Kertokaapa kokemuksia, kun vauva tulee koiralliseen perheeseen! Meillä on big happening 1.8. Tahtoisin ottaa toisen koirankin taloon. Onkohan siinä liikaa muutoksia lapukallemme...? Vauva ja koiranpentu. Lapukkamme on kyllä erittäin iloinen, sosiaalinen ja lapsirakas yksilö, 3 vee. Olen kuullut, että perheet, joissa on kaksi koiraa tai enemmän, esiintyy vähemmän ns. allergiariskejä kuin perheissä, joissa on vain yksi koira. Ainahan tuo riski tietenkin on. Ja toisen koiran tahdon sen takia, että olisi mukavaa saada kaveri lapukallemme. Olen äärimmäisen koirarakas ihminen ja sydämessäni olisi tilaa toisellekkin koirulille. Asumme omakotitalossa eli tilasta ei ole pulaa. Kiitokset vastauksistanne jo etukäteen.
Meille tulee vauva vaan mitä sanoo hauva?
lapukka tykkää kyllä
11376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meidän porukoilla on koira joka ei tykkää lapsista yhtään. Syytä ei tiedetä. Pennusta asti ollu meillä se koira ja ei oo mitään traumojakaan lapsista saanut et joku ois esim. vetässy hännästä. Ärisee ja murisee ja haukkuu. Liekö liian kimeä ääni sitte lapsilla, että se ottaa korviin. Porukat pitää sen aina häkissä kun tulee pieniä kylään. Mitään riskejä ei katsos oteta. Muuten tosi ihana koira ja rakastaa ihmisiä ja rapsutusta. Rotu on Suomen Lapinkoira.. Melko villi pötkylä on kyllä :)
Kissaa ei ainakaan kannata hankkia. Meidän piti lopettaa mun kissa kun pikkusiskoni synty. Se se vasta oli mustasukkanen. Ei herranjesta. Aina kun pikkusisko rupes itkeen nii katti hyökkäs kynnet ojossa sen pinnasänkyyn. Tuo lopettamispäätös tuli minun suusta ja olin tuolloin 9 vuotias. Piikille lähti kissa ja on juossut sen jälkeen autuaamilla niityillä. En ruvennu oottaan et millon sillä kissalla napsahtaa ja se raapii siskoni naaman.
>>kun vauva tulee koiralliseen perheeseen!>>?
Se on kyllä totta, että koira vähentää lapsen riskiä altistua koira-allergialle. Mutta jos >>sittenkin>> käy niin, että koira-allergia on iskenyt, jonka seurauksena koiralle olisi löydettävä uusi koti, olisi yksi koira parempi kuin useampi.
Älkäähän nyt hoppuilko, varrotkaa nyt, että saatte omia jälkeläisiä ja että ne siitä vähäsen kasvavat. Olkaa ylpeitä nykyisestä koirastanne. Kyllähän jo yksikin koira vähentää lasten riskiä sairastua koira-allergiaan - vähä tyhjää parempi.
Minusta teillä on nyt juuri sopiva määrä koiria. Minun on vaikea kuvitella, kuinka pärjäisin samalla lasten ja useamman koiran kanssa.
Ihan hyvä, että olette koirarakkaita, mutta alkakaas nyt toistaiseksi keskittyä omiin jälkeläisiin. Teillä on lasten kasvettua aikuisiksikin vielä paljon aikaa koirille uhrattavaksi.
On hyvä, että pitää koirista, mutta ei niistä silti saisi olla liian riippuvainen.
Minulla on 4- ja 2-vuotiaat lapset, mies ja 6-vuotias saksanseisoja. Kyllä työtä on aivan riittävästi näistäkin.
Mutta onhan sitä hyvä kysellä, ja onnea perheenlisäykselle!
