Kyllä on ollut ilo lukea ihmisistä, jotka ovat tuoneet omat mielenterveysasiat rohkeasti julkisuuteen. Tuntuu, että mielenterveysongelmat eivät olekaan enää mikään tabu. Tuntui kauhealta n. 4 vuotta sitten, kun itselläni alkoi ensin masennus ja sitten jonkin ajan kuluttua paniikkihäiriöt.
Ravasin eri lääkäreillä, kun en ensin tiennyt mikä vaivasi. Yritin parhaani mukaan käydä töissä. En ottanut sairaslomaa, mutta lääkärissä käynnit jouduin hoitamaan työajalla. En tietenkään uskaltanut kertoa työnantajalleni asioista, joten minut luokiteltiin epäluotettavaksi henkilöksi, jota työ ei kiinnosta. Itkemisestä johtuvat punaiset silmät tulkittiin ties miksi. Kaikkien oireiden keskellä piti vielä kuunnella työnantajan suorat haukut ja työkavereiden vihjailut.
Nyt tunnen helpotusta, että olen saanut elämäni järjestykseen. Työnantajaani kohtaan tunnen halveksuntaa, mutta koska pidän työstäni niin olen jatkanut. Nyt sairauteni tuntuu paljon luonnollisemmalta, kun muutkin ovat tuoneet samantyyppisiä asioita esille.
Ravasin eri lääkäreillä, kun en ensin tiennyt mikä vaivasi. Yritin parhaani mukaan käydä töissä. En ottanut sairaslomaa, mutta lääkärissä käynnit jouduin hoitamaan työajalla. En tietenkään uskaltanut kertoa työnantajalleni asioista, joten minut luokiteltiin epäluotettavaksi henkilöksi, jota työ ei kiinnosta. Itkemisestä johtuvat punaiset silmät tulkittiin ties miksi. Kaikkien oireiden keskellä piti vielä kuunnella työnantajan suorat haukut ja työkavereiden vihjailut.
Nyt tunnen helpotusta, että olen saanut elämäni järjestykseen. Työnantajaani kohtaan tunnen halveksuntaa, mutta koska pidän työstäni niin olen jatkanut. Nyt sairauteni tuntuu paljon luonnollisemmalta, kun muutkin ovat tuoneet samantyyppisiä asioita esille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.