Pitkään valheessa eläneenä on tosi vaikea löytää mitään korvaavaa sisältöä elämälle.
Onko elämäni nykyiset kohokohdat juoda kaljaa tietokoneen äärellä, liittyä erilaisiin nettiyhteisöihin, pelata jatkuvaa roolileikkiä kuvitteellisten ystävien kanssa? Päivät valuvat yksi toisensa jälkeen ohi, samaa rataa mennen. Syvällä sisimmässäni tiedän, että on olemassa ihmisen älylle käsittämöttämiä voimia, mutta Jeesukseen en voi uskoa enää alkuunkaan. Lestadiolaisuus oli lapsuuden kaunis uni, joka ei minun kohdallani jatkunut.
Onko elämäni nykyiset kohokohdat juoda kaljaa tietokoneen äärellä, liittyä erilaisiin nettiyhteisöihin, pelata jatkuvaa roolileikkiä kuvitteellisten ystävien kanssa? Päivät valuvat yksi toisensa jälkeen ohi, samaa rataa mennen. Syvällä sisimmässäni tiedän, että on olemassa ihmisen älylle käsittämöttämiä voimia, mutta Jeesukseen en voi uskoa enää alkuunkaan. Lestadiolaisuus oli lapsuuden kaunis uni, joka ei minun kohdallani jatkunut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etsitkö pääasiassa sisältöä elämään, vai sen lisäksi myöskin tietä iankaikkiseen elämään?
Kerro rukouksessa Jumalalle tämä kipusi, jonka meille nyt kerroit. Pyydä häntä Jeesuksen nimeen ilmoittamaan itsensä sinulle, sellaisena kun hän on.
..Jeesuksen toinen tuleminen. Oikeasti toinen tuleminen tarkoittaa Kristuksen tulemista yksilökohtaisesti ihmiseen. Jeesus oli esikoinen. Hengessä tämä vapahtaja ja Jumalan Poika on yhtä jokaisessa ihmisessä. Vanha Aatami muuttuu siis toiseksi Aatamiksi, Kristukseksi. Siinä on lunastus, että ihminen tulisi taas tietoiseksi omasta jumaluudestaan.
Uskon kaikkien sielujen iänkaikkiseen elämään ilman jatkuvaa aineellisuutta.
Kukaan lestadiolainen tai minkään muunkaan uskonnon ihmisedustaja ei voi päättää minun iänkaikkisesta elämästä. Joten "Jeesuksen nimessä ja veressä" -lorut on jo loppuunkaluttuja.
Jumalayhteyttä minulla ei ole, eikä rukouksiini vastattu silloinkaan kun "syntini olivat anteeksiannetut".
Miksi siis nyt saisin yhteyden häneen?
Paljastit siis oikeat karvasi.
En ole pitänyt karvojani piilossa täällä, en ole tekeytynyt uskovaiseksi. En edes lestadiolaiseksi.
jonkinlainen kaipaus uskon asioihin? Lääkkeeksi suosittelen Raamatun lukemista ja/tai rukousta=puhumista Jumalalle omin sanoin. Älä ainakaan heti mene aivopestäväksi minkään porukan kokouksiin, vl-kasvatille se ei ainakaan sovi.
Oletko perheetön? Jos olet, etsi tyttöystävä, mene naimisiin ja toivottavasti saat lapsia. Tule elämän sisältöä. Miltä kuulostaa?
Huh huh!
Olet selvästi todella miettinyt asioita. Se on hyvä. Itselläni käsi niin että halusin koko ikäni irrottautua vl uskosta. Kun sen tein, ei sisältöä ole sen jälkeen puuttunut. Opiskelu, kulttuuri, kirjallisuus, musiikki, taide, tiede, mukavat ystävät, maailman suuret ihmeet. Olen perehtynyt esimerkiksi ihmisen kehitykseen ja evoluutioon. Niin kaunista ja mahtavaa. Mikään Raamatun tarina ei vedä sille vertoja!
Itselleni oli täkreää oivaltaa, ettätodellakin jokainen ihminen on periaatteessa myös yksinään, itse kunkin on itse vastattava omasta elämästään.
