Itse en ole lukenut kuin yhden naisen kirjoittaman dekkarin alusta loppuun, mutta montaa olen aloittanut ja kyllästyneenä lopettanut. Ne ei jotenkin iske tälle miehelle. Mitenkä muilla?
Omat suosikkini: Seppo jokinen, Wexi korhonen, Jarkko sipilä, Paul-erik haataja
Omat suosikkini: Seppo jokinen, Wexi korhonen, Jarkko sipilä, Paul-erik haataja
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen lukenut ja pitänytkin monista naistenkin kirjoittamista, mutta pakko munkin on todeta, että miesten rikosromaanit ovat olleet jotenkin tutumpia. Kotimaisista naisista ainoastaan Leena Lehtolainen on kolahtanut minuun.
Syynä on luultavasti se, nainen korostaa tarinassaan eri asioita kuin mikä miestä kiinnostaa. Miesten tarinat ovat suorempia ja toiminnallisempia. Ja ainakin kotimaisista dekkareista miesten tarinat ovat olleet realistisempia kuin naisten.
Yksi hyvä naisdekkaristi on Sara Paretsky. Hänen yksityisetsivänsä, V.I. Warshawski on hyvä hahmo, kuin naispuolinen Marlowe tai Spenser.
Melkein kaikki,mutta ei reijo käki ja valkovenäläinen.
Sipilä,Jokonen,Korhonen.Haataja,Remes,Nykänen,karpela,lehtinen,,,Ja monet muut
Voihan asiaa lähestyä sukupuolen sijaan noilla mainituilla asioillakin.
>eri asioita kuin mikä miestä kiinnostaa
Mikä kiinnostaa eri tavoin ja miksi?
Ei kai nyt ainakaan vaikkapa oikeudenmukaisuus, johon dekkari joutuu säännönmukaisesti ottamaan kantaa? Tai joku muu vastaava asia, johon dekkarissa törmää.
Anglosaksisissa maissa naisdekkaristien myynti on kovaa. Heitä luetaan sukupuolesta riippumatta. Jos välttämättä sukupuoliasiassa halutaan pysyä, niin ovatko suomalaiset dekkarilukijamiehet jotenkin tavalla erilaisempia kuin euroopplaiset veljensä? Tai: kirjoittavatko suomalaiset naisdekkaristit jotenkin kummallisemmin kuin eurooppalaiset kollegansa? Mistä on kysymys?
Entäpä useat nimimerkkiä käyttävät dekkaristit? Miehet julkaisevat naispuolisella salanimellä tai nainen miespuolisella. Pätevätkö arvioinnit myös tuolloin?