Asperger

Täällä vastailee 21v assimies, joka tajus vasta noin viikko sitten olevansa AS luettuaan aiheesta.

Pidän eläimistä, eläinten kanssa en koe minkäänlaisia vaikeuksia kuten joskus ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa. Parisuhteessa homma taas riippuu siitä, että jos vastapuoli tietää henkilön olevan AS, niin se lievittää hurjasti paineita siitä ettei saisi vaikuttaa erilaiselta. Se rentoutuminen taas auttaa hirveästi ainakin minulla sosiaalisissa tilanteissa. Tämä siis päätelmää, mitenpä olisin tässä ajassa vielä oikeaa kokemusta kerennyt saada.

Yleensäkin ottaen olen omasta mielestäni kehittynyt jo tässä ajassa itkemisen ja asian miettimisen kautta, se auttaa kovasti kun tiedostaa ongelman niin silloin tiedostaa myös mikä on harhakuvitelmaa ja mikä on totta, paljon paremmin.

Mikä parasta, näen nytten jo ystävät, perheen ja koko maailman ihan eri valossa kuin ennen.

Kuten eläimiinkin muuttui itsellä sen jälkeen kun luonnontieteilijät selittivät
elämän syntyä toisin kuin kansakoulussa oli opetettu.
Ettei sitä luotukaan viikossa vaan elämä saattoi kehittyä vasta Maan ilmakehän 'rakennuttua'.
Prosessi kesti ihmismielelle käsittämättömän kauan, satojamiljoonia vuosia.

Olin itse esibuberteettini aikana hyvin piittaamaton eläinten kärsimisestä, koska
"nehän olivat vain ihmistä alempia, vain eläimiä".

Vasta aikuis-iällä sitä alkoi asteettain tajuamaan Maapallon luonnon kauneutta kaikkineen.
Me lievästikin autistiset ihmiset joudumme sisäistämään opettelun kautta myös kanssaihmisiin.

Minulle eläimet ovat läheisempiä kuin ihmiset.Tykkään silitellä eläimiä,ja hoitaa niitä,eikä niiden läheisyys tunnu yhtään pahalta.
Voin katsoa silmiin,mutta en katso kauan silmiin koska monet eläimet kokee silmiin tuijottamisen uhkaukseksi.

Minulla on ollut kauan aikaa lemmikkieläimiä,nytkin on kani.Ja olen siihen kovin kiintynyt.

Minun on helppo kiintyä eläimiin ja tuttuihin paikkoihin,mutta ihmisiin on vaikeaa kiintyä,vaikka en mitenkään vihaa ihmisiä.
Ihmisten kanssa tuntuu vaikealta olla ja jotenkin väsyy,jos joutuu olla kauan ihmisten kanssa eikä saa olla omissa oloissaan.

Minulla ei ole koskaan ollut parisuhdetta,seurustelua eikä ystäviä,olen sen verran eristäytyvä ihminen.
Kavereita on ollut vaan muutama koko elämän aikana,tällä hetkellä ei ole kavereitakaan.

Minulta ei ole diagnostisoitu aspergeria,mutta tein kerran netissä asperger-testin,ja sain melkein täydet pisteet.En kyllä tiedä kuinka luotettava se testi on.

Asseja voidaan sanoa tunteettomiksi, mutta ainakin itse koen olleeni lapsesta asti pikemminkin ylitunteellinen. Heti kun asian tajusin, eläinten syöminenkin tuntui niin kammottavalta ajatukselta, että se jäi heti pois huolimatta kaikesta siitä painostuksesta, mitä esim. koulussa sittemmin tuli vastaan.

totesin olevani jonkinasteinen assi. Eläinten suhteen pärjään, pidän niistä ja olen jopa eläinsuojelujärjestössä. Ihmissuhteissa taas varsinkin nuorempana oli paljon vaikeuksia. Tunsin olevani sosiaalisesti kömpelö ja kärsin yksinäisyydestä. Ei assit ole tunteettomia, pikemminkin sanoisin että harvat ihmissuhteet merkitsee todella paljon. Tosin tietty itseriittoisuus saattaa vaikuttaa siltä ettei tarvitse muita ihmisiä. Kumppanina assi on uskollinen ja luotettava joten kaikissa meissä on hyvät puolemme.

eläimistä yleensä, erityisesti koirista. Ymmärrä koiriani oikein hyvin. En kuitenkaan pidä siitä, että koira roikku kyljessä koko ajan. Oma rotuni ei tosin ole roikkuvaa tyyppiä; pitää kyllä rapsutteluista, mutta ei takerru kylkeen koko ajan.

Pidän koirista enempi kuin ihmisistä. Koiraa on helpompi ymmärtää.
Kissoista taas en pidä. Ne ovat mielestäni arvaamattomia niin kuin ihmiset. Vaikea ymmärtää niiden käytöstä.

Kaipa eläimiin suhtautuminen riippu ihmisestä Joku pitää eläimistä, toinen taas ei. Pitänee paikkansa myös assien kohdalla.