Olen kohta 18-vuotias tyttö ja historiani kattaa nelivuotisen masennuksen, sairaalajakson ja itsetuhoisen käyttäytymisen.
Minulla on aiemmin todettu myös ahdistuneisuus-häiriö, mutta oloni on syksystä asti kohentunut.
Olen viimeaikoina tuntenut itseni jopa onnelliseksi, enkä ole joutunut kohtaamaan ikäviä asioita, mutta eilen sain selittämättömän kohtauksen koulussa.
Olin jo edellisellä tunnilla ollut "hysteerinen", en pysynyt paikallani, enkä kyennyt tekemään mitään rakentavaa. Juuri ennen seuraavaa tuntia hysteerisyyteni paheni. Kaverini sanoi mun olevan aivan tulikuuma ja muistan hyvin katkonaisesti tapahtumia. En nähnyt selvästi, uskoin palavani sisältä, en saanut henkeä ja huusin lattialta, etten ole kunnossa. Kaikki tuntui hidastetulta ja epätodelliselta.
Kohta eräs kaverini kertoi minun sanoneen tälle edellisellä tunnilla jotain, vaikken itse muista olleeni hänen kanssaan missään tekemisissä.
Yhtäkkiä purskahdin itkuun ja muistan vain ajatelleeni paperipussia, koska luulin tukehtuvani.
Kuten sanoin jo aiemmin, kaikki tuntui epätodelliselta, kuin olisin vain katsellut elokuvaa tai nähnyt unta.
Loppupäivän ajan jatkui huimaus ja hirveä väsymys, oksettava olo ja päänsärky. Katse oli hidas ja olo oli samanlainen, kuin olisin ollut tukevassa humalassa. Myös ajantaju katosi täysin. Juteltuani kaverini kanssa omasta mielestäni korkeintaan 2min, huomasin että aikaa oli mennyt lähemmäs 15min.
Nyt pelkään olevani sekoamassa ja nuo oireet ovat pysyneet tänäkin päivänä.
Oliko eilinen kohtaus paniikkikohtaus?
Entä mikä tollasen voi aiheuttaa?
Minulla on aiemmin todettu myös ahdistuneisuus-häiriö, mutta oloni on syksystä asti kohentunut.
Olen viimeaikoina tuntenut itseni jopa onnelliseksi, enkä ole joutunut kohtaamaan ikäviä asioita, mutta eilen sain selittämättömän kohtauksen koulussa.
Olin jo edellisellä tunnilla ollut "hysteerinen", en pysynyt paikallani, enkä kyennyt tekemään mitään rakentavaa. Juuri ennen seuraavaa tuntia hysteerisyyteni paheni. Kaverini sanoi mun olevan aivan tulikuuma ja muistan hyvin katkonaisesti tapahtumia. En nähnyt selvästi, uskoin palavani sisältä, en saanut henkeä ja huusin lattialta, etten ole kunnossa. Kaikki tuntui hidastetulta ja epätodelliselta.
Kohta eräs kaverini kertoi minun sanoneen tälle edellisellä tunnilla jotain, vaikken itse muista olleeni hänen kanssaan missään tekemisissä.
Yhtäkkiä purskahdin itkuun ja muistan vain ajatelleeni paperipussia, koska luulin tukehtuvani.
Kuten sanoin jo aiemmin, kaikki tuntui epätodelliselta, kuin olisin vain katsellut elokuvaa tai nähnyt unta.
Loppupäivän ajan jatkui huimaus ja hirveä väsymys, oksettava olo ja päänsärky. Katse oli hidas ja olo oli samanlainen, kuin olisin ollut tukevassa humalassa. Myös ajantaju katosi täysin. Juteltuani kaverini kanssa omasta mielestäni korkeintaan 2min, huomasin että aikaa oli mennyt lähemmäs 15min.
Nyt pelkään olevani sekoamassa ja nuo oireet ovat pysyneet tänäkin päivänä.
Oliko eilinen kohtaus paniikkikohtaus?
Entä mikä tollasen voi aiheuttaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kofeiininkäyttö.
kokemus sinulla, toivottavasti ei toistu. Voi olla oikein raju hyperventilaatiokohtaus, toinen mikä tuli mieleen, on epilepsiakohtaus. Olen aivan maallikko, enkä lähde ehdottelemaan sinulle mitään diagnooseja, mutta nuo tulivat mieleen. Olitko erityisen väsynyt silloin tai nauttinut energiajuomia? Jotain lääkettä? Olipa tuo juttu fyysinen, psyykkinen tai neurologinen, kannattaa mennä lääkäriin. Hän osaa kysyä sinulta oikeat kysymykset ja sillä tavalla selvittää, mitä mahdollisesti tapahtui. Olisi mukavaa kuulla, miten asia selviää.
Tunsin oloni pirteäksi ennen kohtausta,
mutta olen ehkä kuitenkin ollut väsynyt rankan treeniohjelmani ansiosta.
Nyt on koko viikonloppu mennyt kuin unessa, en jaksa tehdä mitään ja kroppakin tuntuu olevan aivan kaaoksessa. Huomenna on onneksi psykologikäynti ja ehkä se osaa sanoa mikä tuo kohtaus mahdollisesti oli.
Toivon vaan, ettei mulle tehdä taas vartin pikadiagnoosia.
miltä kohtaus näytti päällepäin? Sano psykologille, ettet halua sitä vartin pikadiagnoosia :). Millainen treeniohjelma sinulla on?
Tänään tosissaan kävin siellä psykologilla, sanoi sen kuulostavan paniikkikohtaukselta ja sain monistenipun erilaisista hengitysohjeista.
Treeniohjelma on ollut lähinnä vatsalihastreeniä, voimistelua ja kävelyä, mutta se tahti on ollut turhan kova.
Perjantainen kohtaus jätti jälkensä, kouluun meno ahdistaa ja pelkään kohtauksen uusiutuvan. Toisaalta voin järjellä ajatella, että jos nyt annan tän ahdistuksen häiritä eloani, tulee tästä raskas taakka.
Tuntuu vaan jotenkin epäreilulta, kun kaikki oli kerrankin hyvin.
saada apua. Älä lannistu. Se, että sinulla on ollut paha hyperventilaatio ei vielä tarkoita, että olisit paniikkihäiriöinen. Hyperventilaatio sekoittaa kropan kemiaa niin paljon, että oireet tosiaan ovat melkoiset ja tosi kamalat. Kaikkea hyvää.
Kiitos. Sulle kans :)