tajusin 2 viikkoa sitten olevani assi. sen jälkeen meni ruokahalu, seksihalut, ja tuli unettomuus.. nukun keskimäärin 2 tuntia yössä, jostain kumman syystä olen kuitenkin päivät suht pirteänä
miten kauan tämä paska kestää?
miten kauan tämä paska kestää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
assiuden miettiminen ja pyri elämään normaalia elämää. Olet yhtä hyvä ihminen nytkin, kuin ennen "hoksaamista". Ylös, ulos ja lenkille, niin alkaa unikin maistumaan. Syö säännöllisesti vaikka ei olis nälkä. Ja käy kuitenkin lääkärillä, älä usko omaa diagnoosia. Siellä voit kertoa uusista ongelmistasi, unettomuudesta ja ylipirteydestä.
mutta.. toisaalta oon tullut siihen tulokseen, että jos nyt Unohdan tämän asian(joka tuskin edes onnistuisi) se olisi vain ongelman lykkäämistä eteenpäin, ja toisekseen samalla unohtaisin opetella elämään paremmin ihmisiksi.
en tietenkään ikuisesti voi pohtia pelkästään tätä, mutta uskon tämän vaativan aikansa..
hei
muutama asia, mitä tuli mieleen...
oletko varma ettei kyse ole kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? kuulostaa hypomanialta
on myös muita parempia kohteita obsessiolle kuin oman persoonallisuuden "diagnosoiminen". ensinnäkään itseä ei voi tarkastella koskaan tyydyttävällä tarkkuudella sillä tarkkailija muuttaa tarkkailun kohdetta tarkkailullaan. toiseksi, diagnoosi ei anna turvaa eikä takaa ymmärrystä, tulet aina joutumaan saamaan "kätesi likaseksi" elämässä...
diagnoosin on tarkoitus kuvailla kohdetta (describe) eikä määrätä hänen käyttäytymistään (prescribe). uppoutuessasi yhteen diagnoosiin on vaarana piirteiden adoptoiminen diagnostisista kriteereistä (väärään suuntaan tehty sijoitusoperaatio) joka taas voi hankaloittaa tarkan, todellisen diagnoosin tekemistä
telepatiaa ei juurikaan ole. ihmisten näennäinen yhteisymmärrys on yhteinen, käytännöllisyyteen ja mukavuuteen perustuva sopimus illuusiossa elämisestä. small talk tilkkii reiät verhossa. älä siis huolehdi liikaa sosiaalisen kanssakäymisen virheettömyydestä, mutta opettele tulemaan vastaan niin että toisille tulee selväksi hyvät aikomuksesi. silloin he myös antavat tilaa sinun virheillesi
last, but not least... "be who you are and say what you feel because those who mind don't matter and those who matter don't mind" --dr.seuss
Minulla on kyllä suvussa muutamalla tyypillä tota bipoa.
