En koskaan synnyttäisi vammaista lasta, jos vika vaan voidaan selvittää raskauden aikana. Eilen näin junassa jälleen kerran down-lapsen, mölysi siellä ja kaikki matkustajat oli aika kypsiä.
Miksi synnyttää tuollaisia? Eihän niillä ole mitään mahdollisuuksia elämässä, ei työssä saati parisuhteessa.
Miksi synnyttää tuollaisia? Eihän niillä ole mitään mahdollisuuksia elämässä, ei työssä saati parisuhteessa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
jokaisella on oikeus päättää itse tuollaisista asioista ja jokaisella lapsella on oikeus elämään. vammaisuuttakin on niin paljon erilaista ja eri asteista että on aivan tyhmää yleistää. ja minä ainakin uskon että vammaisen lapsen vanhemmat rakastavat lastaan aivan yhtä paljon kuin muut terveitä lapsiaan, vammasta huolimatta.
ainahan vamma ei tule tietoon raskauden aikana, vaan vasta synnytyksessä tai vasta vielä myöhemmin. Edellisessä raskaudessani minulle sanottiin loppu raskausviikoilla että on ehkä down-lapsi.. se oli ihan kauheata, ihmettelin miksei sitä aikaisemmin oltu huomattu. Joten yritin sopetua asiaan. Syntyi kuitenkin täysin terve lapsi :) Mutta niin.. jos itsekkin saisin tietää alkuraskaudessa että on vammainen sikiö niin keskeyttäisin raskauden.
Tuosta en sitten ole ihan samaa mieltä "Eihän niillä ole mitään mahdollisuuksia elämässä, ei työssä saati parisuhteessa."
Eiköhän heilläkin ole vammastariippuen jonkinlaisia mahdollisuuksia.
Toivottavasti ei ole yleisempi ilmapiiri Suomessa se, ettei vammaisuus mahdu osaksi yhteiskuntaa. Itse tunnen monia kehitysvammaisia, ja he ovat kyllä yleensä hyväntuulisia ja onnellisen oloisia. Lisäksi tunnen myös lapsia, jotka ovat vammautuneet vasta syntymän jälkeen. Pitäisköhän heidätkin sulkea johonkin aloittajan mielestä? Mutta eikös ensin aloitettaisia kuitenkin mölisevästä nuorisosta, alkoholiongelmaisista jne...
Itse en pystyisi koskaan abortoimaan lastani, vaikka tietäisinkin MAHDOLLISESTA vammaisuudesta.
ettei siin mitään ongelmaa olis vaikka oliskin vammainen..nyt kuitenkin olen kyllä sitä mieltä ettei todellakaan ole järkeä tehdä sellaista lasta tähän kylmään maailmaan. ensinnäkin,törmään töissäni (joukkoliikenne kuljettaja) aika usein kyseisiin ihmisiin,ja voin sanoa ettei mikään ole kauheampaa kuin se että heidät laitetaan hoitajapulan takia matkustamaan pitkiäkin matkoja yksin. minäkö olen syypää heidän vammaansa??en,ja silti joudun olemaan hoitajan asemassa koko matkan. amaan juttuun törmäsin apteekissa,lauma down lapsia ryntäsi sisään,minun kimpussani osa.. tulivat halailemaan ja lääppimään. sorry,en tykkää!!! jokaisella on vastuu omistaan,oli vammmaa tai ei. ei pitäisi mennä päästämään heitäkään paikkoihin missä ei ehditä ees vahtimaan. auta armias kun joku normaalilapsi tekis noin..
Kuinka kehtaat kertoa tuollaisia mietteitä ääneen..He ovat ihmisiä siinä missä muutkin vaikka ovatkin erinlaisia ja voivat silti nauttia elämästä ja erinlaisista kokemuksista..Olen työskennellyt vammaisten lasten parissa ja he ovat hyvin hellyyttäviä.. Samanlailla muilla lapsilla on hyviä ja huonoja päiviä.. Taidat pitää vaan lapsista jotka istuvat joka paikassa kun kirkon penkillä ja tuijottavat apaattisina eteenpäin..
