Tuhat surua unohdettavaa..
Tuhat unelmaa muistettavaa..
Elämä lainaa omastaan, laskematta kertoja.
Kerran,
sitä rakastuu,
toisen kerran,
vihaa..
Jokainen aamu tervehditään..
Jokainen ilta hyvästellään..
Puolustuksia ja hyökkäyksiä,
avattuja, suljettuja ovia..
Oivalluksia omasta elämästä,
joita kohden kulkea..
Kuka niitä viitsii laskea..
Monta uhrausta niiden välissä,
se viimeinenkin..
Tuhat unelmaa muistettavaa..
Elämä lainaa omastaan, laskematta kertoja.
Kerran,
sitä rakastuu,
toisen kerran,
vihaa..
Jokainen aamu tervehditään..
Jokainen ilta hyvästellään..
Puolustuksia ja hyökkäyksiä,
avattuja, suljettuja ovia..
Oivalluksia omasta elämästä,
joita kohden kulkea..
Kuka niitä viitsii laskea..
Monta uhrausta niiden välissä,
se viimeinenkin..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Matka jonka kuljet...
vilahtaa filminä
mielessä.
Ne koetut onnet ja
onnettomuudet -
jättävät tietysti jäljen
kukin
toipumisetkin,
suuntaan ja toiseen
ehkä se tasapaino ennen
viimeistä uhrausta
saavutetaan, kuka tietää,
mutta
elämäähän tämä
runosi on
täynnä!
Kiitos, tarkkis :O)
Hei Ystäväni..:-))
Matka jatkuu, loppuun asti. Viivan molemmille puolille kertyy vielä...elämää..! Sieltähän tämä on, kiitos sinulle.
Runosi oli elämää.
Kiitos tänään.
Kyllä, sitä tässä yritin..elämänmakua..:-)
Tarkkis
Tää nyt on ainakin sadasseitsemästoista kerta kun pysähdyn runosi kohdalle ja kiskon nitroa kielen alle... mutta kuka niintä nyt laskemaan - paitsi apoteekissa pian ihmettelevät käykö mun pumppu ensinkään =)
Hienoo!
..kertaa kiitos sinulle ystäväni. Pistä droppia huuleen vaan..:-)) Kyllä sulle jyskyttää rinnan alla, iso ja lämmin sydän...:-DD !!!
Tarkkis
Joskus on se hetki
kun istutaan, kun
vaietaan, kun
katsotaan
.............. hengensilmin
sielun virtauksia
niihin puuttumatta
niihin osallistuttumatta,
silmät auki:
mielikuva, muistikuva,
elämyskuva, tunnekuva,
mustaa, valkoista, purppuraa
kultaa hopeaa, hyvää pahaa.
Enimmäkseen tuskaa.
Vaan nyt vain katsotaan,
antaa vilskeen mennä menojaan.
Mitä jää jäljelle?
Selkeys, rauha ja rakkaus.
Tähän malttaako ihminen?
Kiitos koskettavista ajatuksistasi.
Ne nostivat taas omianikin. Ethän pahastu.
Tieteskään en pahastu, sehän on runojen tarkoitus..:-)) Herätellä, herätellä...
Mukavaa kun ajatuksia lähti liikkeelle..!
Kiitos sulle..
Tarkkis
olen maistanut tätä samaa vettä, joka runossasi
on. Huuhtonut unelmia ja suruja alas, löytäen
kuitenkin itseni aina jossain vaiheessa.
Kovin, kovin tuttua ja satuttavaa tekstiä on
runosi.
Lohdullista päivää Tarkkis, kyllä se aurinko on
tänäänkin noussut - katso vaikka.
Kiitos Rellu. Aivan, se nousee ja laskee..jok ikinen kerta, uudestaan ja uudestaan..meille kaikille.
Tarkkis
Elämän makua kaikissa noissa,
kirjoitetuilla lehdillä.
"Surut ja unelmat"
tarkkampuja
Aintkertainen jokainen
lehdillämme elää.
Liisa kiittää
:--DD Täten toteamme ja otammme nöyrästi kiitoksen vastaan..:-) Elämää kohti..
Tarkkis
Mittee sie oot räpeltäny täälä??Täh?
Siulla on surut ja unelmat sikisokin sukassa!
Mutt noitaan vetoavalla tavalla, kiitos! = ))))))
Kah, ko yks sukka o vaan, mistä mie sit niit puristelen..:-))..pesen kyl sitä hartauvella, mut kiva ku tykkäsit..
Tarkkis