Tuosta päivien liukumisesta ohi... silloin ne itselläni liukuivat tarpeetonta aikaa vieden ohi kun istuin päiväkausia seuroissa. Se oli hengetöntä ja jatkuvien pettymysten aikaa. Puhujilla kun ei todellisuudessa ollut yhtään mitään oikeaa sanottavaa.
Kannattaa jättää tietokoneen äärellä istuminen vähemälle ja hakeutua ulos tapaamaan ihmisiä kasvokkain. Ei-lestadiolaiset ystävät ovat olleet itselleni iloinen yllätys. Niin mukavia ja lämpimiä ihmisiä he ovat. Eivätkä kyttää!
Kovin syvässä istuu silti se hyvän ja pahan ihmisen malli, mikä lapsena on päähän iskostettu, se aiheuttaa ennakkoluuloja kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Toisaalta lestadiolaisen leima säilyy joissakin piireissä ikuisesti, joten ongelma voi olla molemminpuolinen.
Toki olet oikeassa, maailma on täynnä kauniita asioita, kiehtovia tarinoita ja monenlaista teoriaa elämän synnystä, lajien kehityksestä yms.
Mutta minulle se kaikkein tärkein puuttuu. Yhteisöllisyys. Yhteinen asia, yhteinen näkemys ja päämäärä. Ilman sitä olen vain jonkinlainen pintaliitäjä, kokemuksien ja hetken viihdykkeiden etsijä.
Seuroissa istuminen oli tosiaan turhaa sen puhujapöntöstä kuuluvan harhaopin vuoksi. Aivopestyjen ukkojen joutavia fraaseja lähinnä.
Aiemmille kirjoittajille myös kiitos neuvoista. Olen kuitenkin perheellinen, säädyllisesti jopa avioliitossa :D Se ei silti täytä koko elämää.
"kaikkein tärkein puuttuu. Yhteisöllisyys. Yhteinen asia, yhteinen näkemys ja päämäärä. Ilman sitä olen vain jonkinlainen pintaliitäjä, kokemuksien ja hetken viihdykkeiden etsijä. "
Kuvittelen ymmärtäväni. Olet fiksu... :-)
Mutta juuri tuossa asiassa jokaine ihminen on yksin. Se merkitys ja "tärkeä asia" on jokaisen tosiaankin ihan itse löydettävä. Vanhemmat tai uskonliike ei voi sitä valmiina tarjota. Niin se vain on. Se vasta pinnallista ja tyhjää elämää on että täyttää aikansa vl-liikeken puuhastelulla ja istuu seuroissa välinpitämättömänä vain siksi että saa kokea "yhteisöllisyyttä". Joka ei olekaan aitoa sillä siellähän on yhä se kyttäys ja selän takana leimailu...
Et ole menettänyt mitään. Mutta sinulla on mahdollisuu itse löytää (Jumalan johdatuksena, jos niin haluat sen tulkita) ihan oma itsellesi merkityksellinen tie. On yleensä muitakin ... yksin ei ole koskaan se jolla on seuranaan ajattelijat, kirjailijat, säveltäjät, tutkijat, runoilijat ja sitten ne omat läheisimmät läheiset ihmiset joiden kanssa näitäkin kysymyksiä voi puida. :-) Ja voi niitä puida vaikkapa täälläkin...
Olen monet vuodet hakemalla hakenut yhteisöllisyyttä, kolunnut pohjia myöten kaikki mahdolliset kanavat. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää yhä uudestaan ja uudestaan oma sisäinen kehitys. Kun itse muuttuu tarpeeksi syvältä, yhteisöllisyys löytyy itsestään. Tuohon tarvitaan Jumala ja hengellinen elämä.
Käytännön keinojani ovat olleet:
Virheiden tekeminen ja pään takominen seinään
Raamatun lukeminen ja sen ottaminen Jumalan sanana
Rukouksen opetteleminen
Omien tottumusten ja ajattelutapojen jatkuva kyseenalaistaminen
Hyvin kirjojen lukeminen (mm. Wilfrid Stinissen)