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä mutta silti jossain kulkee raja mitä voi ääneen sanoa..
Sinuna jättäisin lapsen hankkimisen ihmisille jotka hyväksyvät/ymmärtävät erinlaisuuden ja rakastavat siitä huolimatta...
jotka osaa istua paikallaan ja pitää turpansa kiinni - tämäkin fyysisen kurituksen tulosta. Pari kertaa seinään niin ei ole ongelmia enää.
Ja isoperseisiä downeja en voi sietää, samoin kuin muitakaan vammaisia. Jos mahdollista niin kesketys. Ei tämä maailma tollaisa kaipaa.
Siis mitä tarkotat että jossain kulkee raja mitä saa ääneen sanoa? eikös täällä ole sanan vapaus?
Ja alkuperäseen kantaa ottaakseni, en itekkään synnyttäis vammaista lasta jos vaihtoehto olisi. Onhan ne ilosia ja pirteitä mukuloita ja varmasti mukavia ja fiksujakin, mutta totuus on että ne on sairaita ja tartteevat koko elämänsä jonkin asteista hoitoa.
ja tottakai vanhemmat rakastaa vammasta lasta ihan yhtä paljon ku tervettäkin, ei siitä oo kysymys. Mut miettiikö kukaan miten paljon se satuttaa katsoa vierestä kun se oma lapsi ei saa kaikkea sitä mitä "normaali" ihminen saa? parisuhdetta ja omia lapsia esimerkiksi..
ja kuka huolehtii lapsesta sitten kun vanhemmat eivät siihen enää kykene? yhteiskunnan elätiksi? muiden hoidettavaksi?
Kaikilla lapsilla on oikeus syntyy tähän maailmaan kyllä joo mut niin on kaikilla vanhemmillakin oikeus sanoo ääneen jos ei halua huollettavakseen vammaista lasta, eikä heitä pitäisi siitä sättiä!
Mitä tekisit jos lapsesi vamma huomattaisiin vasta,kun on syntynyt tai vammautuisi myöhemmin???
Pelottaa oikein ajatella,mitä lapsellesi tekisit jos niin kävisi,kun niin paljon vihaat.
Kyllä aikuisen ihmisen täytyy erilaisuutta hyväksyä, varsinkin jos on vielä äidiksi tulossa. Koskaan ei voi tietää mitä omassa elämässä vielä tulee tapahtumaan.
niin kauan kuin pysyvät poissa keskustelupalstoilta provoamasta ja muutenkin normaalien ihmisten keskusteluista. Mutta kai se on niin että seinään vaan ja kuula kalloon - sitähän kun suosittelevat hoidoksi muillekin.
jos lapsi vammautus myöhemmin elämässä niin se varmaan jättäs sen raukan heitteille johonkin roskiskatokseen...
Mitä sie oikein pelkäät? luuletko ettei äiti lastaan rakasta niin paljon että se siitä huolen pitää vaikka mitä kävis? Kyse oli siitä että JOS vamma huomattaisiin siinä vaiheessa raskautta että sen voisi vielä keskeyttää,niin sen tekis, mut ei oo ollu mitään puhetta etteikö hyväksyisi vammaisia!