Bipolaarisuus kuitenkin selittää huonommin sen omissa ajatuksissa ajelehtimisen ja sen ettei naurata tavalliset vitsit jne? vai mitä
vaikea sanoa täältä millaista ajelehtimisesi on. luulen, että kaikkien täytyy joskus ajelehtia, sillä tulisivat muuten hullu[mm]iksi
huumorikin voi olla erittäin subjektiivista. siskoni kuulemma inhoaa vitsejä, mutta toisaalta hänellä on loistava huumorintaju (hyvin samanlainen kuin minulla)
jotkut AS-henkilöt saattavat naureskella "omille jutuilleen" tai "epäsovinnaisissa" tilanteissa. samaa voisi sanoa myös muuten normaalista ihmisestä, jolla on vilkas mielikuvitus ja/tai vain erikoinen huumorintaju. jotkut AS-henkilöt ymmärtävät vitsit hieman viiveellä. tämä voi johtua erilaisista lähtökohdista, kognitiivisesta orientaatiosta ja katselukulmasta. nämäkin piirteet vaihtelevat suuresti kaikkien yksilöiden kesken, kuten myös olosuhteet. luulen, että keneltä tahansa jollakin tavalla räikeästi normista poikkeavalta henkilöltä voi odottaa "epästandardia" reaktiota abstraktia ajattelua kutsuviin ärsykkeisiin
myös mieliala vaikuttaa niin reaktion tunnevoimaisuuteen kuin yleisestikin kognitioon, joten bipolaarisella sen ennustaminen saattaa olla vaikeampaa kuin ns. normaalilla ihmisellä
diagnoosin päätehtävä on kuitenkin auttaa diagnosoitavaa. suosittelen että esim. käyt yksityisellä psykiatrilla kertomassa asiasi ja huolesi ja mikäli katsotte aiheelliseksi, pyydät häneltä lähetteen julkiselle sektorille missä hoitosi on sinulle ilmaista. AS:n hoito - mikäli se katsotaan tarpeelliseksi - tarkoittaa yleensä toiminnanohjausterapiaa, ja joissain tapauksissa SSRI- tai neuroleptistä (antipsykoottista) lääkitystä
psykiatrisella poliklinikalla sinulle tehdään luultavasti standardoidut testit joihin menee muutama tunti (mutta ne voidaan tehdä monessa osassa) ja joilla pyritään kartoittamaan tarkemmin kognitiivisia kykyjäsi. lisäksi pääset rupattelemaan psykologille joka esittää sinulle melko suorasukaisia kysymyksiä
varsinainen diagnoosi tehdään yleensä neuropsykiatrisella poliklinikalla, johon saat lähetteen psykiatriselta mikäli laitokset ovat erillisiä. siihen liittyy lisää haastatteluja ja yleensä äitisi haastattelu liittyen lapsuuteesi
koko prosessi voi viedä useamman vuoden, joten sinun täytyy kysyä itseltäsi, mihin tarkalleen tarvitset apua ja miten paljon, ja voidaanko sitä tapauksessasi yleensäkään tarjota? sigmund freud sanoi, että ihminen on terve jos hän kykenee rakastamaan, ja tekemään töitä. käsitin, että sinulla voisi olla näiden kanssa ongelmia
olen kuitenkin itse sitä mieltä, että diagnooseja on tarjolla liikaa ja liian spesifisiin ongelmiin. moderni psykiatria saattaa hämärtää käsitykset persoonallisuudesta, ja mitä sen eheys tarkoittaa, mitä on olla terve jne.. nopea yhteiskunta saattaa oman paineensa alla määritellä ihmiseltä vaadittavan terveyden omien epäinhimillisten standardiensa, eikä ihmisen mukaan. usein lääkityksessäkin on kyse jonkinlaisesta assimilaatiosta varsinaisen sopeutumisen sijaan. jos sinulle tarjotaan lääkkeitä, ole skeptinen, äläkä luota yhdenkään lääkärin sanaan vaan tee omaa taustatutkimusta vaikuttavista substansseista. Internet on hyvä opiskelupaikka lähdekriittiselle lukijalle
kaiken potentiaalisesti nähtävän vaivan takana on kuitenkin vain yksi tarkoitus: auttaa sinua nauttimaan elämästäsi enemmän. olennainen kysymys on, onko tämä lyhin, helpoin, järkevin, tehokkain jne., tie siihen?
jumalalla/kohtalolla/elämällä ei kuitenkaan ole universaalia ratkaisua johonkin geneeriseen "ongelmaan", vaan sinun täytyy esittää tarkempia kysymyksiä
eläköön mania
just nii
Itse kun sain tietää olevani assi, se taisi olla elämäni paras päivä. Siis sain tietää, etten ollutkaan mielisairas sekopää, vaan kyseessä on neurologinen juttu. Mulle oli helpottavaa tajuta, että "vaivalla" on nimi ja, dttä muitakin smanlaisia on olemassa.