Pelottaa. Kello on paljon, ja on pimeää. Jumituin koneelle istuskelemaan avopuolisoni mennessä nukkumaan. Makuuhuoneeseen on viiden metrin matka.
Mitä tapahtuu, jos tästä nyt lähden, sammutan valot ja joudun pimeän huoneen poikki kulkemaan parvekkeelle ja sieltä vielä sänkyyn. Valoja en voi makuuhuoneeseen laittaa päälle, koska puolisoni herää siihen.
Pelkään pimeää aivan tajuttomasti. Miehelleni olen puhunut ja luulen, että hän ymmärtäisi, en tietenkään että kaikkea tässä asiassa. En mielestäni pienempänä pahemmin pelännyt, mutta päivä päivältä tämä voimistuu. Tämä on alkanut rajoittamaan elämääni pahasti, varsinkin näin talvella. En voi pitää puhelinta äänillä öisin, koska jos pimeässä on joku, niin se kuulee sen ja tekee minulle pahaa. En voi kääntää kylkeä kun yritän saada unta (joka on vaivalloista). En voi liikkua. En voi ajaa autoa pimeän tullen. En voi käydä kaupassa pimeällä.
Aloitin työt keskiviikkona, onneksi puolisoni on päässyt minut sieltä hakemaan. Mutta miten käy ensi viikolla kun auto ei ole enää käytössämme?
Pelkotiloja on monia muitakin, jos niistä kirjottaisin niin istuisin tässä vielä valoisan tullen, joka saattaisi olla hyväkin asia. Ei tarvitsisi pelätä. Käyn vaikean masennuksen ja ahdistuneisuuden ja paniikkikohtausten takia terapiassa, peloista olen puhunut mutta niihin ei kiinnitetä MINKÄÄNLAISTA huomiota. Psykiatriani lähinnä kiinnostaa parisuhteeni ja tekemiseni muiden ihmisten kanssa. Ikää minulla on pian 19.
Mitä tapahtuu, jos tästä nyt lähden, sammutan valot ja joudun pimeän huoneen poikki kulkemaan parvekkeelle ja sieltä vielä sänkyyn. Valoja en voi makuuhuoneeseen laittaa päälle, koska puolisoni herää siihen.
Pelkään pimeää aivan tajuttomasti. Miehelleni olen puhunut ja luulen, että hän ymmärtäisi, en tietenkään että kaikkea tässä asiassa. En mielestäni pienempänä pahemmin pelännyt, mutta päivä päivältä tämä voimistuu. Tämä on alkanut rajoittamaan elämääni pahasti, varsinkin näin talvella. En voi pitää puhelinta äänillä öisin, koska jos pimeässä on joku, niin se kuulee sen ja tekee minulle pahaa. En voi kääntää kylkeä kun yritän saada unta (joka on vaivalloista). En voi liikkua. En voi ajaa autoa pimeän tullen. En voi käydä kaupassa pimeällä.
Aloitin työt keskiviikkona, onneksi puolisoni on päässyt minut sieltä hakemaan. Mutta miten käy ensi viikolla kun auto ei ole enää käytössämme?
Pelkotiloja on monia muitakin, jos niistä kirjottaisin niin istuisin tässä vielä valoisan tullen, joka saattaisi olla hyväkin asia. Ei tarvitsisi pelätä. Käyn vaikean masennuksen ja ahdistuneisuuden ja paniikkikohtausten takia terapiassa, peloista olen puhunut mutta niihin ei kiinnitetä MINKÄÄNLAISTA huomiota. Psykiatriani lähinnä kiinnostaa parisuhteeni ja tekemiseni muiden ihmisten kanssa. Ikää minulla on pian 19.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hieman lapsenomaista pelkoa. Turhaa varmaan sanoa, ettei pimeässä ole mitään pelkäämistä. Oman elämän hallinta, harrastukset, itsetunto...
Tietenkin ihmisessä on herkkyyttä, jota pitääkin olla.
Niinhän se kai on. Mutta se on minulle ongelma, josta haluaisin päästä eroon.
Mielestäni elämässäni ei ole mitään sellaista tapahtunut että jonkun trauman olisin saanut.
Näin aamulla tiedän että ei siellä pimeässä oikeasti ole mitään mutta pimeän tullen se taas unohtuu.
pahentui yläasteiän jälkeen, kun aloin nähdä hallusinaatioita. Alle 16-vuotiaana osasin vielä nukkua valot sammutettuina, vaikka pimeää pelkäsinkin silloin kun piti kävellä pimeän metsän läpi. Olen nykyisin aikuinen ihminen. Silloin kun olen yksin kotona, nukun valo päällä. Puoliso karkoittaa möröt ja pelot, hänen seurassaan voin sammuttaa valot.
En ole käsitellyt pimeän pelkoa terapiassa, hallusinaatiot on hoidettu dopamiinisalpaajilla pois.