Hei!
Onko täällä muita yksin odottavia äitejä? Itse olen rv8 0 ja tuleva isä lähti läiskimään heti kun tein harkinnan jälkeen ratkaisun pitää lapsen. En ole jaksanut hänen perään huudella, kun oma olotila on juuri nyt niin väsynyt. Olisi kiva kuulla muilta, että miten olette selvinneet odotusajasta ilman lapsen isän tukea. Odotan esikoistani ja ajatukset risteilee suuntaan jos toiseen tällä hetkellä. Lapsen isän mielestä kun tein väärän ratkaisun ja sen myötä olen hankaloittanut ja aiheuttanut kaikkea pahaa hänen elämäänsä. Jännittää myös ensimmäinen neuvola käynti, kun tiedän että siellä kysytään kuitenkin jotain isästä, niin mitä vastaan siellä. Minua kun on kielletty kertomasta sinne mitään tietoja hänestä.
Onko täällä muita yksin odottavia äitejä? Itse olen rv8 0 ja tuleva isä lähti läiskimään heti kun tein harkinnan jälkeen ratkaisun pitää lapsen. En ole jaksanut hänen perään huudella, kun oma olotila on juuri nyt niin väsynyt. Olisi kiva kuulla muilta, että miten olette selvinneet odotusajasta ilman lapsen isän tukea. Odotan esikoistani ja ajatukset risteilee suuntaan jos toiseen tällä hetkellä. Lapsen isän mielestä kun tein väärän ratkaisun ja sen myötä olen hankaloittanut ja aiheuttanut kaikkea pahaa hänen elämäänsä. Jännittää myös ensimmäinen neuvola käynti, kun tiedän että siellä kysytään kuitenkin jotain isästä, niin mitä vastaan siellä. Minua kun on kielletty kertomasta sinne mitään tietoja hänestä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
täällä on heti yksi.
itsellä viikkoja jotain vähän päälle 5. lapsen isä ilmoitti tänään aamulla,ettei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä.
itse en kuitenkaan lapsesta pysty luopumaan,joten yksin porskutellaan eteenpäin...
hyväksyn miehen päätöksen,hän on kuitenkin minua muutaman vuoden nuorempi, vasta 18,koulut kesken, jne. ja lapsi oli puhdas vahinko... joskin minulle kyllä ihan kiva sellanen:)
myöskään minun lapseni tuleva isä ei halua kenenkään tietävän hänen olevan isä.
uni ei tule,kun kaikenmaailman ajatukset omasta pärjäämisestä pyörii päässä:)
tosi kiva tietää,ettei ole ainoa:)
Neuvolassa voit sanoa, ettei lapsella isää varsinaisesti ole. Kysyvät kuitenkin onko suomalainen, koska jos ulkomaalainen, lapsi saa synnyttyään calmetoinnin. Muutama vuosi sitten sen sai kaikki lapset, mutta ilmeisesti siitä ollaan rutiinina luovuttu...mikä on mielestäni huono juttu...
Et ole aiheuttanut mitään pahaa miehen elämään! Olet tehnyt hienon ratkaisun ja tulet olemaan onnellinen tästä ratkaisusta :))...miehen löydät joskus tulevaisuudessa. Kyllä on itsekästä tuo miehen ajattelumalli...ensin tekee lapsen (seksi on aina potentiaalisesti lapsen tekemistä)...sitten ei halua vastuuta teostaan...vaan mieluummin tappaisi sen elämän jonka alku on hänen vastuullaan.
Minäkin olen yksin...ihan tuossa alempana kirjoitinkin yksinäisyydestäni...
että äidit ovat laittaneet vauvan elämässä tärkeysjärjestyksessä ekaksi.. :D
olin itse 16v yh..enkä kadu.voimia ja onnea päätökseesi :P
siis kyse ei siis ole hänen osoitteestaan tai puhelinnumerosta tai nimestä.
Lapsen kannalta on tärkeää, että suvun periytyvistä taudeista mm. reuma tiedetään.
Täällä taas sosiaalitoimisto yrittää väkisin saada selville isän. Että olisi joku joka maksaisi elatusmaksut.
Ja minä kun en sitä koskaan kenellekään kerro!!!
Tsemppiä ja voimia sinulle!!!!
mulla sama homma. viikkoja nyt alko 36... ilman isää oltu alusta lähtien ei halua olla mukana lapsen elämässä. neuvolassa kans kyselivät isästä sanoin vain että tapasin baarissa ja oli yhdenillan juttu enkä tiedä nimeä ym... ei kannata kertoa mitään kellekkään pääset helpommalla :) ei tarvi kärsiä myöhemmin!
Rv 11 meneillään ja yksin odottelen. Lapsen isä ensin järkyttyi uutisesta, sitten ehdotteli yhteenmuuttoa ja lupasi olla tukena mitä ikinä teenkin ja viimeisin kannanotto oli se, ettei hän aio olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Saa nyt nähdä miten vielä mieli muuttuu, mutta en jää toivomaan mitään. Yksin eli kaksin tässä ollaan ja kyllä me pärjätään:)
Ei kannata stressata neuvolakäynnistä. Kerrot sen mitä haluat kertoa. Tukea he vain tahtovat antaa.
Meillä oli ihan samanlainen reaktio. eka järkytys, sitten onni ja ihanuus ym ym ja sitten abortti pyyntö, ja taas oli kaikki hyvin ja viimeinen oli tosiaan ei missään tekemisissä reaktio..
On mukava kuulla etten ole yksin tääläisessä tilanteessa, vaan että on muitakin. helpottaa kasaamaan omia ajatuksi hyvin paljon:)