T: Perhe-äiti
...Eli jos teille on tulossa eka lapsi,niin ette voi kuvitella miten se lapsi vie aikanne,vaikka olisi ihan ns,"kiltti" vauvana. Lapsen tarpeet menevät jopa koiran ulkoilutuksen ohi,olen sen lähietäisyydeltä nähnyt. Keskittykää vain lapseen ja harkitkaa seuraavan lapsen jälkeen koiratarhaa. Ja tuo allergiasta suojautuminen on vähän huu haata. Miten on mahdollista että maalaistaloissakin on allergisia ihmisiä,vaikka asutaan eläinten parissa. Kysyn vaan.
"Miten on mahdollista että maalaistaloissakin on allergisia ihmisiä,vaikka asutaan eläinten parissa. Kysyn vaan. "
Et kysy kun ei ole kysymysmerkkiä!?
Kiitoksia jo tulleista vastauksista. Eka lapsi on kyseessä, mutta koska olen vuosia ollut lastenhoitoalalla, tiedän mitä lapset vaativat. Tietenkin lapsi menee edelle. Koira on silti minulle kuin yksi lapsi, yhtä rakas. Arvot varmasti muuttuvat tai sitten ei, mutta näillä lähdetään eikä se minusta väärin ole. Kyllähän toki tunnen koirat, ei ole ensimmäiseni tämä koira. Siksi koiravauvakuumekin on kova ja äippälomallahan on aikaa kuitenkin. Olen tosi energinen ihminen, nytkin, vaikka on aivan hirveä olo ollut raskauden aikana, olen jaksanut tehdä sitä sun tätä. Onneksi minulla on koira, koska nämä hormonaaliset muutokset ovat välillä saaneet minut "hyppimään seinille" välillä siis tarkoitan, että olo on ollut niin kurja fyysisesti ja psyykkisesti. Koira on ollut tukeni ja turvani. Mieheni tietenkin, mutta silloin kun hermo menee mieheenkin hormonien takia niin koira halii minut hyvälle tuulelle. Hormoonien syytä on moni masentava hetki ja huono olo, ei mieheni.
Olisi kiva kuulla sellaisilta kokemuksia, kenellä on useampi koira ja lapsia.... eli lisää stooreja, kiitos!!
Niin kuin kerroin, jo yhden koiran ja kahden lapsen kanssa eläminen on rankkaa, vaikka minulla on mies talossa apuna. Mutta koirakuume >>saa>> silti säilyä, sillä koiran hankinta ei riipu iästä, toisin kuin lasten -ainakin omasta mielestäni-.
Kun sinulla tulee olemaan lapsia ja tuo nykykoirasi, olet varmasti tyytyväinen, sillä on ilahduttavaa katsella ja huomata, kuinka oma koira alkaa huolehtia perheen lapsista.
Se on siinä tilanteessa oikeastaan koirallekin parempi, että on talon ainut koira, sillä jos koirasi >>haluaa>> uhrata paljon aikaa ja viitseliäisyyttä lapsista huolehtimiseen, se saattaa tulla kateelliseksi toiselle koiralle, joka tulee viemään siltä huoltajuutta ja vastuuta.
Tarkoitan tätä vain hyvällä, sillä itselläni on kokemusta lasten hoidosta omassa taloudessa. Olen myös ollut töissä lastenhoitolassa, eikä se ole läheskään yhtä rankkaa kuin >>omien>> lasten hoitaminen ja vastuunpito.
Sen huomaa 100-prosenttisesti tietysti vasta sitten, kun on oman lapsen saanut.
Ymmärräthän, että yritän >>vain>> auttaa?
T: Perhe-äiti
En mie ollenkaan sinun viestiäsi pahalla ottanu. Olen kiitollinen, kun vastasit ja kerroit omat ajatuksesi. :)
Ihana oli muuten kuulla, että koira alkaa huolehtia lapsista. Kertoisitko miten se teillä näkyy? Oletko uskaltanut jättää koiraasi ja lapsiasi hetkeksikään keskenään? Mikä koira teillä on? Ja kuinka vanha?
