ekalla silmäyksellä tahdo nähdä, eikä välttämättä toisellakaan. Tietysti joskus sitä toimii juuri päinvastoin ja sivuuttaa varteenotettavia kiinnostuksen kohteita.
Jos aloitteen poikanen on mielessä, kannattaa hoitaa asia päiväjärjestyksestä. Vähän kuin rokotuksen ottaisi. Nopeasti ja kivuttomasti. Miksi olla yrittämättä varsinkin jos tuntee jotain tuollaista? Ellei sitten tosissaan tiedä että se tekisi elämän vaikeaksi tai satu pitämään haaveiden merellä seilaamisesta edes takaisin niin kovin paljon.
saa pohtia, muttei kannata. Ei toisesta voi silti sanoa varmaksi kuitenkaan. Ja miksi edes pitäisi, eihän omistakaan tunteista tarvi olla varma. Ei tarvi mennä asioiden edelle, on niinkuin tuntuu hyvältä, tekee sen minkä tahtoo. Ei tilaa kirkkoa eikä suunnittele samanvärisiä aamutakkeja. :)
Mitä sä kenenkään muun mielipiteellä teet asiasta?
Ei auta, vaikka koko maailma keskustelisi sun kanssa asiasta, se ei vie sua yhtään lähemmäksi ketään. Tekee vaan asiasta juuri sulle liian ison.
Teeppää muutama aloite, niin hoksaat, että se on vaan se pelkkä tekeminen, pikku huomiointi, ei muuta. voit jopa pettyä, jos olet odottanut jotain järisyttävää pettymystä tai taivaitten avautumista. Joskus aloitteen jälkeen tulee lähinnä sellainen plaah- olo. miksen tehnyt aiemmin, mitä minä tossakin pelkäsin.. Ja eihän se ollut mitään. Ja hoksaa, että siinä nyt oltais vielä kaukana mistään tunteen paloista, jos vähän huomioi toista.
Ylipäätään jälkeenpäin monesti vaan kyllästyy itseensä ja toiseenkin, miksi on jankannut samaa asiaa liian kauan itsensä kanssa.
Mä olen tehnyt joitaki kertoja aloitteita. Tein vain, enkä miettinyt. Ei se miettiminen mitään auta.
Ja tuli just se plaah olo, ehkä tunne, että asia oli ihan mälsä suoraan sanottuna. En pettynyt oikeastaan, en myöskään yllättynyt iloisesti. Alkoi vaan lähinnä ärsyttään ja kyllästyttään koko touhu, miksei ihmiset voi puhua tai selvittää asioita.
On mullekin tehty aloitteita. Mutta en mäkään niihin sillain tylytä tai lankea loveen. Huomiointejahan ne on ja mukava niin. Mikäs niihin vastatessa, ei siitä kenenkään rakkaus syty, eikä vihakaan. Pitemmissä puissa on munkin kiinnostus, kuten ihan takuulla kaikkien. Ihan samalla tavoin kuin kavereihin tutustuessa, ei silloinkaan mieti ensin, et ollaanko ikuisesti nyt sydänbestiksiä. Mut niissä aloitteissa ei ookkaan kyse kun jostain pienestä huomioimisesta, mikä ei tarkoita kosintaa, ei edes välttämättä treffipyyntöä.
Sitä vaan testaa, et meneekö toinen pikkuhuomiostakin ihan hysteeriseks ja hankalaks ikäänkuin mä olisin tehnyt jonkun suuren ja kummallisen asian, pikku huomiointi, plaah tosiaan. Ei mun edes tarvi tietää kenenkään tunteita kun mä teen aloitteen, mä vaan vähän huomioin, jos joku huomioi mukavasti, niin kiva, jos ei, niin tiedän, ettei johonkin pikkuhuomion antamiseen mun elämä ole pätkääkään kiinni, eikä tasan hävetä.
Se voi aloitteentekokin yllättää itsensä. siinä nyt ei ole mitään pelättävää, ja voi jopa tulla se tunne, että hei- ei voi olla totta. Tää on tosi mälsää.. :D
kyllähän nuo kirjoitukset on ihan selkeetä haaveilua ja haaveiden ruokkimista. Mistä tiedät miten ärsyttävä tyyppi voi olla kyseessä, jota muka pitäis nöyristellä. Hahhah.
Ensinnäkään sun ei tarvi reagoida mitenkään, miksi pitäisi? Häh? Oot vaan. Ja jos annat huonon kuvan, niin sitten annat. Sanot, että sori, nyt sait musta väärän kuvan. Ja se on siinä, jos siltä tuntuu.
Ja entä sitten, miks pitäis hävetä mitään? Miks kukaan olis tässä maailmassa niin aloiteguru, että pitäis olla nolona yhtään mistään? Loppupelelissä parasta on ollut joskus, kun on muka nolottanut, että on vaan ollut tekemisissä kuten ennenkin, ei siinä mitään, oon mäkin sanonut joskus, että hei sori, mokasin, mut eiköhän me kaikki joskus ja eipä se oo mikään ongelma. Ei se mukava ihminen ole sen jälkeenkään mikään muu. Se on omassa päässä jos kuvittelee toisesta inhottavaa, ja jos toinen on inhottava oikeesti, niin voi todeta, että hups tulipas väärinarviointi, mut mitä siitä. Hyvä et selvis.
silloin kun kyseessä ei ole työkaveri tai ystävän ex yms. Silloin se aloite on vaikeampi.
