Itse olen 61 ja olen osa-aika eläkkeellä. Teen 24 tuntia viikossa neljänä päivänä.
Yksi vapaa on viikon puolivälissä, mikä taisikin olla parempi vaihtoehto kuin pitkä viikonloppu.
Parina, kolmena aamuna kun jaksaa herätä kukonlaulun aikaan, sitten jo onkin lepopäivä ja saan nukkua pitkään. Tarvitsen paljon unta.
Työni luonteen vuoksi en voi tehdä työtä esim. parin viikon periodeissa. Eli ensin työviikot ja sitten vapaaviikot.
Näin olen jaksanut oikein hyvin. Silloin kun olin kokoaika työläinen, oli pitkiäkin sairaslomia uupumisen vuoksi. Työpaikoissahan ei aina hyväksytä sitä, että vanha tekee jotain helpompaa tai "kevyempää" kuin toiset. Sehän synnyttää pahaa verta.
Kun edes kaikki ymmärtäisivät, ettei vanha opi enää niin nopeasti tai muista koko ajan tulevaa uutta informaatiota ja uusia ohjeistuksia samalla tavalla kuin nuoret. Hitaampiakin joskus ollaan.
Kokemuksia ja mielipiteitä.
Ja hyvää vuoden jatkoa kaikille.
Yksi vapaa on viikon puolivälissä, mikä taisikin olla parempi vaihtoehto kuin pitkä viikonloppu.
Parina, kolmena aamuna kun jaksaa herätä kukonlaulun aikaan, sitten jo onkin lepopäivä ja saan nukkua pitkään. Tarvitsen paljon unta.
Työni luonteen vuoksi en voi tehdä työtä esim. parin viikon periodeissa. Eli ensin työviikot ja sitten vapaaviikot.
Näin olen jaksanut oikein hyvin. Silloin kun olin kokoaika työläinen, oli pitkiäkin sairaslomia uupumisen vuoksi. Työpaikoissahan ei aina hyväksytä sitä, että vanha tekee jotain helpompaa tai "kevyempää" kuin toiset. Sehän synnyttää pahaa verta.
Kun edes kaikki ymmärtäisivät, ettei vanha opi enää niin nopeasti tai muista koko ajan tulevaa uutta informaatiota ja uusia ohjeistuksia samalla tavalla kuin nuoret. Hitaampiakin joskus ollaan.
Kokemuksia ja mielipiteitä.
Ja hyvää vuoden jatkoa kaikille.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jos haet työssä kävijöiden mielipiteitä niin olen väärä henkilö mutta olen käynyt läpi koko prosessin.
53:na viimeinen vakituinen, kokoaikainen työpaikka.
Sen jälkeen lyheneviä työpätkiä pitenevien työttömyysjaksojen väleissä.
Työpäivät olivat poikkeuksetta reilusti yli 10-tuntisia.
Putken päähän ja täyslaiskuuteen.
Olen luonnehtinut itseäni mentaalisesti työrajoitteiseksi koska mitään vikaa minusta ei ole löytynyt. Ei edes päästä.
Työttömyyseläkeajan ansiorajoitus tappoi viimeisetkin työhaluni.
Pätkätyövaiheessa sen teki päivärahan sovittelu.
Mainio asia että kullekin sopivia vaihtoehtoja on olemassa!
Onnitteluni Sinulle!
Näinhän se usein menee. Itse olisin voinut jäädä aikaisemminkin osaeläkkeelle mutta ikäraja nousikin minun ikäisilleni
56sta 58. Vuoden nuorempi työkaveri pääsikin vasta 60 ikäisenä nauttimaan osa-aikaeläkkeestä.
Tulikohan hyvästä systeemistä liiankin suosittu, piti nostaa ikärajaa.
Mikä lienee sinun kohdallasi syy, ettet ole enää kelpuutettu töihin? Sinä taas taidat olla liian vanha?
Ota tästä systeemistä selvää!!
Kyseessä oli oma valinta.
53v lopetin viimeisessä, vakituisessa työpaikassani. Sen jälkeen ilmoittauduin aina työkkäriin mutta työt, määräaikaiset, minulle tarjottiin suoraan henkilökohtaisesti.
Täytin juuri 65v ja viimeinen työtarjous tuli 63-vuotisena.
