Kävimpäs tuossa eilen työhaastattelussa kaikki meni oikein hyvin siihen asti,kun tultiin siihen että minulla on pieni lapsi.Sitten alkoi miten pääsen töihin lyhyellä varoitusajalla kun on lapsi, miten kerkeän ajoissa töihin kun on lapsi, miten voin jäädä ylitöihin kun on lapsi, voinko antaa täyden panostuksen töissä kun on lapsi jos lapsi heräilee öisin yms ..olenko liian väsynyt kun on lapsi,ja tätä rataa se loppu haastattelu sitten menikin.Haastattelun alussa sanoivat, että haastattelevat pari minun jälkeeni sitten haastattelun lopussa, kun oli käynyt ilmi lapsesta sanottiin "meillä on yli kymmenen haastateltavaa ilmoitamme ensi viikolla jos otamme töihin" kyllä nopeasti sanottiin heit ja toivoteltiin hyvät loppupäivät.Mietin jos olisin jättänyt sanomatta, että on lapsi kohtelu olisi varmasti ollut erinlaista..Pitääkö tästä eteenpäin kirjottaa työhakemukseen ikisinkku ei aikomustakaan saada lapsia?
Onko perheetön parempi työntekijä
kuin perheellinen?
12727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sanoa mitään yksityisyyselämästään.
Ja haastattelija ei saa niistä lain mukaan edes kysyä! Näin kyllä usein silti käy.
Lapsi ei saa vaikuttaa siihen saatko työtä vai et.
No tosiasia on silti, että varmaan et saa paikkaa jos vastaat haastattelussa että se on minun yksityisasiani, eikä kuulu tänne.
En yhtään ihmettele, vaikka yksityisellä puolella onkin ollut tuollainen tilanne. Toisinkin voi onneksi olla, itselläni on joskus vihjailtu työhaastattelussa, että lapsen tulo olisi positiivinen asia. Halusivat asukkaita kuntaan:) Vaikka ei se varmaan kuntapuolellakaan aina etu ole, että on perheellinen. Suurin tekijä on varmaan esimies eli kuinka hän suhtautuu asiaan. Omalla kohdallani loistavasti, joten täytyy olla tyytyväinen.
Ei tartte hakemukseen kirjottaa mitään siviilisäädystä tai yksityiselämästä. Miksi kirjoittaisit? Ei haastattelija saa kysyä lapsesta, mutta voi kysyä, että onko esteitä matkustelulle tms. Kaikkea ei tarvitse työhaastattelussa laulaa vapaaehtoisestikaan. Ja silläkään ei ole mitään merkitystä, mitä itse haastattelussa viime kädessä kehuu siviilisäädykseen, sillä nehän ruukaavat muuttua vuosien varrella.
Työntekemisen paremmuudesta ei varmaan voi lapsen perusteella lähteä väittelemään.
Varmaan kuitenkin ihan todistetusti se on, niin, että pienten lasten vanhemmmilla niitä työpoissaoloja tulee lasten sairastellessa. Varsinkin ensimmäisen hoitovuoden aikana.
että että pienten lasten vanhempien työpanos on parempi kuin muiden..
Varsinkin kun lapsia perheessä useampia, on työntekijä selvästi ahkerampi.
Aika luonnollista, että haluaa osoittaa kykynsä työntekijänä, jos joutuu olemaan paljon pois.
on aikuisempi ja vastuuntuntoisempi. Tämä pätee ainakin nuoriin ihmisiin.
Hommahan menee niin, että jos työhaastattelussa kysytään yksityiselämästä, niin silloin hakija saa valehdella vastauksen. Olisi ollut ihan ok, jos olisit vastannut olevasi lapseton ja steriloitu. Siitä työnantajan olisi ollut turha valittaa jälkikäteen, kun itse kysyi kysymyksen, johon lain mukaan saa valehdella.
Minä en ole koskaan pitänyt valehtelusta, en sitten tässäkään asiassa tee poikkeusta. Perhe-elämä, lapset, varmasti vaikuttavat työntekoon, koska tietenkin lapset ovat etusijalla. Poissaoloja tulee, kun lapsi sairastuu. Minusta on hölmöä, jos työnantaja ei saisi kysyä 'onko sinulla lapsia'. Ja jos saisit työpaikan ensiksi valehdeltuasi, kuitenkin pian selviää todellinen perhetaustasi. Mukavaa lähteä työsuhteeseen kun taustalla on puuta heinää -puheita. Rehellisellä pohjalla on hyvä aloittaa. Ei tietenkään sen enempää yksityiselämästä tarvitse avautua, perusjutut vaan.
työnantajissa.Minulta ei ole koskaan edes moista kysytty haastatteluissa ja olen usean paikan saanutkin.
Nykyisessä työssäni esimies jopa kannusti jäämään kotiin hoitamaan lasta sillä hänen mielestään kaikki lapseen panostettu aika on niin paljon tärkeämpää kuin rahan hankkiminen.Ja esimieheni on kaiken lisäksi mies ja myös isä :).Eli onnekas olen sen suhteen,että esimieheni on asiasta tätä mieltä.
Mun oma kokemus on, että lapsellisella ei automaattisesti ole paljoa poissaoloja. Itsellä on pieni lapsi, mutta olen ollut todella vähän poissa töistä, viime vuonnakin ehkä kaksi päivää lapsen takia poissa. Toisaalta kollega on lapsen takia jatkuvasti pois. Toisaalta sitten yksi eläkeikää lähestyvä on koko ajan sairaana, ja jos ei ole sairaana, lähtee aina liian aikaisin, koska tänään on hammaslääkäri/auton huolto/ pitää mennä postiin/on lääkäri/pitää ehtiä kauppaan...
Eli poissaolojen määrä on myös ihmisestä kiinni.
Itse vastaan tuollaisiin ihmettelyihin ihan yhtä suurella röyhkeydellä. Ja yllättävän usein se myöskin kannattaa. Kun osaa perustella vastauksensa, eikä epäröi, niin hyvä tulee. Ja jos ei tule, niin eipä sellaisessa työssä kannata kärvistelläkään.
Itselläni on vanhemmuus tuonut kyllä työhönkin paljon lisää varmuutta. Kodin pienet kaaoshetket kasvattavat mm. stressinsietokykyä, organisointikykyä, luovuutta ym. Puolison tuki auttaa useissa tilanteissa, yksinhuoltajalla voi olla hankalampaa. Esimerkiksi vuorotyö ja siinä jaksaminen on monelle työnantajalle asia, joka askarruttaa. Mutta nimenomaan lapsiperheellehän se tuo ihana mahdollisuuden hoitaa itse lapsiaan mahdollisimman paljon, työvuoroissa joustot vähentävät töistä poissaoloja esimerkiksi lasten sairastumisten vuoksi jne...
Olen tehnhyt kerran niinkin, että sanellut itse työaikani (minulla oli silloin mahdollisuus, eli ei ollut muita työtovereita vielä kärsimässä) tein selväksi, että ota tai jätä, minulla on muitakin paikkoja. Toki joustan tarvittaessa työajoistani, mutta pääsääntöisesti suostun vain iltavuoroihin. Uhkapeli kannatti silloin, ja aamuvuoroihinkin löytyi tekijä, joka halusi tehdä vain niitä, eikä viikonloppuja lainkaan. Hän oli sinkku vielä. Ja tosiaan, tilanteessa kaikki voittivat.
Noissa tilanteissa on turha alkaa kyyristelemään ja hämmentymään. Liekö joskus kysymysten taustalla jokin sellainen motiivikin, että katsotaan, miten reagoi.