Heips! Keskenmenosta nyt takana noin kuukausi, mieli on alkanut huomattavasti virkistyä ja on tuntunut että olen pikkuhiljaa päässyt asian yli (vaikkei se tietenkään unohdu).. Nyt kuitenkin viikon sisällä, 2 hyvää ystävääni on ilmoittanut olevansa raskaana ja yhden vanhan ystävän tapasin kadulla joka viimeisillään on raskaana. Tottakai olen onnellinen heidän puolestaan, mutta tuntuu kun se olisi isku vasten kasvoja! Jossain hyvin syvällä kolahti kun kuulin uutiset,tuntui että mua koetellaan oikein kunnolla ja joku/jokin ei vaan halua että unohdan asiaa tai että alan voimaan paremmin :( asiaan varmasti vaikuttaa se että otin keskenmenon aika raskaasti.. noh, ei kai auta ku purra hammasta ja mennä eteenpäin,jos vaikka meitäkin onnistaisi! Helpottaa tietää että täälläkin on monia muita jotka taistelevat saman asian kanssa,voimia kaikille!! Kuinkas muut,miten ollette ottaneet tällaiset asiat vastaan?
näkyykö loppua?
minä--
5387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minullakin oli kaksi keskenmenoa mutta sen jälkeen saimme ihanan pojan:)otin myös aika raskaasti keskenmenot ja join aika railakkaasti niitten jälkeen koska luulin etten saa koskaan lapsia kun aina menee kesken:(se on kamala kokemus jonka ihminen joutuu kokemaan..
onnea teille ;) viikon päästä olis jälkitarkastus, jos sitten vaikka itsekin pääsisi yrittämään.. Sisko kun joskus sai keskenmenon, ei sitä voinut oikeen kuvitella millaista se on, nyt huomaa että yllättävän rankkaa..riippuu tietenkin miten sen ottaa,itse en pahemmin juo ym.mutta kun yritystä on kuitenkin ollut takana.. tässä nyt päivä kerrallaan menty ja hyvin on piristynyt. :) Tuollaiset uutiset tietenkin kolahataa mutta onneksi mieli tuntuu muuten piristyneen..! Itse ajattelen niin että kokemukset vain vahvistaa!
Hei
otan osaa keskenmenoosi. Minä sain keskenmenon marraskuussa isänpäivän aikoihin. Vaikka kyseessä oli spontaani keskenmeno ja se tapahtui alkuraskaudessa, niin otin sen tosi raskaasti. Minulla on samoja tuntemuksia kuin sinulla...suoraan sanottuna sisälläni kuohuu!! Olemme aloittaneet yrityksen uudelleen, mutta MITÄÄN ei ole tapahtunut. Kuukautiset ovat aina tulleet uudelleen ja uudelleen. Ja se tuska ja suru mitä siitä aiheutuu!! Minunkin ympärilläni monet ystävät ja tutut ovat raskaana tai saaneet vauvan. On tosiaankin ihanaa nähdä toisten onni, mutta tällä hetkellä se sattuu pirusti! Toivon kovasti sinulle jaksamisia!! Ja toivon, että teillä tärppää uudestaan mahdollisimman pian!!
Osanotot myös täältä! Aikas rankkaahan tällainen on, mut pitää vaan yrittää vahvana eteenpäin! :) Yrityksiin päästäisi kun nuo menkat vaan alkaisi, tosin nyt tuntuu et kuinka niitä pettymyksiä sitten jaksaisi jos raskautuminen ei onnistu.. Yritettiin jo aiemminkin hieman yli vuoden mutta voi olla että henkisesti se ottaa kovemmille nyt kuin aiemmmin.. Kestikö suurinp. kuinka kauan ennen kuin ensimmäiset menkat alkoivat?
Jaksamisia paljon myös sinne!
Ja kyllä meitäkin vielä onnistaa :)
Minulle tuli menkat kahden viikon päästä keskenmenosta eli tosi nopeasti elimistö palautui. Ensi viikolla olisi taas kuukautisten aika...katsotaan nyt, että tuleeko ne vai ei...
Minulle menkkojen alkaminen on ollut tosi rankkaa...ensimmäinen päivä menee itkiessä tämän jälkeen tulee valtava vihan ja pettymyksen tunne. Sitten on tasainen hetki ennen kuin taas tulee sellainen tunne, että räjähdän hetkellä minä hyvänsä. Tämä on tosi rankkaa, varsinkin miehelleni, sillä hänhän tätä joutuu katsomaan vierestä. Eikä hän koskaan tiedä, että millä päällä minä olen.
Se kait tässä on kaikkein vaikeinta, että tulin niin nopeasti raskaaksi. Kun jätettiin ehkäisy pois, niin oli yhdet menkat välissä ja sitten tulin raskaaksi. Ja nyt ei sitten tapahdu yhtään mitään! Olenkin tässä jo miettinyt, että pitäisikö käydä lääkärissä?? Jättikö keskenmeno kuitenkin jonkinlaiset jäljet??
Toivotaan, että tämä vuosi olisi onnen vuosi meille molemmille!!