ei kertakaikkiaan jaksa enää mitään

Nyt alat pitämään fyysisestä kunnostasi huolta. Alat harrastamaan liikuntaa säännöllisesti, sellaista missä tulee hiki, neljä kertaa viikossa minimi. Pidät huolen, että saat kaikki tarvittavat ravintoaineet. Osta vaikka monivitamiini tabletteja ja muitakin. Jos hemoglobiini on alhainen, syö vähän rautaa, ei liikaa. Ubikinoni Q10 on hyvä. Myös karnitiini. Perehdy ravitsemukseen. Ei ole merkitystä mitä teet työksesi tai opiskelet. Keskity siihen, että voit fyysisesti hyvin, muista kuntoila säännöllisesti ja pidä huoli, että saat riittävästi kaikkia ravintoaineita.

Varmasti myös terveydestä ja liikunnasta pitää huolehtia, mutta ei yksin sillä ehkä saa murhetta pois. Yhteiskunta on tämmöinen suorituskeskeinen, joka on minun mielestä huono asia; jos saat paljon aikaiseksi niin olet hyvä ihminen jne. Aikomoista potaskaa. Kyllä ihmisarvo määräytyy jostain muusta. Jokainen meistä määrittelee itse omat arvonsa, ei saa eikä pidä elää elämäänsä muiden asettamien arvojen mukaan. Tämä on erittäin vaikeaa, sillä kyllä me lapsuudesta asti ammennamme niitä arvoja , joita meille annetaan.

Uskon, että yksi onnellisen elämän tärkeistä asioista on se, että tekee itse omaa elämää määrittelevät päätökset ja omistaa itse elämänsä. Tällä tarkoitan sitä, että ei tänne maailmaan kukaan synny siksi, että toteuttaa muiden toiveita tai että elää muiden määrittelemien arvojen mukaan. On hirveän vaikea elää näin omien toiden mukaan ; ympäristö asettaa haasteita kokoajan, mutta aiankin minua helpottaa hieman kun ymmärtää sen ettei ole omasta elämästä velkaa kellekään ihmiselle ja ei muiden ihmisten takia tarvi suorittaa mitään. Se mikä tuntuu sinusta hyvältä on oikein ja sinun elämä on sinun ei kenenkään muun. Ei kenelläkään muulla ole oikeutta puuttua siihen tai määrätä sitä.

Voimia sinulle.

Ajattelin kirjoittaa tänne palstalle jotakin, mutta eipä enää tarvitse. Sinä teit sen puolestani. Jokaikinen yksityiskohta pitää paikkaansa.
Varmasti olet ensimmäinen ihminen, jonka tiedän tuntevan täysin samalla tavalla kuin minä. :(

Moi. Kuulostaa erittäin tutulta mutta itsellä on nyt ikää kertynyt 25v.
Itsellä jäi ammattikoulu kesken niinkuin sen jälkeen kaikki muukin (intti, duunit yms.) jopa ajokortin sain ajettua vasta 21v.
Itse en ole elämässäni niinsanotusti saanut aikaiseksi mitään. Jokainen niinsanottu työ mihin olen työkkärin kautta mennyt on jäänyt kesken (suurin osa kuntouttavia töitä joissa on tehdään vaan 4h/vrk) Kuukauden sisällä olisi taas joku työ alkamassa mutta tiedän jo valmiiksi että en siihen pysty ja stressaan asialla aivan perkeleesti.
Hermot on kokoajan kireällä ja jopa itsetuhoista käytöstä on alkanut olemaan taas enemmän. Oravanpyörä on asia jota vihaan aivan suunnattomasti ja olen katkera.
Itse olen lääkäreiltä ja psykiatreilta saanut diagnooseja esim. masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, sosiaalistentilanteiden pelko, kaksisuuntainenmielialahäiriö.
Kuusi erilaista mielialalääkettä on käyty vuosien mittaan läpi bentsot johon olen nyt koukussa.
Mikään lääke ei ole oikeastaan auttanut paitsi bentsot muista tuntuu vaan pää sekoavan pahemmin.

Niin.. miksei mua vaan jätetä rauhaan ja anneta elää omaa elämää?

