ahdistava olo

Ihan kuin olisin omaa tarinaani lukenut. Mulla myös takana samanlaista ahdistusta ja mustaa mieltä, mutta nyt jo (ilman sen kummempaa selvää syytä) pirteämpi mieli vaikka tämä raskauden fyysinen rankkuus onkin edelleen niskan päällä (koholla oleva verenpaine ja tykytykset, pahaa oloa, närästys, peräpukamat, levottomat jalat, kauhea väsymys kun ei saa nukuttua kunnolla, tukala olo ison ja kireen mahan kanssa missä aktiivisesti etenkin öisin möykkäävä pikku asukas ym). Toivon ja veikkaan, että sinullakin kyseessa raskaushormonien kenkkuilut ja helpottaa ihan päivänä minä hyvänsä tässä piakkoin - roppakaupalla jaksamista sulle!! :)

Vaan toisaalta olen onnellinen että muksu kasvaa ja voi hyvin. Maha on niin iso (itse olen hirmuisen pieni kokoinen) että pahaa tekee selkä huutaa armoa joka asennossa, vessassa saa juosta kokoajan, muksu potkii ja meuhkaa niin että napa ja kyljet rutisee.. yöllä ei nukkuma-asentoa löydy millään ja se vessassa ravaaminen öisinkin riepoo.

Ollaan molemmat jo niin pitkällä että eiköhän oteta vaan asenne että antaa lapsen ja mahan kasvaa, otetaan loppuaika rennosti ja toivotaan terveitä mukuloita. Nopeasti nämä viimeiset viikot kuitenkin kuluu.

Itsellä onneksi töistä vapaata jo. Tarvii ku makoilla ja keksiä tekemistä. Lenkille ei tosin enää kykene ja puuhastelukin on vähän niin ja näin.

Onnea odotukseen ja tsemppiä ennen kaikkea!! Ihana mukula sieltä kuitenkin tulee..