Ei tässä näytä olevan muutakuin tämä, kirjoitteleminen tänne.
Olethan omalta osaltasi jatkanut eteenpäin, mä en oo, mutta näinkään en jaksa. silloin kun asiat oli paremmin välillämme, eli kaikki 2007 joulukuun loppua edeltänyt aika niin jaksoin odottaa, jaksoin, koska uskoin rakkauteemme. Nyt uskon, että minä se yksin rakastan, sinulla on muuta. Ymmärrän nyt, etten riitä sinulle, eikä sille kukaan mitään voi. Teen niin tai näin niin aina vääri päin. En riitä sinulle nyt, enkä koskaan. ymmärräthän, että haluan minäkin hellyyttä, rakkautta ja sitä hyvää mitä maailmalla on tarjota, en jaksa enää. Ehkä sinusta olen valittavan ja vinkuva, et kuitenkaan tiedä mitä tämä ja kaikki muu tässä elämässä tuntuu, tuntuu tosi pahalta, kun se ainoo, jonka takia olisi jaksanut hieman pidemmälle, ei rakasta. Olet sydämessäni aina, sinne jää se muisto kauniista ajatuksesta mitä olisimme voineet olla. Toivottavasti sinulla on sen verran anteeksi antamusta, että lopetat loukaamiseni ja annat minun mennä. Joskus minulle sanottiin, ettei rakkautta ole, sitten ettei se riitä ja aina halusin taistella näitä väitteitä vastaan, en enää jaksa, koska sinä ole minua vastaan, ymmärrät jos ajattelet asiaa minun kannalta. Olisin halunnut puhua kanssasi, vaikka puhelimessa, toivoen, ettet olisi ujouteni antanut vaikuttaa, olisit
sanonut nimeni ja sanonut ettei tarvitse pelätä, sitten olisin uskaltanut puhua. Se että minulla on ongelmani, olisin tarvinnut hieman ymmärrystä ja rohkaisua, nyt sitä en enää pyydä. En tahtoisi, että tiemme lopullisesti erkanee, mutta koska emme ikinä tule olemaan yhdessä en voi jatkaa näin, en enää. Sydämmesi on niin haavoitettu, ettet voi minulle enää olla se hyväntahtoinen. enhän ole enää olemassa, minä olisin kuunnellut kun oikaiset valheitasi, olisin tahtonut ymmärtää, olisin oikkujasi ymmärtäny, olisin silittänyt, halannut ja sylissäni pitänyt, jos surua tuntisit. Mutta onneksesi, et ole yksin, löysit onnen ja rakkauden ja kaiken mikä olisi voinut olla meidän.
Sinä ja minä, me olisimme voineet jutella, en uskalla enää lähestyä, silmissäsi on vihaa.
En osaa enää toimia, en tiedä mitä tehdä, en riitä sinulle, en millään tavalla. Tuntuu tosi pahalta päästää irti, en tätä tahtoisi, mutta en halua enää elää samanlaista vuotta kuin 2008.
Rakastan sinua
M.T.
Olethan omalta osaltasi jatkanut eteenpäin, mä en oo, mutta näinkään en jaksa. silloin kun asiat oli paremmin välillämme, eli kaikki 2007 joulukuun loppua edeltänyt aika niin jaksoin odottaa, jaksoin, koska uskoin rakkauteemme. Nyt uskon, että minä se yksin rakastan, sinulla on muuta. Ymmärrän nyt, etten riitä sinulle, eikä sille kukaan mitään voi. Teen niin tai näin niin aina vääri päin. En riitä sinulle nyt, enkä koskaan. ymmärräthän, että haluan minäkin hellyyttä, rakkautta ja sitä hyvää mitä maailmalla on tarjota, en jaksa enää. Ehkä sinusta olen valittavan ja vinkuva, et kuitenkaan tiedä mitä tämä ja kaikki muu tässä elämässä tuntuu, tuntuu tosi pahalta, kun se ainoo, jonka takia olisi jaksanut hieman pidemmälle, ei rakasta. Olet sydämessäni aina, sinne jää se muisto kauniista ajatuksesta mitä olisimme voineet olla. Toivottavasti sinulla on sen verran anteeksi antamusta, että lopetat loukaamiseni ja annat minun mennä. Joskus minulle sanottiin, ettei rakkautta ole, sitten ettei se riitä ja aina halusin taistella näitä väitteitä vastaan, en enää jaksa, koska sinä ole minua vastaan, ymmärrät jos ajattelet asiaa minun kannalta. Olisin halunnut puhua kanssasi, vaikka puhelimessa, toivoen, ettet olisi ujouteni antanut vaikuttaa, olisit
sanonut nimeni ja sanonut ettei tarvitse pelätä, sitten olisin uskaltanut puhua. Se että minulla on ongelmani, olisin tarvinnut hieman ymmärrystä ja rohkaisua, nyt sitä en enää pyydä. En tahtoisi, että tiemme lopullisesti erkanee, mutta koska emme ikinä tule olemaan yhdessä en voi jatkaa näin, en enää. Sydämmesi on niin haavoitettu, ettet voi minulle enää olla se hyväntahtoinen. enhän ole enää olemassa, minä olisin kuunnellut kun oikaiset valheitasi, olisin tahtonut ymmärtää, olisin oikkujasi ymmärtäny, olisin silittänyt, halannut ja sylissäni pitänyt, jos surua tuntisit. Mutta onneksesi, et ole yksin, löysit onnen ja rakkauden ja kaiken mikä olisi voinut olla meidän.
Sinä ja minä, me olisimme voineet jutella, en uskalla enää lähestyä, silmissäsi on vihaa.
En osaa enää toimia, en tiedä mitä tehdä, en riitä sinulle, en millään tavalla. Tuntuu tosi pahalta päästää irti, en tätä tahtoisi, mutta en halua enää elää samanlaista vuotta kuin 2008.
Rakastan sinua
M.T.
Vastaukset 3
Vanhimmat
meille, mutta tekstisi ei vaikuta hänen tekstiltä. Mä nimittäin rakastan edelleen ja joka päivä enemmän häntä. Tunnen tuskaa, kun huomaan etten ole hänelle niin paljon kuin ne kaikki muut tuttavat ja ystävät. ja ujoutta en sinussa näe liikoja, eikä silmissäni ole vihaa, joten et voi olla hän...
Kuitenkin rakastan häntä!
olen ehkä loukannut. Anteeksi!
Mutta olen yhä onneton! :-(
Kauan sitten.
Minä rakastan sinua.