MUA RAKASTATKO
Olemme paljon keskustelleet palstalla rakkauden olemuksesta liittäen siihen usein lempimisen ja orgasmin. Näistä teemme usein pääasian.
Minua itseäni kiehtoo keskustelu rakkauden ja lempimisen välinen ero.
Lempimisessä koen olevan aimo annoksen itsekkyyttä, jossa on aina mukana omistamisen ja näyttämisen halua.
Rakkaus ilmenee usein myötäelämisenä ja uhrautumisena.
Uhrirakkaus ilmenee parhaimmillaan Johanneksen evankeliumin ”pikkuraamatussa” ;”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei …”
Paavalikin sanoo ettei rakkaus etsi omaansa eikä kerskaa vaan kaikki se kärsii…
Mikä on teidän näkemyksenne ?
Olemme paljon keskustelleet palstalla rakkauden olemuksesta liittäen siihen usein lempimisen ja orgasmin. Näistä teemme usein pääasian.
Minua itseäni kiehtoo keskustelu rakkauden ja lempimisen välinen ero.
Lempimisessä koen olevan aimo annoksen itsekkyyttä, jossa on aina mukana omistamisen ja näyttämisen halua.
Rakkaus ilmenee usein myötäelämisenä ja uhrautumisena.
Uhrirakkaus ilmenee parhaimmillaan Johanneksen evankeliumin ”pikkuraamatussa” ;”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei …”
Paavalikin sanoo ettei rakkaus etsi omaansa eikä kerskaa vaan kaikki se kärsii…
Mikä on teidän näkemyksenne ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
rakastaisi sen verran ilkeyksiäsi olet palstalle töhrinyt.
Kukaan, et Sinäkään ole milloinkaan esittänyt yhtään todellista esittämääni ilkeyttä.
Ilkeydeksi olen kokenut Ruuneperin, Anun, MdK;n ja monien muitten esittämän vihjailevan jatkuvan "näykkimisen" ilman että olisi kerrottu itse asiasta yhtään perustelua.
Rakentavaa kritiikkiä rakkaudella Sinultakin odottaen.
niin kerrtoisitko selkokielellä, minkälaista se rakentava keskustelu oikein on.
koettasitta esittää jotain mihin vastata. Kovin halutaan vain häiriköitä salanikeillä kun oma on kulunujo puhki.
Selekokielisiä sais olla kysymyksekki eikä selän takkaa ampumisisa.
osannutkaan selittää, minä en vain yksinkertaisena ymmärrä, mikä on rakentavaa kkritiikkiä ta keskustelua.
Olin aivan tosissani. Anteeksi.
Rakentavassa keskustelussa erilaisen mielipiteen esittävä pyrkii perustelemaan mielipiteensä. Sama toimii kritiikissäkin. Kritisoidaan asiaa eikä sen esittäjää ja yritetään erilaisen näkemyksen omaava ajattelemaan esittämääsi vaihtoehtoista näkemystä.
Lukuisia kertoja olen pyrkinyt esittämään, että toivon asiallista kritiikkiä ja neuvoja - olen niistä pelkästään mielissäni.
Jos ajelen Helsingistä nelostietä ja kerron pyrkiväni Tampereelle, niin hulluhan olen jos en ole kiitollinen kun joku sanoo minun olevan väärällä tiellä.
Kun hän vielä kertoo kolmostien vievän Tampereelle niin ruusupuska tai kahvikuppi on tiedosta paikallaan.
jotka eivät usko ennenkuin itse näkevät olevansa väärällä tiellä.
Erehtyminen on inhimillistä, mutta anteeksiantamattomuus on typeryyttä !
Itselleen tietysti voi aina antaa anteeksi, mutta toiselle - moukalle ei !
Hämmennyn kun luen viestejä. Anumainen vihjailu jatkuu. Arvosteluja suon ja toivon, mutta esittäkää ihmeessä perustelut.
Siis esim. pilkanteko ja loukkaus: Aika/keskustelu/ketä pilkattu/millä tavalla/ niin voin vastata
Rakkautta, ystävällisyyttä ja ymmärrystä palstan keskusteluihin soisin lisää.
Miettiessäni asiaa usein avioliitossa jää miehen edellinen suhde "elämään". Varsinkin jos mies on saanut hellyyttä, rakkautta ja huolenpitoa, ystävä on toiminut miehen tunne-elämän terapeuttina, tukijana ja toiminut vielä pyyteettömästi.
On vain tullut tai tunkeutunut suhteeseen uusi, joka viehättää uutuudellaan miestä. Näin on näppylät: pika avioon,sitten alkaa
edellinen suhde elämään liitossa ajan vieriessä eteenpäin.
Mihin tämä johtaa? Voiko mies unohtaa?
Merkillistä tämä yleinen mieli, että mies on se joka juoksee naisen hääriessä lieden ääressä.
Luin äskettäin useitakin tutkimuksia asiasta.