Pidin pätkätöistä koska ne antoivat mahdollisuuden säädellä työ/vapaa-aika suhdetta.
Soviteltu päiväraha otti pannuun.
Työttömyyseläkkeellä oli ansiorajat niin alhalla etten tehnyt lainkaan "virallista" työtä.
En tiedä miten yleistä on oma-aloitteiesti vaihtaa vakituinen työ määräaikaisiin päätkiin ja niiden jälkeen jäädä täysin työttömäksi 500pv:n varaan ilman ajatustakaan mistään tukiaisista.
Mistään osa-aika tai muustakaan eläkeestä ei missään vaiheessa ollut kysymys.
5:n vuoden pätkävaiheella totutin itseni täysjoutilaisuuteen ( = eläkkeelle).
Kuntoni on erinomainen. On ollut aikaa sen hoitamiseen.
Vanhuuseläkkeen taso tietenkin kärsi ratkaisusta mutta olin koko ajan tietoinen tulevasta eläkkeestäni.
Pyysin laskelman vuosittain.
En ymmärrä ihmisten motiivia kipristellä viime tippaan työn syrjässä.
Vielä vähemmän ymmärrän niitä marginaaliurojen kalastajia 65 ikäisinä.
Mihin he käyttävät lisärahat vähentyneinä elinvuosinaan.
Kunnostakaan ei ole takeita.
Kyseessä on oma valinta.
Olisin päässyt putkeen jo todella kauan sitten, kun suuri työnantaja saneerasi. Ei kiinnostanut.
Silloisella asuinpaikkakunnallani ei ollut töitä, joten hankin kakkosasunnon ja työpaikan kotikaupungistani Helsingistä.
Sitten tuli sellainen kuvio, jonka takia jätin vakituisen työpaikan. Tein ensin niin paljon töitä, että ansiosidonnainen oli aika hyvä.
Tarkoitus oli olla ansiosidonnaisella se 500 pv., ei ollut "pelkoa" töihin joutumisesta taas uudella paikkakunnalla. Olisin niiden päivien jälkeen päässyt työttömyyseläkkeelle. Ei sitten taaskaan kiinnostanut. Saa nauraa ja pilkata, mutta ei tuntunut oikealtakaan - olinhan (ja olen edelleen) terve ja hyväkuntoinen.
Ei kun takaisin Helsinkiin ja töihin.
Minä taas en ymmärrä niitä, jotka eivät ymmärrä sitä, että on ihmisiä, joista on kiva käydä töissä. Teen luultavasti 68-vuotiaaksi, enkä todellakaan pelkästään "marginaalieurojen" takia. Ehkä teen vielä sen jälkeenkin.
Lomia tulee ihan riittävästi, n. 45 vrk/vuosi.
Lisäksi tulee erilaisia virkistyspäiviä ja koulutuspäiviä vähintään 2 x vuosi, yleensä 3 pv/2 yötä kylpylä tai risteily kylpylä.
Teen myös 6 (joskus 7) päiväistä viikkoa ja pitkiä päiviä, jotta voin pitää 10-12 päivän vapaan n. kerran 2 kuukaudessa.
Joskus on ollut täälläkin kommentteja, joissa on ihan suoraan tyhmäksi sanottu minun kaltaisiani.
Tyhmä kai olenkin, mutta ei se työntekoni tyhmyydestä johdu - minä nyt vain pidän siitä.
Olen minä ehkä oman osuuteni tehnyt - kun aloitin jo 50-luvulla ensimmäisessä kesätyöpaikassani - voisin siis siltä kannalta ajatellen lopettaakin, mutta kun en halua. Jos mieli muuttuu, niin lopetan. Tai pidän ensin vanhat lomani - n. 3 kk - pois, ja testaan viihtyisinkö ihan jouten.
jokaisella on omat valintansa. On hyvä jos noin vielä jaksaa ja vielä pitääkin työstään.
Etpähän ainakaan notku terasseilla täyspäiväisesti.
en tarkoita, että siellä kaikki notkuisivat, mutta on kait niitäkin, ainakin meidän nurkilla.