Hyvä luoja täällä on paljon näitä jeesustakin pyhempiä ihmisiä jotka osaa sanoo heti välittömästi että on vääri olla tykkäämättä vammasista ja on huono ihminen jos ei sellasta taho tähän maailmaan synnyttää. Hyvä jos jaksatte heitä hoitaa, heitä kyllä riittää.
minustakin on oikeus olla omaa mieltään vammaisen lapsen suhteen. lääketiede on MEITÄ VARTEN kehittynyt noinkin hyväksi,ja jos mahdollisuus on välttää saamasta vammainen lapsi,tottakai se on myös minun mielestäni kaikille paras vaihtoehto!! ei siin aut "hyväntuulisuuet" eikä muutkaan. maailmassa tehään paljon muitakin raivauksia,minusta sairaan lapsen synnyttäminen tarkoituksella,on sairasta! sama kuin jättää eloon totaalisen aivokuolleet. me maksamme veromarkoilla hoitoja joista ei ikinä tule hyötymään kukaan näissä tapauksissa. ja totuus on se että niitä ei nykysin kukaan enää hoida ees.
jos pitää pysyy poissa??hyvin tajuat sinäkin asian sitten..
ja hoitais sitte ne omaiset ne lapset,eikä jättäis ittekseen MUIDEN RIESAKSI TONNE KAUPUNGILLE HORTOILEMAAN NIITÄ!
niin harhaisuus katoaa taas hetkeksi. Toki voi olla niinkin että oma henkinen kehityksesi onkin jäljessä.
Kyllä ainakin tässä tapauksessa tuntuu siltä, että vammaisuus häiritsee enempi aloittajaa, kun lasta itseä. Monet vammaiset elävät täysin tai ainakin osittain normaalia elämää, jotkut vaativat vähän enemmän apua pärjätäkseen. Usein etenkin Down lapset ovat tyytytävisiä ja hyväntuulisia.
Mihin asettaisit rajan, ketkä saa syntyä ja ketkä eivät? Onko raja juuri Down lapsissa? Entä muut kehitysvammat tai synnynnäiset viat? Pitäisikö kaikkien olla täydellisiä ja "normaaleja", jotta olisi oikeus elämään?
Vaikka itsekin todennäköisesti olisin päätynyt raskaudenkeskeytykseen, jos lapseni olisi jo alkuraskaudessa todettu vakavasti vammaiseksi, on päätös mielestäni jokaisen äidin ja isän oma. Asia ei kuulu muille pätkääkään.
Tuskinpa kovin moni ihminen siellä junassa on ollut yhtä suvaitsematon kuin sinä. Taidat olla vielä aika nuori, sen verran lapsellinen ja mustavalkoinen aloituksesi on.
kuin lasta itseään?????????hyvä huomio!!!jumallllauta!!!!uskomatonta että tajuat. jos vammainen tulee yksin esim dösässä hankaa sun poskea,ynnä muuta ,ni tuskin SE SITÄ LASTA VAIVAA!!tok tok!
Ap hurskasteli ja perusteli näkökantaansa sillä, ettei lapsella ole mahdollisuuksia elämässä. Mahdollisuuksia kyllä on, suvaitsemattomat ja tietämättömät ihmiset ovat varmasti suurin rajoite heidän elämälleen.
Tok tok kommentista voisi päätellä, ettet ole ihan täydellä pääkopan kapasiteetilla varustettu sinäkään, varsinkin kun tunnut ihan hermostuvan aiheesta. Kyllä tänne maailmaan erilaisuutta mahtuu, myös sinun kaltaisiasi ihmisiä.
Kun down saadaan "varmistetuksi", nainen on n. 18 viikolla raskaana ja vauva potkii mahassa. Ei se oli enää abortti vaan normaali synnytys. On aika raakaa vedellä ne synnytyksen käynnistyspillerit ja tappaa lapsi. Down lapset on kuitenkin iloisia ja maailmaan mahtuu kaikenlaista. Jos ittellä ei ole suvaitsevuutta, ei voi mitään. Katso asioita hieman laajemmalti. Ei kaikkien tarvitse olla kykeneviä lisääntymään tms. Itsekin voit vaikka halvaantua onnettomuudessa. Sittenkö henki pois????
Silmiin osui kovasti tuo lauseesi "eihän niillä ole mitään mahdollisuuksia elämässä, ei työssä, saati parisuhteessa."
Millä ihmeellä perustelet tätä?
