Rakkaus on hyväksikäyttäjä
Rakkautta käytetään hyväksi
Rakkaudella ei ole ketään
Rakkaudella on kuka tahansa
En ole ennen ottanut kantaa rakkauteen
pidänkö siitä vai en, samantekevää
joka tapauksessa tänä aamuna
koko maailman rakkaus
kuolee minussa
minun vuokseni
Rakkautta käytetään hyväksi
Rakkaudella ei ole ketään
Rakkaudella on kuka tahansa
En ole ennen ottanut kantaa rakkauteen
pidänkö siitä vai en, samantekevää
joka tapauksessa tänä aamuna
koko maailman rakkaus
kuolee minussa
minun vuokseni
Vastaukset 6
Vanhimmat
joskus
joskus
rakkaudella on joku
niin, ihan kuka vaan
rakkaus ei ole
samantekevää ja intän
ettei rakkaus kuole
sinussa, sinun
vuoksesi
se, on sinun sisällä
ja kytee pienellä
hiilloksella
näin minä
Kiitos, tähtönen. Niin, en tiedä sitten onko tilanne niin lohduton kuin runo antaa ymmärtää... Vain runo yksin sen tietää... Hetken tunne tässä vangittuna. Pätee kaikkiin olotiloihin siinä mielessä, että en ole kovin romanttinen, eikä rakkaus noin yleensä ole kovin kiinnostavaa. Mitenkäs se laulussa sanotaan: "vellovat turhissa tunnelmavelleissä, kuutamotansseissa soittoineen".
Kirjoitin tämän viime yönä. Muistin tämän vasta kun luin tuon Onurin runon tuosta alapuolelta...
kuten naiset useinkin.
Mutta rakkauden näen jotenkin eri tavoin, riippuen kyllä siitä, mistä rakkauden lajista on kysymys. Samaa sanaa kun käytetään vähän kaikesta.
on agape -rakkautta, eros-rakkautta, lähimmäisenrakkautta, ja sellaista, joka perustuu lupaukseen ja kasvaa ajan myötä. On sellaista, joka on meissä ja sellaista, joka tulee meidän ulkopuoleltamme.
Runot ovat tunnelmakuvia. Siksi toisten runoja ei voi oikeastaan analysoida. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan.
Kerppuli
Joo, olen tuota agape-rakkauttakin miettinyt. Sehän on sitä suurinta, mutta minä en kykene sitä ymmärtämään, siitä puhumaankin pystyn vain ulkoaopituilla fraaseilla. Ja tämä eros on vain kalpea heijastus siitä... Eli eros on pienempää kuin tämä oikea rakkaus, jonka ymmärrän vain pintapuolisesten fraasien kautta. Ehkä tästä johtuu kalseuteni.
Muuten olen tyytyväinen siitä, että tuon runon lopun (kolme-neljä viimeistä riviä) voi lukea myös Joh. 3:16-kohdan valossa, jolloin se päättyy suureen toivoon. Tämä tuli ihan tiedostamatta, mutta kuitenkin...
Runosta.. jos paljastan, että alunperin "rakkaus"-sanan tilalla oli "minä". Muutin sen imagosyistä - lisäksi väärinymmärryksen vaara on aina olemassa, jos asiat luetaan kovinkin kirjaimellisesti. Runoja ei voi oikeastaan analysoida, olen samaa mieltä siinä. Tai ainakaan kukaan ei voi väittää omistavansa ainoaa oikeaa tulkintaa.
koetan hieman terästää nyt ajatuksiani...
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut..."
Niin - Jumalan rakkauden valossa varmaan kaikki näyttää toivonsävyiseltä.
En ole varma, olenko kanssasi samalla aaltopituudella, mutta ehkä riittää, että Jumala rakastaa ihmistä. Ihmisen rakkaus kun onkin juuri sellaista usein, kun runon alussa kuvasit.
Jospa Hän antaisi meille hitusen sitä epäitsekästä Agape-rakkauttaan.
kerppulintu
Kyllä tuo aaltopituus on minulle sopiva. :)
Joo, agape-puolella vastaanottajia tässä ollaan. Mutta ehkä jonain päivänä voi jotain antaakin...