Tilanne on viime aikoina kovasti muuttunut. Yhä useammin on nainen se, joka rekee ratkaisun ja hyppää pois junasta.
Kun asioista joutuu keskustelemaan niin syykin selviää ja miehenä ainakin hämmästelen kovin.
Omakohtaisiakin kokemuksia on - eivät vielä ruvet ole edes arpeutuneet.
Siinähän se asian ydin on, rakkaus ei koskaan häviä, välillä voi olla vaimeampi vaihe, huonojen päivien ilmaantuessa uudessa suhteessa,tunteet entiseen alkavat elämään voimistuen puolin ja toisin.
Telepatia toimii, on vain pysyttävä tiukkana:lusikoikoon uuden keittonsa. Armoton ei ole hyvä olla.
Miksi me ihmiset luiskahdamme niin helposti ihmissuhteissamme tilanteeseen jossa voi olla ikävät seuraukset, vaikka sisäinen ääni voi varoittaa: suhde on tuomittu jo ennalta epäonnistumaan
Taitaa mennä kahdenkeskiseksi. Näin se on usein. Pyrin välttämään, mutta kun tuo lukijamittari tuntuu nousevan niin silloin syntyy ajatus, että asia ja aihe kiinnostaa vaikka ei siihen haluta itse osallistua.
"Kyllä Jumala merimiestäkin auttaa, mutta hänen pitää itse soutaa." Avioliitossakin rakkaus on kuin kauniit kukkaset. Niitäkin on hoidettava ja lannoitettava. Usein sanotaan, että kukillekin on joskus juteltava lempeästi niin ne alkavat kukoistaa.
Kokeilehan siippasi suhteen tuota konstia, vanha konsti saattaa olla parempi kuin pussillinen uusia - rakkaudessakin !
Niin, voiko mies unohtaa edellisen suhteen?
Toinen osapuoli haluasi unohdusten lumien peittävän alleen kaiken menneen, miksi mies ei
unohda?
En unohda ja joskus todella nautin muistellessani niitä lukuisia onnenhetkiä, joista olen saanut nauttia. Kerroin äskettäin suhteestani lasteni äitiin. Vaikka olemme eronneet kauan sitten niin emme me riitele. Esteeksi tulee usein uusi ystävä, joka ei siedä puhuttavankaan lasteni äidistä tai lapsistani.
Aikoinaan kun kerroin uudesta ystävästäni, niin ex-vaimoni halusi tutustua häneen. Toinen ei halunnut !
Riitelyn, toran haluaisin aina unohtaa, mutta riita pitäisi aina selvittää mahdollisimman nopeasti - menneen talven lumien jatkuva kaivelu ei ole hyväksi edes tällä palstallakaan !
Elämä on vuorelle kiipeämistä, ei koskaan tiedä mikä visio, tuulahdus ylhäällä odottaa. Kiipeäminen voi olla vaikeaakin, rakot kantapäissä, kämmenet tohjoina, mutta aina kannattaa yrittää.
Viimein huipulle päästyä voi nähdä maiseman huikaisevan kauniina ympärillä,voi nauttia ja levätä hetken, miettiä mihin suuntaan kulkuni.
Miettiä mitä teen elämälläni ja lahjoillani jotka olen saanut.
Elämä odottaa jälleen alaspäin kulkijaa - laaksoon jossa uudet tuulet auringon kultaamin sätein odottavat uusiin haasteisiin.
jk. taisi tulla aiheeseen uusi ulottuvuus.
Sanotaan, että vuoren huipulle pääsee vain kotka ja etana. Kumpi Sinä haluaisit olla ?
Rakkauselämässäkin on erilaisia vaiheita.
Vesi alkaa virrata pienessä purossa laajentuen jokeen. Joessa on vuolaita virtoja, suvantopaikkoja ja kohisevia koskia - ikävää ellei näin olisi.
Ihmissuhteissakin vaihtelevuus on ihaninta.
Aikanaan meille puhui läheinen sukulaismies hääseremoniain jälkeen>>>>>>>>:
Rovasti tuli kyselemäänkultahääparin onnen salaisuutta.
Matti sanomaan;"Me emme ole tuon Maijan kanssa koskaan riidelty." Maija vähän pukki Mattia kylkeen, mutta rovastilla oli josana hallussaan;
"Kylläpä on ollut harmaa avioliitto."
Kotka lentää, etana matelee kumpikaan ei sovi temperamentilleni, ehkä välillä laukkoja ottava hevonen kuvaisi paremmin menoani, on jalat välillä ilmassa mutta yleisemmin maassa!
Onko meillä parempaa tilaisuutta päästä matkailemaan onnen seitsemänteen taivaaseen kuin
toisiaan rakastava mies ja nainen raattaa toisiaan syvästi rakastaessaan päästä ja sen saavuttamiseksi
ei tarvitse ostaa matkalippua, pääsylippua, ei uudistaa vaatevarastoaan.
Miksi emme vain nauttisi toisistamme - ihan ilmaiseksi ?