Miten määrittelet esimerkiksi omat mahdollisuutesi elämässä? Mitä tarkoitat mahdollisuuksilla elämässä? Kuka ne määrittelee? Millä niitä mitataan?
Tuohon työasiaan: Moni nimenomaan downin syndrooman omaava henkilö työllistyy, koska yhteiskunta nykyään enenevässä määrin tukee tätä. Googleta "integraatio" tai "inkluusio". Tiesitkö, että esimerkiksi Aitoossa on ammattikoulu, jossa moni erityistä tukea tarvitseva opiskelee itselleen nimenomaan ammattia? Ja tietenkin aikoo työllistyä valitsemallaan alalla.
Sitten tämä parisuhdeasia.
Kuka on sanonut, että vain ei-vammaisilla ihmisillä olisi oikeus rakastua ja tulla rakastetuksi? Moni vammainen löytää ja haluaa löytää itselleen rakastetun, usein menee kihloihin esimerkiksi erilaisissa asuntoloissa asuessaan, jotkut menevät myös naimisiin. Miksi tämä ei olisi hyväksyttyä tai sallittua sen paremmin heiltä kuin muiltakin?
Lopuksi kysyisin, mistä tiedät, jos synnytät ei-vammaisen lapsen, että hän on ilosi vielä 20 vuoden kuluttua. Entä jos hän on ajautunut huumekierteeseen, myy itseään, varastaa sinulta ja muilta, kiertää vankiloissa, ja sinä raukka itket iltoja huolissaan hänen puolestaan ja mietit mikä meni vikaan.
Samaan aikaan 20 vuotta aikaisemmin down-lapsen synnyttänyt äiti iloitsee lapsensa uudesta ystävästä asuntolassa, itsenäistymisestä ja vaikkapa uudesta työstä. Hänen lapsensa on iloinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä. Eikä vertaile elämäänsä muiden elämiin, toisin kuin moni ei-vammainen...
Tai on sitä paitsi väärin puhua vammaisista ja ei-vammaisista. Erityistä tukea tarvitseva olisi oikeampi termi, silloin huomaisit sinäkin, että meistä jokainen tarvitsee toisten tukea erilaisissa asioissa. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Kenellä on silmälasit, kellä verenpainetta ja syö lääkkeitä, kenellä kuulokoje, kenellä proteesi, kenellä hammasraudat, kuka pyörätuolissa, kenellä keppi, kuka on lyhyempi kuin toinen, eikä ylety johonkin, kuka niin isokokoinen, ettei mahdu johonkin, kuka nainen, kuka mies, kuka sitä tai tätä...
Lopuksi voisin sanoa, että sinulla on paljon opittavaa suvaitsevaisuuden osalta. Toivon melkein, että joudut itsekin joskus syrjinnän kohteeksi oman erityisyytesi vuoksi, oli se sitten minkälaista tahansa...
Et ole tarpeeksi ajatellut mitä kirjoitat.
Kysynkin sinulta mitä tekisit, jos itse vammautuisit esim. Silmiesi verkkokalvo irtoisi?
tai joutuisit liikenneonnettomuuteen ja istuisit pyörätuolissa lopun elämääsi avustajan autettavana. Osaatko ajatella, että elämän eteen tuovista käänteistä kukaan ei tiedä etukäteen eikä tarvitsekaan.
miten tää nyt liittyy mitenkään alkuperäseen? Ihmiset eksyy aiheesta. Aiheena oli että aloittaja ei itse synnyttäisi maailmaan kehitysvammasta lasta, jos se huomattaisi ja raskauden voisi keskeyttää. Miten se liittyy siihen että jos itse joutuu pyörätuoliin? Tai että lapsi joutuisi?
EI MITENKÄÄN!!!
Tietenkään kukaan ei voi etukäteen tietää mitä elämä tuo tullessaan. Miks te yritätte vääntää tän asian nyt niin että ihan ku alottaja olis joku sairaita ja vammasia ihmisiä vihaava ihmishirviö, joka luultavasti tappais ittensä tai lapsensa jos sattus vammautuu???