Mutta, jokaisen oma valinta. Minä aion ja haluan tehdä muutakin. Taitaa tulla kiirekin eläkkeellä. On niin paljon mitä ei nyt ehdi tai jaksa. Niinhän niitä monille on kasautunut ja sitten eläkkeellä on kiireempi kuin koskaan.
oma asia, en minä ainakaan pidä Sinua tyhmänä. Kyllä aktiivisuudesta pitää palkita myös taloudellisesti. Työelämässä on omat hyvät puolensakin kuten kerrot. Itselläni riittää tätä "palkatonta" metsänraivausta. Työtä sekin lasteni hyväksi.
Mielestäni oleellisinta on jos pystyy valitsemaan vaihtoehtojen välillä.
Yksi pitää yhdestä ratkaisusta, toinen toisesta.
Jotkut vapaan ammatin harjoittajat, varsinkin taiteilijat, ovat hyvässä asemassa.
Itsensä toteuttaminen ja/tai harrastus yhtyvät toimeentulon hankintaan.
Onneksi olemme erilaisia.
Omalla kohdallani muutama vuosi samassa tehtävässä oli riittävästi.
Pisimmässä työsuhteessani, 14v, vaihdoin tehtävää neljästi.
Suurin osa opiskelukavereistani juuttui saman työantajan palvelukseen ja, tehtävien vaihdoista huolimatta, urautuivat sinne muuttuen muutosaroiksi.
Oma isäni oli varoittavana esimerkkinä.
Viime tippaan asti töissä.
Kaksi vuotta ilotonta kitumista sairaseläkkeellä ja henki pois.
Työn muodostaessa riittävän suuren osan elämänsisältöä lienee viisainta pitää siitä kiinni viime tippaan.
Jäljellä olevat vuodet vähenevät ja jossain vaiheessa työssä käymiselle tulee loppu, tavalla tai toisella.
Kuten sanoin, oleellista on valinnan mahdollisuus.
Eläkkeelle jääminen oli tavallaan pakon sanelema ratkaisu, työssä olisin viihtynyt pitempäänkin. Neljä vuotta varhaiseläkkeellä tuli täyteen joulukuussa. Sitä ennen pidin säästövapaat, työaikapankin ja vuosiloman lomarahavapaineen, yhteensä lähes kahdeksan kuukautta.
Tarkoitukseni oli jäädä osa-aikaeläkkeelle hoitamaan sairasta miestäni jota ei enää voinut jättää päiväksi yksin. Työajan ja hoitojaksojen dementiapäiväkodissa ei onnistunut millään, koska työaikani ei olisi ollut säännöllisesti viikoittain.
Vuoden ehdin olla mieheni kanssa kotona ennen hänen kuolemaa. Päivääkään en kadu vaikka eläke jäi todella pieneksi. Arjen täyttää lapsenlapset, ulkoilu ja vapaaehtoistyö. Käyn konserteissa joskus teatterissa, työväenopiston luennoilla ja muutama ystäväkin on. En silti ole aina menossa, viihdyn kotonakin, kokkaan, luen ja leivon. Olen toistaiseksi terve ja tyytyväinen elämääni.
Kyllä eläkkeellä on mukavaa.
on hyvä asia. En oikein tiedä, voisinkohan kertoa omastani, se kun on niin erilainen, kun täällä lukemani. Mutta kuten sanoit, kaikki on yksillöllistä.
Kun olin yli 50:nen, koulutin itseni uuteen ammattiin. Silloin oli vielä työmahdollisuudet erilaiset ja aikuiskoulutus oli aivan kuin muotia.
Sain heti työpaikan paikallisesta terveyskeskuksesta. Eläkkeelle olisin päässyt 65 vuotiaana, mutta sitten tuli uudet eläkeuudistukset ja oli mahdollisuus jatkaa työelämässä. Työvoimaa tarvittiin ja niinpä jatkoin vielä yhdellä vuodella.
Nyt olen ollut eläkkeellä 2,5 vuotta ja osaan kyllä nauttia näistä vuosista.
Kuntoa pidän yllä liikkumalla paljon ja yritän elää muutenkin terveellisesti.
Sinulla oli niin hyviä ajatuksia työssä käymisestä ja valinnan mahdollisuuksista, että uskalsin tänne kirjoittaa.
Tämä vain oli oma valintani.
mikäs tossa USKALTAMISTA vaati.....???
notkuisi täys- tai edes osapäiväisesti, vaikka työt lopettaisinkin.