Meillä on 6-vuotias lyhytkarvainen saksanseisoja-narttu. Koko ajan se yrittää pitää silmällä nuorempaa lastani (1-vuotiasta), ja kun lapseni lasketaan lattialle, koirani tulee sen vierelle, koska tämä nuorempi lapseni ei oikein vielä kävellä osaa -vaikea opettaa kävelemään, kun kakaraa itseään ei juuri kiinnosta-.
Koirani osaa suussaan kuljettaa lapselleni sen leluja, kun lapseni yksikseen valittaa -koulutimme koiramme tämmöiseen ja se oppi aivan mielellään-. Mutta kyllä tämä nuorempikin lapseni kasvaa ja kypsyy semmoista vauhtia, että kohta koiranikin pääsee molempien lasten kanssa juoksentelemaan tennispallon perässä. Vanhempi lapseni (4-vuotias) tykkää heitellä palloa koiralleni, kun maassa ei ole lunta. Koirani tuo pallon hänelle nöyremmin kuin kenellekään muulle.
Molempien lasteni vauva-aikana koirani tuli selvästi mustasukkaiseksi, kun joku toinen koira tuli vähän hellimään lapsiamme. Koirani koitti mennä lapseni ja toisen koiran väliin, mutta kun ei saanut toista koiraa lempein keinoin lapseni ympäriltä, niin rupesi jopa murisemaan toiselle koiralle. Kyllä koirilla saattaa tulla kilpailua jopa lapsista huolehtimisesta.
Kyllä minä koiraani luotan, enkä voisi edes kuvitella, että se satuttaisi lapsiamme, vaikka monet ovatkin varoitelleet minua, että koiraa ja lasta ei saisi milloinkaan jättää kahdestaa. Ymmärrän kyllä heitä, jotka noin sanovat, mutta kyllä minä koirani tunnen. Lapseni ovat sille hyvin tärkeitä.
Kun ensimmäinen lapseni tuli taloon ja koirani näki sen ensimmäistä kertaa, koirani otti sen selvästi ilo mielin vastaan ja vaikutti oikein siltä, kuin tuntisi lapseni sen pennuksi. Heti kun lapseni asetettiin maahan lämpimälle, pehmeälle alustalle, koirani oli pakko tulla makoilemaan sen ympärille. Silloin koirani oli vasta 2-vuotias, mutta alkoi siitä päivästä lähtien tehdä kaikkensa, jotta lapsillani olisi hyvä olla.
Meillä sujuu kaikki ihan hyvin ja koko perhe on loistavassa sovussa, joskin rankkaa on, kun huolta täytyy kantaa sekä koirasta että lapsista. Mutta ei se minusta niin rankalta tunnu kuin se on, koska rakastan niin suuresti lapsiani ja koiraani. Ja onhan minulla mieskin talossa. Yksikseni en uskoisi pärjäävän samaan aikaan lasteni ja koirani kanssa.
Mutta onnea teille jatkoon, koittakaa pärjätä ja saada hyvä perhe aikaiseksi!
T: Perhe-äiti
Yövalvomiset,koliikit,ym. on niin rankkoja ettei siihen monelle pentu sovi.Lenkitykset,lapsen sairastelut kaikki on niin erilaista.Entä kun meet töihin,miten aikasi riittää.Lapsi tosiaan muuttaa kaiken,ei pahalla.Aikakäsitys vain muuttuu täysin.
Vähän taisi olla ylpeystaso korkealla äsken. Jos lapsia aikoo hankkia, siihen on tosiaan varauduttava. On se rankkaa kyllä, vaikkei etukäteen sitä aavistaisikaan. Tai kyllä sen yleensä aavistaa, mutta tuskin riittämiin.
Toivottavasti >>kaikki>> ymmärtävät, mihin he ovat ryhtymässä ja mitä haasteita on edessä, kun he hankkivat lapsia (...eli tekevät) tai koiria -ja varsinkin, jos molempia (!)-.
T: Perhe-äiti