Osa myös tahtoo tietää vähän omista tunteistaan ennen aloitteen tekoa varsinkin jos kyseessä on tuollainen tilanne.
En minä tiedä onko se haaveilua jos tänäänkin on normi päivä ja puuhailen omiani kunnes hän kävelee ohi. Sitten olen siinä äimän käkenä aivan kuin elämäni olisi kävellyt ovesta sisään ja sitten ulos.
Kysyin ketjun alussa jo miten tästä pääsee eroon koska ajattelin ettei häntä kiinnosta ja toimiminen työpaikalla on hankalaa. Muuttuuko se yhtään sen helpommaksi jos hän saa tietää asiasta, nolaan itseni hänen edessään ja asia leviäisi muidenkin tietoon? Pelkään jo nyt että joku tämän huomaa. Ehkä hän tosin on jo tehnyt niin.
Joku tuossa jo sanoikin että aloite on helppo tehdä jos se on joku muu kuin työpaikka. Olisi pitänyt varmaan alunperin laittaa tämä viesti tuonne ehdotettuun osioon eikä tänne ihastumisiin.
Aloiteita olen tehnyt elämässäni riittävästi että tiedän ettei niitä tarvitse pelätä sen erikoisemmin mutta tämä on eri asia. Minulla on tunteita jo valmiiksi ja kyseessä on nainen jota näen jatkossa useinkin. Minulle se kynnys nyt on aika suuri noiden asioiden takia koska tiedän että se ei olisi pelkkää pientä huomiointia vaan kahville pyytäminen olisi selvä treffikutsu.
Ehkä kuitenkin parempi etten pohdi enää asiata täällä Internetissä vaan yritän unohtaa koko naisen. Jos tuntuu sitten samalta niin ehkä pitää tehdä se aloite ja jospa ne tunteet häviää saman tien kun hän kieltäytyy. Jospa se ei vaikuta muihin asioihin sitten jatkossa.
Ehkä noin toimisin jos olisin saanut itseäni niskasta kiinni aiemmin. Mutta jos tietää toisen vastauksen jo tarkkaan niin eikö ole vain parempi unohtaa?
Olen joutunut pettymään joskus kun olen pyytänyt jotain ulos ja toisesta on paljastunut epämiellyttäviä asioita. Olen miettinyt että ehkä se mitä tuttavani sanoi hänestä vaikutti myös minuun ja päätökseeni olla tekemättä aloitetta. Kaikki asiat mitä sain hänestä tietää eivät olleet mairittelevia.
täällä myös. Vältelyllä yritin selvitä tilanteesta ettei nolaisi itseään mutta taisi pahentaa vaan tilannetta eikä moinen jäänyt keneltäkään huomaamatta.:D
Melkoisen hinnan maksoin hölmöstä ihastumisesta mutta minkäs teet...:)
Jos yhtään epäilet, että häntä ei kiinnosta (tai olet kuullut sellaista tietoa yms), usko silloin siihen. Joskus on parempi olla kertomatta tunteista, jos lopputulos on suuremmalla todennäköisyydellä katastrofaalinen. Se olisi silloin varmasti kummallekin hyvin kiusallista eli ehkä teidän olisi parasta löytää rento kaverisuhde/pitää se.
Minä itse käyttäydyn oudosti jos huomaan jonkun olevan minuun ihastunut ja minä en häneen, ihan vain kun minua alkaa ahdistamaan. Enkä haluaisi toista satuttaa tms. Mun sydän on toisella miehellä, jonka pitäisi palauttaa se minulle takasin, vaikka en haluaisi hänen sitä palauttavan :'(
Komppaan tuota. Ei kannata tuoda esille ainakaan tuntemuksiaan jos ei usko toisen vastaaviin. Kahville pyytäminen nyt tietysti ei tarkoita sitä että olisi toiseen ihastunut sen kummemmin, sehän on vain aloite pieneen tutustumiseen. Mutta jos kyseessä on työyhteisö niin jättäisinpä tuonkin tekemättä jos on saanut tietoa ettei toista kiinnosta. Suotta sitä toisen seuraan yrittää tuppautua jos hän on välinpitämätön tai suorastaan kylmä sinua kohtaan. Täysin turhaa toivoa. Tietysti en tiedä alkuperäistä tilannetta ja ulkopuolisena on vaikea tulkita asioita. Aivan samoin kuin kiinnostuneen on tulkita kohdettaan ja kohteen kiinnostunutta. Voi tulla aikamoisia sekaannuksia ennen kuin molempien ajatukset selviävät. Varsinkin jos toinen kuvittelee toisesta asioita ja molempia ahdistaa se tilanne.
Suosittelen että kun tunteet kylmenevät että juttelee toisen kanssa niin huomaa hänen olevan samanlainen kuolevainen kuin kaikki muutkin. Kaikilta tuo ei toki onnistu kun tunteiden kuolettaminen riippuu ihan henkilöstä miten se tapahtuu. Omalla kohdallani ongelmaa ei ole ja tapahtuu vähän liiankin helposti mutta ehkä jonkun toisen vastaava tilanne vaatii perääntymistä ja vilvoittelua ennen kuin järki palaa päähän.
Entä jos kannattaisi joskus antaa tunteiden voittaa. Kaikenhan voi hoitaa vallan tyylikkäästikin. Ei yksi vilpitön kysymys maailmaa kaada, toisekseen, elämä olisi kamalan tylsää jos ei koskaan ottaisi riskiä. Itse ottaisin ap:n tapauksessa yhteyttä, kaikin mokomin.