Lähin kelpuuttamani terassi on Tukholman saaristossa, "oman" pursiseurani terassi. Se on oikeastaan yksityinen puisto, osa pöydistä on valtavien tammien alla. Suomalaiset terassit ovat mielestäni todella ankeita karsinoita enimmäkseen.
Oman valintansa kuitenkin ovat tehneet nekin, jotka terasseilla täyspäiväisesti notkuvat, kunnioittakaamme sitäkin valintaa.
Jos meidän ikäisiä ovat, niin tuskin joutuvat lapsetkaan kärsimään.
Minä teen muuta jo nyt, työ on vain yksi osa elämääni. Pitkän työpäivän päälle en tosin jaksa juuri muuta kuin tähän koneen ääreen lässähtää, mutta sekin on minusta kivaa elämää.
Normaalipituisen työpäivän jälkeen haen usein lapsenlapset tarhasta ja vietän aikaa heidän kanssaan, se on paras osa elämääni.
Lomat ja vapaat menee useimmiten rakkausasioiden merkeissä, se on paras osa toista elämääni.
Kiirettä en elämääni kaipaa enkä järjestä, varsinkaan eläkepäiviksi.
kun sanoit, ettet pidä tyhmänä. Tässä todella on hyvät puolensa, muutkin kuin nuo rahalliset edut.
Minäkin pidän kovasti metsissä ja soilla kulkemisesta ja ehdin sitä riittävästi harrastaa. Metsänraivaus ei kyllä minulta onnistuisi. En osaa käyttää kirvestä tai sahaa, vaikka aikoinaan partiossa sainkin jonkun merkin rintaan, kun olin tehnyt tehnyt riittävästi polttopuita. Se oli silloin, enää en osaisi.
elämänsisältöä", nappiin sanottu, juuri noin se on kohdallani.
Työ ei ole se tärkein osa elämääni, mutta kuitenkin niin tärkeä, etten halua vielä lopettaa.
Minulle sopisi vaikka saappaat (työsandaalit) jalassa lähtö, mutta kun olen terve ja pitkäikäistä sukua, niin tuskin siihen pääsen.
Ja jos mieli muuttuu, niin aivan kuten sanoit - olennaista on valinnan mahdollisuus.
kunnon eläkeläinen jo kaksi ja puolivuotta. Jäin osa-aikaeläkkeelle heti, kun se oli mahdollista, olikohan se 56-vuotiaana. Mielestäni on hyvä järjestelmä, ehdin pitää mielekästä sivutointa ja olla politiikassakin mukana. Lisäksi ehdin olla enemmän mieheni kanssa. Suunnittelimme yhteisiä eläkepäiviä, mutta niitä ei meille suotu. Vielä vuosi sitten tein pientä keikkaa työnantajalleni, mutta nyt vain raivaan taimikoita, onhan sekin tavallaan työtä.
Olen työssä täysipäiväisesti ja teen monesti kuusipäiväistäkin työviikkoa. Joudun ajamaan paljon ja varsinkin pimeänä aikana on raskasta lähteä liikenteeseen. Onneksi olemme nyt menossa valoa kohti, se helpottaa paljon.
Olen ollut aina poikkeuksellisen terve. Sairauslomalla olen ollut kerran kaksi kuukautta, kun nilkka murtui tapaturmassa. Myöhemmin samaa jalkaa jouduttiin operoimaan ja sairastin sitäkin kuukauden.
Täytyy myöntää, että odotan kiihkeästi eläkepäiviä. Minulla on vielä "suuret suunnitelmat" eläkeajan varalle, mutta niiden toteutuminen edellyttää terveenä pysymistä. Mikäli sairastun, kaikki menee uusiksi.
kun olet niin terve. Ja teet vielä täyttä työaikaa plus ylimääräiatä. Minulla on sen verran häikkää ympäriinsä, että lääkekatto taas kolahti vastaan ja Kela korvaa osan joulukuun ostoista.
Naureskelin eräänä päivänä, että on silmätippoja ja lääkettä toiseenkin päähän ja siltä väliltä. Ei mitään kohtalokkaan vakavaa, mutta kremppaa siellä ja kremppaa täällä. Luusto haurastuu, mutta huomattiin onneksi ajoissa ja syön siihen osteoporoosilääkettä. Nivelet myös vaivaa, polvi on tullut aika inhottavaksi, mutta vielä mennään vaikka side ympärillä.
