Missä olet ollut

jossakin,töitä,jotakin,en tiiä,en tiiä,,joskus,no en oikestaan,muistan,mmhhh,olen,kaipaan,en kaikkia.:)

piilossa. Aloitin uuden elämän, kun suutuin entiseen ja niihin ihmisiin, jotka vain yrittivät sotkea elämääni ja hajoittaa sitä palasiksi. Olen rakastanut kyllä ja minua on rakastettu. Tällä hetkellä rakastan vain lähimmäisiäni ja itseäni. Muistan sinut ja joskus vanhalla paikkakunnalla käydessäni tulet mieleeni, mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Pakenin, ettei meistä tullut mitään. En sano, että olisin supertyytyväinen elämääni, mutta olen tehnyt rohkeita ratkaisuja ja olen tavannut paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Entisestä "hurjasta" luonnosta on rippeet jäljellä, joten onneksi pentuvuodet ovat ohi. Kyllä olen joskus ollut pahoillani. Olen miettinyt, minkälaista kanssasi olisi ollut. Jotain olen sinusta kuullut, kautta rantain. Joskus minulla on ikävä, mutta sitten tajuan, etten enää kuulu sinne ja ei siitä elämisestä siellä mitään tulisi kuitenkaan.

Odotin jonkilaista kiinnostuksen merkkiä sinulta myös. Vaikea sellaista oli siinä tilanteessa kuitenkaan osoittaa.

Eihän tämä ikävä ole koskaan silti loppunut.
Ei ole kuitenkaan liian myöhäistä nytkään.

ja mitäpä se sulle kuuluu, keitä olen rakastanut
rakkaus on silti kaunis lahja

en ole pahoillani
kun erosin se oli ensimmäinen kerta kun sain elämäni takaisin, elämässä

oletko sinä vieläkään kasvanut, epäilen
rigidi persoonallisuus
sinä sait olla oma itsesi, minä en saanut, sinä kestät vain sinun maailmasi ja jäykät sääntösi
sinä olisit ollut onnellinen ja minä onneton
sinun maailmassasi
joten valitsin minut ja alkoi pitkä matka minuun
miksi olisit pahoillasi, sinä
et halunnut ihmistä vaan jatkeen oman maailmaasi
ja niitä löytynee muualtakin

OLEN IKÄVÖINYT..vain sinua..KAIKKI NÄMÄ VUODET..

Elänyt aikas boheemia poikamieselämää, mutta ei nyt kumminkaan hyvien tapojen vastaisesti sentään. Elänyt milloin missäkin paikkakunnalla, ympäri Suomen. Nyt olen löytänyt itseni ja tiedän viimeinkin mitä haluan elämältäni. Ja rakastinhan mä sua niin paljon, kuin vain suomalainen mies voi, en vain pystynyt kertomaan sitä sulle suoraan ujouteni ja epäitsevarmuuteni tähden. Varhaisnuoria, eli ihan pentuja vielä oltiin silloin, jos satut muistaa. Ei sen ikäisenä vielä ole kypsä rakkauteen, vaikka sitä niin vahvasti tuntisikin toista kohtaan, ainakaan mä en ollut. Silti olit aina mun mielessä päivin, öin, aamuin ja illoin. Ja nyt tuntuu sitten niin hullulta, kun silloin pidättäydyin susta, enkä raukka tarttunut tilaisuuteen, joka mulle oli suorastaan etuoikeutetusti suotu.

Muistan sut erittäinkin hyvin, kuin eillisen päivän. Muistan mitä sulla oli missäkin tilanteessa silloin päälläsi, miten elehdit ja kävelit, keidenkä seurassa yleensä kuljeskelit ja hengailit. Voi taivas sentään, kuinka mä kadun sitä, kun en saanut suutani auki sun lähelläs silloin. Sä olit niin sanoin kuvaamattoman kaunis, seksikäs ja eksoottinen mun silmissä ja olet sitä nykyään vielä enemmän varmasti kaikkien muidenkin silmissä, siellä "isossa maailmassa", jossa jyvät erottuvat akanoista hyvinkin äkkiä.

Elämä on varmasti mennyt niin kuin sen on ollut tarkoituskin, eli mitenkä kohtalo on sen määrännytkin menemään. Toivottavasti kumminkin me kaksi, sinä ja minä kohdataan vielä ennen kuin vanhainkodissa valehdellaan ja kiikkutuolissa kadutaan. kaipaan siis luoksesi intohimoa ja rakkauden tuskaakin tuntien, koska en voi sulle nyt puhua ja koskea sua. Sillon joskushan me muutamia lauseita vaihdettiin ja oltiin jopa vastakkain fyysisessä kontaktissa, ihan siis viattomasti kädet hiestä märkänä ja sydän tykyttäen kuin viimeistä päivää. Oltiin kyllä ikään kuin "pakotettuja" (But, No Sex or something like that). Vink ;)

En ole pahoillani kuin siitä, etten sua tarpeeksi silloin huomioinut, vaan esitin jotain aivan muuta, kuin mitä tunsin sua kohtaan ja millainen olin syvällä sisimmästäni. Nyt olen sitten miettinyt tätä "meidän juttua", sua ja mua, etten ole välttis yöllä oikein saanut nukutuksi edes kunnolla. Mutta, ehkä sen piti just näin mennäkkin. Ollaan kumminkin kasvettu varmasti molemmat ihmisinä ja osataan nykyisin arvostaa tätä elämää enemmän, toisia ihmisiä, ystäviä ja kavereitamme sellaisina kuin he ovat. Niimpä musta tuntuukin sille, et se meidän aika olisikin "tässä ja nyt" ja ihan toolla oikeassa elämässä. Nythän meillä olis sen päättymättömän tarinan edellytykset, kun ollaanhan me tultu jo tännekkin asti sen niin vahvan vetovoiman ja mystisen taian avulla, jota me niin vahvasti näemmä tunnetaan välillämme olevan vielä tänäkin päivänä.

Ja tässä tulee nyt sit "pieni vinkki" siitä sun eksoottisuudestasi, ei laulaja vaan ne... ;) Sä olet tosin PALJON UPEEMMAN näköinen ilmestys mun silmissä. Kertoopa tää kappale mun kuolemattomista tunteistanikin suhun samalla, kun viimeinkin olen kypsynyt ja valmis sun rakkauteesi. Jos vain sitä nyt enää sitten edes ylipäätään olisi "tarjolla" mulle, etkä ole kyllästynyt täysin muhun ja siihen "sen aikaiseen" saamattomuuteeni sun suhteen.

http://www.youtube.com/watch?v=x9s25OUdspE