Täällä jotkut ovat kirjoittaneet asuvansa nyt omakotitalossa, mutta muuttavansa heti keskustaan kun lapset ovat lähteneet. On Torkkelinmäkeä, Krunikkaa, Rööperiä ja Kampin keskusta. Siellä on sitten mukava olla keskellä kaikkea ja voi kylpytakissa käydä shoppailemassa ilman henkilöautoa. Ah mikä onni!
Itse tiedän erään perheen, jonka vanhemmat toteuttivat tuon unelmansa. Keskitason omakotitalo vaihtui ylimmän kerroksen unelma-asuntoon, ja vielä lähes uuteen. On saunat ja takat ja kauppa alakerrassa.
Nyt vuoden asumisen jälkeen he etsivät taas omakotitaloa. Shoppailu ei enää vanhempana kiinnostanutkaan, baareissa käynti ei ollutkaan niin hauskaa kuin nuorena, uusi talo paljastui tavalliseksi rauhattomaksi neukkukuutioksi, kommuuniasuminen toi eripuraa naapureiden välille myös yhtiökokouksissa ja pihajärjestelyissä.
Se mitä haluan sanoa on, että jos tekee mieli betonikasarmiin, niin se kannattaa toteuttaa heti eikä vasta 15. päivä. Jos nauttii hiljaisuudessa ja takan lämmössä parhaan aikuisikänsä XO-konjakkia välillä siemaillen, ei elämäntavan muutos olekaan enää niin helppoa.
Vrt. kun on matkalla tottunut hyviin hotelleihin, ei paluuta nuoruuden rähjäisiin kommuunimajoituksiin vain kerta kaikkiaan enää ole.
Toivottavasti joku luki tän ja pisti ajattelemaan. Mutta nyt otan lisää konjakkia, kippistä vaan palstalaisille!
Itse tiedän erään perheen, jonka vanhemmat toteuttivat tuon unelmansa. Keskitason omakotitalo vaihtui ylimmän kerroksen unelma-asuntoon, ja vielä lähes uuteen. On saunat ja takat ja kauppa alakerrassa.
Nyt vuoden asumisen jälkeen he etsivät taas omakotitaloa. Shoppailu ei enää vanhempana kiinnostanutkaan, baareissa käynti ei ollutkaan niin hauskaa kuin nuorena, uusi talo paljastui tavalliseksi rauhattomaksi neukkukuutioksi, kommuuniasuminen toi eripuraa naapureiden välille myös yhtiökokouksissa ja pihajärjestelyissä.
Se mitä haluan sanoa on, että jos tekee mieli betonikasarmiin, niin se kannattaa toteuttaa heti eikä vasta 15. päivä. Jos nauttii hiljaisuudessa ja takan lämmössä parhaan aikuisikänsä XO-konjakkia välillä siemaillen, ei elämäntavan muutos olekaan enää niin helppoa.
Vrt. kun on matkalla tottunut hyviin hotelleihin, ei paluuta nuoruuden rähjäisiin kommuunimajoituksiin vain kerta kaikkiaan enää ole.
Toivottavasti joku luki tän ja pisti ajattelemaan. Mutta nyt otan lisää konjakkia, kippistä vaan palstalaisille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos aina pitäisi lähteä autolla, jos haluaa mennä jonnekin. Makuja on monia, en kaipaa maalle, olen cityihminen.
Itse olen ajatellut samalla tavalla. Kun on päässyt nauttimaan omakotitalon omasta rauhasta ja kaikki as.oy-aikaiset taloyhtiökärhämät ovat takana päin, en yhtään ihmettele että ok-talo on Suomen toivotuin asumismuoto. Toki siihen ei kaikilla ole taloudellista mahdollisuutta, mutta haaveita pitää aina olla!
Näin kaupunkilaislapsena yritin minäkin ok-asumiseen sopeutua, mutta kyllä oli vaikeaa. Pihanhoito ja lumityöt inhottivat, mieluummin keskityn uraani ja teen pitkää päivää, poikkean illalla baarin tai ruokapaikan kautta kotiin. Takka savutti ja siinä nokeentuivat kädet ja sulivat kalliit geelikynnet kun yritti tehdä tulia, en ole mikään partiolainen. XO-konjakki säilyy meillä hyvin kaapissa, en tykkää väkevistä. Inhotti myös, että palvelut olivat kaukana, aina kun halusi lähteä salille tai shoppailemaan tai baareihin tai mihin vain, niin aina piti oikein lähteä autolla. Mihinkään ei voinut poiketa. Kaipasin myös ratikoita!
Olen todella onnellinen, että sain mieheni muuttamaan takaisin kaupunkiin ja kerrostaloon. Meillä on iso ja laadukas asunto hyvällä paikalla. Kaukana kommuunimajoituksista ... pikemminkin pidän ok-asumista retkeilynä! (No, onhan meilläkin kesäasunto 50 km:n päässä sitä varten, jos maalle kaipaamme välillä virkistäytymään.) Onneksi toteutimme unelmamme nyt eikä vasta vanhoina.
On mullakin muutamia kavereita, jotka eivät lähtisi Helsingistä minnekkään. Ovat tosin käyneet kokeilemassa asumista maan korvessa, mutta palanneet takaisin. Enemmän kavereita, enemmän toimintaa, enemmän kaikkea mitä ei ole syrjäkylillä. Itse tosin tykkään mutkattomasta elämästä ja samoista naamoista, joten pikkukylä ja ok-talo sopii paremmin. Tosin lähtökohta on aina ollut se, että työmatkan pitää pysyä 30km sisään. Sen mukaan on asunnon paikka valittu.
Ensin kirjoitat näin
"On Torkkelinmäkeä, Krunikkaa, Rööperiä ja Kampin keskusta."
ja sitten näin
"Se mitä haluan sanoa on, että jos tekee mieli betonikasarmiin"
Näillä lauseilla on selvä ristiriita, sillä ei noissa kaupunginosissa ole betonikasarmeja vaan 1890-1930 -tehtyjä kivestä tai tiilestä muurattuja kaupunkikoteja. Tai sitten ne Kampin uudet huippulaadukkaat talot.
Jos olisit joskus käynyt Helsingissä, tietäisit tämän...
Menes kattomaan Rööperiä. Vanhoja taloja purettu ja rakennettu neukkukuutioita tilalle.
No okei, torkkelinmäellä ei ole betonikasarmeja, siellä on kanankakkakasarmeja, mikä on vielä huonompi. Eikä niissä ole edes hissiä.
Kampin huippulaadukkaat talot? Millä tavoin rakentaminen eroaa elementtirakentamisesta? Voi olla että eroaa, jos on hyvä äänieristys niin mikäpä siinä.
Tosin sillä rahalla sitten ostaisikin vaikka kokonaisen pienkerrostalon jostain muualta.