Jos sais vaikka viisi kiloa tippumaan, sekin tuntuisi varmaan kummasti helpottavalta polvissa. En varsinaisesti ole ylipainoinen, mutta silti.
Jotta ei tulisi kovin pitkää sairaskertomusta, lopetan nyt tältä osin.
Soisin sinulle vielä paljon hyviä ja antoisia eläkepäiviä. Itsellänikin on suunnitelmia joiden toivon vielä toteutuvan ja terveyttä, että jaksaisi niistä vuosista puolison kanssa nauttia.
olen eläkkeellä ei valittamista tästä ja pidän
nykyisestä oleskelusta.
40v työputki takana ja tukkakin takana niin mikäs on ollessa.
Olen onnellisesti ollut osa-aikaeläkkeellä jonkin aikaa. Työt kasaantuvat vuodenaikojen mukaan, on tullut tehtyä paljonkin yli "maksupalvelurajan" eli ylitöitä on jemmassa. Hyvä asia on se että kukaan ei ainakaan toistaiseksi ole puuttunut siihen, milloin menen ja tulen. Sen kun määrittelee oma työ ja asiakkaat, ei työnantaja. Tarkka oma työaikaseuranta pelaa, eikä kukaan ole valituksen sanaa erittäinkin vaihtelevista työ- ja vapaa-ajoistani sanonut.
Enköpähän tästä kohta jo jää kokonaan pois. Muhittelen päätöstä pikkuhiljaa. Sitten saan olla täällä häiriköimässä ilonanne päivät pitkät. Niin ja vaikka yötkin, eihän ole enää sitä vähää väliä milloin sängystä ylös pääsee. Liekö ihanata?
Otin varhennetun työeläkkeen Joulukuun alusta. En ole katunut, on elämäni parhaimpia päätöksiä ja tuntuu kuin eläisin elämäni parasta aikaa.
Olen jäänyt osatyökyvyttömyyseläkkeelle 2004 .vuoden alussa ,ja 2007 työttömäksi. Ansiosidonnainen päivärahan maksu loppuu kun täytän 64 v. SIISPÄ jää vuosi kai jollekkin puolitetulle peruspäivärahalle . KIINNOSTAIS onko ketään KOHTALO toveria. (kiitoksia)
Minä kylläkin jouduin ansiosidonnaisen jälkeen eläkkeelle. Rajahan on 63v nyt.
ei ollut kylläkään tuota sinun Osatyökyvyttömyyseläkettä. Käy kelan sivuilla, tai ihan kysäsemässä, joko kelasta, tai työeläkeyhtiöstäsi. Voi netinkin välityksellä kysellä, sähköpostia vaan eteenpäin, jos ei paikanpäälle voi mennä. (matka pitkä)
ollut muutaman kuukauden. En kylläkään ole samanlainen tapaus , kuin halusit vastauksia, mutta ajattelinpahan vastata kuitenkin, eläke kuin eläke. Kahden sairauden jälkeen tuntuu mukavalta, kun ei tarvitse kellon mukaan elää. Päivät menevät niin nopeaan, että monesti ajattelen, kuinka tässä ehtisi töissä käymäänkään, ja vielä harrastamaan. Kuinka sinun päiväsi sujuvat, harrastatko jotakin.
neljä vuotta ansaitulla eläkkeellä ja kovan kysynnän vuoksi aloin tekemään työtä taas.
Harvakseen - kerran, pari viikossa, mutta kun saa valita milloin ottaa työtä vastaan, niin se on parasta. Tykkään tehdä iltavuoroja enimmäkseen.
Saatan suostua hieman tiivimpäänkin työrupeamaan ajan oloon, mutten sentään 40h/vk.
Olipa kiva myös todeta, että työ piristää. Tosiaan tuntuu, että on virtaa on tullut lisää ja kaikin puolin olo tuntuu mukavalta. Työ merkitsee muutakin kuin lisätuloa ja sillä on merkitystä ihmisen kokonaishyvinvointiin.
Iän puolesta voisin olla vielä työelämässä - osittaisessa - muutaman vuoden. Pitää nyt katsoa. Toivottavasti terveyttä riittää.