Tapahtuuko lapselle tai aloittajalle. Aloittaja voi odottaa esim sokeaa lasta sitähän ei mistään etukäteen näe.
Niin ei näekkään. Pointti oli?
Pointti on se, että aloittajalla on todella alentava suhtautuminen vammaisia ihmisiä kohtaan. (tai eihän hän pidä heitä edes ihmisinä, koska ei puhu heistä monikon kolmannessa persoonassakaan, vaan sanoo "niillä" eikä "heilllä")
Juuri sen vuoksihan hän abortoisi sikiönsä, jos tietäisi sen olevan vammainen.
Pointti on se, että asiat eivät ole mustavalkoisia, eikä kaikkea vammaisuutta tiedetä eikä huomata, juuri esimerkiksi sokeutta.
Lisäksi ap kirjoittajalle on haluttu tuoda esiin sitä asiaa, että ihmisarvo se on vammautuneillakin henkilöillä, ja kysytty, jos hän itse vammautuisi, olisiko hänen ihmisarvonsa sen jälkeen jotenkin alhaisempi.
Liäksi on haluttu kertoa vammaisten ihmisten elämästä, koska ap:llä on ilmeisesti hyvin puutteelliset tiedot vammaisten elämästä.
Ja jos vetoat siihen,e ttä aloittaja on puhunut vammaisisa LAPSISTA, niin nimenomaan lapsia kasvatetaan tulevaa aikuiselämää varten. Oletko kuullut sanontaa, että kasvatetaan tulevia aikuisia, ei siis lapsia?
Summa summarum: Kyllä tekstistä vahvasti tulee esiin se, että aloittaja nimenomaan on vammaisia vihaava, kuten edellisessä mainitset, ja erittäin tunteeton myös. Itsekäskin sanoisin.
Miettisit vähä mitä kirjottelet! Down-lapsen äiti ei välttämättä edes tiennyt odottavansa vammaista lasta ja sinä tuomitset miksi synnyttää moinen. Haloo tuollainen kuin sinä ei ansaitse yhtään lasta! Ei vammaista eikä tervettä!!!!!
jonkun oman mielipiteen takia???ihan siis aikuista sakkia tääl?? minä voin kans sanoa suoraan etten haluaisi sellasta,enkä synnyttäis jos kerran olis mahiksia keskeyttääkkin.sama pätee adoptioonkin..en ikin ottais tummaihosta lasta,tai kiinalaista. venäläisen kyllä,siellä tarvitaan apua oikeesti ja lapset ovat normaalin näköisiä. se ON MINUN MIELIPITEENI,EI MUIDEN PUOLESTA PUHUTTUA.thats it. nimim.sivusta seurannut
ihan niin! on aika herkkänahkasta porukkaa täällä. Ei tartte jokaisen mielipiteestä itteensä ottaa, se on vaan mielipide.
Sehän on päivän selvää: "makuasioista" ei ole järkeä kinastella. Toinen tykkää suklaasta, toinen salmiakista, joku kolmas kummastaki, eikä kukaan heistä ole oikeassa tai väärässä, vai mitä?
Tähän ap:n asiaan: Olen suhkoht suvaitsevainen, minua ei häiritse, jos tapaan jossain avustettavan henkilön. MUTTA! Jos tietäisin, että minulle olisi tulossa esim. Down-vauva, hyvin todennäköisesti en antaisi raskauden jatkua, sillä tiedän, että minä en olisi hyvä äiti Down-lapselle. En jaksaisi. Jos kuitenkin saisin tietämättäni, niin tottakai pitäisin vauvan, mutta tietoisesti en "huolisi".
Alkuperäinen kirjoittaja on selvästi halunnut vain provosoida ja ärsyttää, näihin ei kannata vasta; vaietkaa keskustelu kuoliaaksi!