mulla on ollu bulimia pia vuoden mutta tajusin vasta vähä aikaa sitte mikä mulla oikeesti on. kaikki vaa tuntu aluks nii viisaalta ja ookoolta :S
nyt en oo oksentanu joku kuukauteen mutta en oo kyllä syönykkää ku alle 500 kaloria päivässä. tänää oon syöny koko päivän ja varmasti reippaasti yli 2000 kaloria enkä oo voinu ees oksentaa ku koko ajan on ollu kaikki kotona ;s
anteeks ku mä avaudun tänne, mut mä vaa mietin että pystyykö tästä parantua jotenki ilman hoitoa? ;s
mä en missään nimessä haluais kertoo tästä kellekkään koska mä häpeän tätä!
mun yks kaveri tietää tästä mutta sillekkään en voi enää kunnolla puhua tästä, koska aina ku lähen puhumaa jostai tähän liittyvästä nii tulee sama saarna "sä lupasit että et enää oksenna!" ja "lopeta toi jo sä oot laiha ei sun tarvi enää laihduttaa"
mä luulin jo että kaikki olis hallinnas mutta nyt musta tuntuu taas et kaikki kaatuu mun niskaan ;s
olis kiva ku kertoisitte ees jotain että pääseekö tästä paskasta jotenki eroon ilman apua ja kertoisitte omasta parantumisesta tai jotain...
nyt en oo oksentanu joku kuukauteen mutta en oo kyllä syönykkää ku alle 500 kaloria päivässä. tänää oon syöny koko päivän ja varmasti reippaasti yli 2000 kaloria enkä oo voinu ees oksentaa ku koko ajan on ollu kaikki kotona ;s
anteeks ku mä avaudun tänne, mut mä vaa mietin että pystyykö tästä parantua jotenki ilman hoitoa? ;s
mä en missään nimessä haluais kertoo tästä kellekkään koska mä häpeän tätä!
mun yks kaveri tietää tästä mutta sillekkään en voi enää kunnolla puhua tästä, koska aina ku lähen puhumaa jostai tähän liittyvästä nii tulee sama saarna "sä lupasit että et enää oksenna!" ja "lopeta toi jo sä oot laiha ei sun tarvi enää laihduttaa"
mä luulin jo että kaikki olis hallinnas mutta nyt musta tuntuu taas et kaikki kaatuu mun niskaan ;s
olis kiva ku kertoisitte ees jotain että pääseekö tästä paskasta jotenki eroon ilman apua ja kertoisitte omasta parantumisesta tai jotain...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Menee nyt ehkä vähän aiheen vierestä, mut tuohon paranemiseen viitaten tein itse uuden vuoden lupauksen että mun bulimikko ajat on ohi ja viikko(joka oli melkoisen pitkä aika verrattuna siihen 1-3 kertaa päivässä oksentamiseen) menikin kun uutta elämää, kunnes sitten oksensin kerran. No sit seuraavana päivänä muhun iskikin norovirus ja varmaan elämäni kamalin vatsatauti. Oli kyllä aika jännä tunne kun lasi vettäkin pyrki heti ylös, ja ennenkaikkea ihan itsestään! Niiden mahakramppien kourissa aloin kyl oikeesti miettiin et miten ihmeessä oon halunnut vapaaehtosesti päästä siitä ruoasta tolla tavalla eroon. Moneen päivään ei tehnyt ees mieli pistää mitään suuhunsa ja nyt kun alkaa ruoka taas pysyyn sisällä niin ei tulis kyllä mieleenkään mennä oksentamaan sitä!
Mutta tuohon paranemiseen, että uskon kyllä itse että tästäkin voi parantua. Ei se toki tällalailla yhdessä viikossa käy ja sinnikkyyttä se vaatii, mutta kyllä uskon että tahdon voimallakin voi pärjätä. Tosin itekin kyllä oon vaikeimpina aikoina miettinyt hoitoon menemistä.. Ja kyllä se pitäisi varmaan itse tajuta siinä vaiheessa kun on pistänyt kaikkensa peliin eikä silti sairaudesta pääse eroon niin sitten hankkia sellasten ihmisten apua ketkä oikeesti voi hoitaa asiat kuntoon! Tsemppiä yritykselle!
minä kans uskon siihen, että voitettavissa tämä on!!! oon menossa parin viikon päästä asian vuoksi ekaa kertaa juttelemaan ammattilaisen kanssa asiasta. Tuntuu siltä, että omin voimin en ongelmaani pysty ratkaisemaan. Jännittää kovasti mennä, mutta jos siitä apua on niin jännittäkööt :) en halua loppuelämääni elää ajatellen ruokaa jollain tavalla joka minuutti...
anteeksi avautumiseni :D Voimia teille, kyllä me parannutaan!