Mielestäni oleellinen osa työelämää muodostuu sen tarjoamista sosiaalisista kontakteista.
Vaimoni vetäytymisen olimme sopineet tapahtuvaksi samanaikaisesti oman laiskistumiseni kanssa.
Toden tullen se ei ollutkaan niin helppoa.
Osa-aikaisen kassan palkan puuttuminen ei kaatanut perheemme taloutta.
22-vuotta marketin kassalla istuneena hän oli tottunut vilkkaaseen kanssakäymiseen, vaikkakin kassatyön ohessa.
Vilkkaana, ulospäin suuntautuneena, hän tunsi asiakkaansa ja työn ohessa jutteli heidän kanssaan.
Kassatyön kärsimättä.
Noita asiakassuhteita hän kaipasi, alkuun, 8-vuotta sitten enemmän, nykyään vähemmän.
Entiset työkaverit ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa.
Kunnallispolitiikka, urheiluseuratoiminta, eläkeläiskoplan tapahtumat yms. ovat nyt täyttämässä tuota aukkoa.
Ymmärrän hyvin tuon työhön liittyvän ulottuvuuden merkityksen.
Oma työhistoriani on niin kirjava etten missään ehtinyt samalla tavalla "kiintymään" kavereihin.
Varsinkin viimeiset viisi konsulttivuotta.
Tehtävät ja paikkakunnat vaihtuivat.
Toimeksiannot olivat kestoltaan eri pituisia.
Ainoa kiintopiste oli koti ja vaimo.
Mahdottoman mukavaa kun työssään viihtyy!
Useimmalla, että kaipaa niitä ihmissuhteita työelämästä. Sitä tuntee olevansa ajan hermollakin paremmin. Minulla ei jäänyt aika pitkäksi kotona,sillä tekemistä olen aina löytänyt, luen, ratkon ristikoita, surffailen netissä, ulkoilen jne, mutta vasta kun palasin työhön, niin huomasi että jäänyt merkittävästä paitsi. Sellaisia tapaamistuttuja tai ystäviä näen kyllä harvemmin ja parhaat ystävät asuvat toisilla paikkakunnilla.
Kyllä minä osaan nauttia näistä eläkeläispäivistäkin, mutta väliin muutama työvuoro parantaa ns päivän. Tuntuu, että saan niistä tosiaan virtaa. Ja ehkä sitä tuntee itsensä jopa tarpeellisemmaksi, ikään kuin hyödyllisemmäksi yhteiskunnalle. Eläkeikä oli vain 58v ja hiukan päälle, joten nyt olen 62 ja jos kunto riittää, saatan käydä työssä vielä jopa kolme-neljä vuottakin. Mukavaa kevään odotusta kaikille!
varmaan on se joita jää sitten kaipaamaan.
Minulla on tosi hyvä työilmapiiri ja hyvät työkaverit
Tänään oli kehityskeskustelu ja siitäkin taas annoin positiivista palautetta. Voi olla, että kuitenkin tulee heitä ja sitä elämää sellä ikävä.
Mutta jos pysyn työkuntoisena, voin tehdä myös keikkaa tarvittaessa. Ja luulenpa että terveyden-/sairaanhoito alalla sitä on.
VAIKKA lähin pomoni sanoi että siitä keskustellaan ensin, jos haluan jatkaa vähän yli 63. Eikö siis ole itsestään selvää, että voin itse päättää jatkanko työtä vai jäänkö eläkkeelle.
Eihän edes sairaus ole syy lopettaa työsuhdetta.
Osaeläke? Voiko sitä jatkaa yli 63-vuotias.
Vastauksia, kiitos. Luulenpa, etteivät voi estää työn jatkamista. Olen vielä työkuntoinen enkä seniili.
Jos olet syntynyt 1947 tai myöhemmin, voit olla osa-aikaeläkkeellä vielä 67 vuotiaana. Vanhuuseläkkeelle siirtyminen edellyttää että myös työsuhde päättyy, mutta keikkaa yms. voit tehdä senkin jälkeen. Uuden eläkelain mukaan työnantaja maksaa silloinkin sinusta eläkevakuutusmaksut ja ansiot kartuttavat sinulle lisää eläkettä.
