Eka kolmannes tuntui hurahtavan vauhdilla, mutta nyt on aika pysähyny kuin seinään. Seuraavat puoli vuotta odotusta tunuu ikuisuudelta, lapsen kaipuu on jo kova. Kun jaksaisi odottaa edes sinne asti kun maha alkaa kasvamaan ja liikkeet tuntumaan.. Odottavan aika on pitkä- todellakin. Aikamoista kipuilua tämä odottelu on, mutta palkinto on varmasti sen arvoinen:)
kärsimättömyys
hohhoijaa:)
4409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä odotan sitä aikaa kun maha alkaa kasvamaan. Ärsyttää tällä hetkellä kun on sellanen turvonnut olo ja maha on jo vähän kasvanut, että housut ei sovi enää kunnolla jalkaan, mutta silti minusta ei näe että olen raskaana. Tuntuu niin valaalta ja kun tuolla ulkona liikkuu niin jotenkin on koko ajan sellainen tunne että porukka kattoo mua ja ajattelee: "on se tuokin päästänyt itteäs turpoomaan"
Haluaisin tuntea jo lapsen liikkeet ja olla vähän varmemmilla vesillä sen suhteen, että raskaus menee hyvin loppuun asti.
koitahan vaan olla kärsivällinen...keksi paljon tekemistä ja tee niitä juttuja mitä sitten pikkuisen kanssa ei ihan heti voi tehdä, rupea remppaamaan asuntoa..se on ainakin meillä tehonnut (= olen nyt jo raskausviikolla 38 ja remppa sen verran kesken että toivon ettei sieltä vielä muutamaan viikkoon vaan lähde syntymään! taidan olla muutenkin poikkeustapaus( lapsettomuushoito tausta kylläkin) kun koko raskausaika on menty päivä päivältä eteenpäin, ilman mitään hössötyksiä, suunnitteluja jne. eletty normaalia elämää ja puhuttukkin että "jos meille nyt joku lapsi tulee niin.." ja nyt tuntuu että mihin se aika hävisi ja raskaus on mennyt tosi nopean..en ole edes vielä ymmärtänyt että pian hän syntyy!
tilanne, lapsettomuudesta kärsittiin ja nyt olen raskaana rv 32 ja mihinkään ei ole ollut kiire. Meillä myös puhuttiin vielä muutama viikko sitten, että "jos tulee vauva, niin..". Ensimmäinen tavara vauvalle ostettiin vasta viikko sitten ja sekin "pakon edessä".
Toisaalta mielestäni tällainen ajattelu raskauden aikana on huono juttu, koska raskauden aikana tulisi henkisesti valmistautua äitiyteen ja vanhemmuuteen. Tällainen "jos"-ajattelu voi olla sitten varhaisen vuorovaikutuksen kannalta aika vahingollista. Lapsettomuus ja ns. "liian toivottu vauvahan" on yksi riskitekijä vuorovaikutushäiriöille.
Siksi tämän tähän kirjoitin, koska ajattelin, että sinun ja monen muunkin joka on vastaavassa tilanteessa, voisi olla hyvä ajatella tätä asiaa. Raskausaika ei kestä turhaan yhdeksää kuukautta, sen aikana tulisi tosiaan kasvaa vanhemmuuteen myös henkisesti.
syntymää kun kuuta nousevaa-aattelin alussa et minähä en sitte loppuajasta sekoile et millo se nyt syntyy jne..että tulloo kun on tullakseen..hahah..oon ihan hermoraunio.kun laskettu aika on huomenna.. tää ei ole elettäkään tehny et olis ees tulossa poies.potkiskelee tyytyväisenä..mikäs hätä hänel tähä kylmää maailmaa oliskaan.. krääh.......aika tuntuu ikuisuuelta