Kommentoin pari kuukautta myöhässä, mutta eikaisiinä mitään. Kuulostaa tutulta tuo mitä sanot. Ja tiedän paineet, mitä tulee lähipiiristä. Mutta..olet varmasti itsekin tietoinen, että kandee eka ottaa terveydenalan ammattilaiseen kontakti..siitä pitäs rulla lähteä pyörimään. Jo se, että joku ottaisi vakavasti asian, on jo eteenpäin ja muut saa lähipiirissä pyöritellä silmiään. Usein sitä muut ovat "liian lähellä", etteivät myönnä tai halua nähdä sitä, että miten ei Oikeasti jaksa. Ja..tämä suorituskeskeisyys on Niin totta. Sitä kaikki pitäs ja kuulus olla siinä isossa oravanpyörässä ja juosta lujaa. "Kuuluis", ennenku siitä tipahtaa : / Olisi kiva kuulla, mikä on tilanteesi nyt..

Mullaki nyt alko kuppi kaatua nurin kolmen vuoden jatkuvan stressin jälkeen, jota opiskelu ja työt aiheuttaa. En saa enää mitään aikaiseksi ja se lamaannuttaa vielä enemmän. Fyysisestä kunnosta olen pitänyt huolta, lenkkeilen ja hoidan lihaskuntoa säännöllisesti. Silti vaan pää tuntuu olevan aivan jumissa, mikään ei oikein kiinnosta ja ahdistaa kun koko ajan vaan pitäis tehdä sitä ja tuota. Ei kerkeä tekemään mitään oikeesti kivaa, kun koko ajan pitää suorittaa ja tehdä kaikkia "pakollisia" asioita. Oonko vaan niin heikko ihminen, kun en kestä, vai mikä hemmetti tässä niin hiertää.

Minulle tuotti aikoinaan vaikeuksia jaksaa käydä loppuun asti opiskelujutut. Meinasin jo jättää kesken, mutta onneksi kuitenkin sinnittelin loppuun saakka. Vielä viime metreillä, vähän ennen valmistumista, eräs ope sanoi ettei minusta ole tähän ammattiin. Vaan silti sain todistuksen käteen ja nykyisin olen koulutustani vastaavassa työssä ja tykkään työstäni.

Sinnikkyyttä opiskelussa siis tosiaan tarvitaan.
Periksi ei kannata antaa, vaikka tulisi vastoinkäymisiä.
Kuitenkin jostain on rahaa saatava elämiseen, vuokranmaksuun, sähkölaskuun...
joten ammatti on saatava ja se koulu on vaan jotenkin sinniteltävä läpi.
Älä luovuta!

Jos oikeasti olet väärällä alalla, lopeta opiskelu ja mene töihin. Ihan mihin töihin tahansa, kaupan kassalle tai varastoon tai minne vain. Terveisiä väärälle alalle valmistuneelta, kun lopulta tiedät, mikä on alasi, et saa sen alan töitä, koska olet yhden virheen tehnyt. Kannattaa ottaa yhteyttä työvoimatoimiston urapsykologiin, sitä kautta minulle selvisi, mikä olisi se unelma-ammatti.

vai iin

Ja mä ku luulin et oon varmasti ainut joka ajattelee noin. Teksti on kuin suoraan mun ajatuksista. Mutta täälähän näytti olevan muitakin. Nyt ku ollaan tässä, olisko kellää samanmielisellä halua vaihtaa ajatuksia kanssani sähköpostitse?) Itse olen 20 nainen. Voin sitte laittaa meiliosoitteen jos halukkaita löytyy... :)

Ihana kuulla että on muitakin samojen ongelmien edessä olevia! Itse olen nyt ollut yli puoli vuotta "opiskelijana" ansiopäivärahalla (opiskelupaikka siis löytyy) - enkä ole tehnyt oikeasti mitään. Olen hoitanut itseäni burnoutista jonka sain viime vuonna ja liikkunut ja levännyt. Olo on nyt todella hyvä, mutta kauhistuttaa peritäänkö minulta puolen vuoden ansiopäivärahat takaisin, kun ei ole opintosuorituksia.

Perustakaa kommuuni :) Ja tämä ei ole vittuilua.

Mulla on sama asia, et pitääkö elämän suorittamista ja työtä?

Ei jumalauta, mul hajoo pää kun edes pitää ajatella mitä MÄ HALUAN TEDHÄ /OPISKELLA?
Hyvä että edes ammattikoulu suoritettu. Elämän iloni on ainoastaan tällä hetkellä poikaystävä ja urheilu (punttisali,juoksu,pyöräily). Voisin omistaa koko elämäni varmaan salille :)

täysin totta joka sana. otin 8kk sairaslomaa ja vaihdoin koulutusohjelmaa. olo paljon parempi, vanhat traumat senkun seuraavat kun osa lääkäreistä tuumaa minun olevan liian sairas hoidettavaksi, osa taas liian terve.

tässä yhteiskunnassa ongelmiin ei saa apua, pääasia vain on, että suoritat jotain.