Itselleni, yrittäjänä, on hiukan eri tavalla. Jäin vanhuuseläkkeele 63 vuotiaana, mutta työtä en lopettanut. Eläkevakuutus on minulle nyt vapaaehtoinen, ja kun en sitä tietenkään halua maksaa, ei minulle myöskään lisää eläkettä kartu. Mutta saan tehdä niin kauan kuin haluan ja jaksan ja myös tienata niin paljon kuin pystyn, yläikäraja ei ole.
Olen syntynyt 45 64v. Saanut vanhan eläkelain mukaisen osatyökyvyttömyys päätöksen jossa määeitelty vanhuuseläkeiäksi 65v. Siksi tuntuu kohtuuttomalta jos tulot menee puolitetulle peruspäivä rahalle .SAIRAUDESTA rankaistaan
No hyvä. En ymärrä niitä puheita etten saisi jatkaa työtäni, kun täytän 63. Olen syntynyt -47. Suunnitelmani on jatkaa kesästä vuoden loppuun.
Ne kai meinaa, että laitetaan tuo vanhus pois, mutta lain mukaan ei onnistu, vaikka olisin sairaslomalla koko ajan.
Minunkaan eläkkeeni ei ole kovin iso, kun hoidin lapsiani niin pitkään ja menin kouluun vasta kolmekymppisenä. Mutta laki kai muuttui, että koulutuksen ajalta myös saa eläkekertymää. Miten lie tuo kotona lasten hoito?? Lisä porkkana on, jos jatkaa tuon minulle 63 ikävuoden jälkeen, eläkekertymä nousee 1,9stä 4,5%.
Se kai muistaakseni myös muuttui, ettei ole mitään rajaa minkä verran saa ansaita eläkkeellä ollessaan. Ennen se oli joku 500. Siihenkin tuli porkkana.
Taitavat tarvita meitä poistuvia työntekijöitä!
Miten lie nuo väliinputoajat, eikö heille tule mitään lievennystä huonoihin pykäliin, jotka sattuivat silloin huonontavasti. Se kirpaisee, jos niitä ei katsota lieventävästi.
Kaikille voimia jatkaa, missä lienettekin. Työssä tai kotona kilvoitellen.
joku taho kieltää työnteon, jos tietty ikä tullut täyteen? Nykyään nimenomaan kannustetaan jatkamaan mahdollisimman pitkään työssä. Varsinkin aloilla, joissa on puute työvoimasta, niin oletan, että ovat kiitollisia jos jatkaa.
Kun olet eläkkeellä( vanhuuseläke alkaa silloin, kun sovittu eläkeikäsi täyttyy) ja sinulla se täyttyy 63v. Sinulle ei vielä ole tullut eläkkeen alkamisesta tarkkaa ajankohtaa mutta tulee aikanaan.Minulla alkoi eläkeikä kun olin 58v ja sen päälle meni pari kk ja muutama päivä. Olin sen iän aikoinaan valinnut, kun vaihtoehtona oli myös 62v.
Moni tuttuni ( hoito-alalta) tekee työtä eläkkeelle jäännin jälkeen. Kun on virallisesti "täysinpalvellut" niin mitään rajaa ei ole siitä, mitä saa tienata, vaan se eläke tulee täysin samana, olet työssä tai et. Veroprosentissa se lisätulo näkyy. Eli eläkkeestä menee se perusprosentti, mikä kullakin on ja lisätulosta menee suurempi prosentti. Riippuu paljonko tienaa ja veron voi porrastaa.
Tiedän erään tutun, jolla menee liki 50% lisätulosta, mutta tekeekin miltei täyttä työtä. Hän kertoi, että on myöhemmällä iällä valmistunut sh, joten ei ehtinyt karttua eläkettä. Nyt pyrkii saamaan lisätulolla paremman eläkkeen ja sen saakin sitten aikanaan kun on täyttänyt 67v.
Niistä lisätuloista karttuu tosiaan 63v jälkeen se 4,5% eläkettä, joten monia kannustaa. Ja mikä siinä, jos terveys riittää ja työntekijöistä pula.
Ja sitten kun lopettaa työt tyystin, niin eläkettä pitää erikseen hakea kun täyttänyt 67v. Niin minulle on kerrottu ja neuvottu. Hyvä tietää.