Olen viimeaikoina pannut merkille, että jotkut puhujat eivät käy puheensa loppupuolella vetoamaan kuulijajoukkoon tunteellisilla lauseilla. Eivätkä he yritä saada käsiä nousemaan.
Toisaalta olen myös huomannut, että samaisten puhujien puheet ovat olleet mukavia kuunnella. Nämä puhujat tuntuvat tietävän Raamatusta paljon ja tekstiselityksissä viitataan moniin raamatunkohtiin, jotka tukevat ja rakentavat puhetta niin, että taviskin voi siitä saada jotain uutta itselleen.
Olisikohan hidas mutta vääjäämätön muutos tapahtumassa siihen suuntaan, että tavoista luovutaan ja aletaan uskoa oikealla tavalla.
Toisaalta olen myös huomannut, että samaisten puhujien puheet ovat olleet mukavia kuunnella. Nämä puhujat tuntuvat tietävän Raamatusta paljon ja tekstiselityksissä viitataan moniin raamatunkohtiin, jotka tukevat ja rakentavat puhetta niin, että taviskin voi siitä saada jotain uutta itselleen.
Olisikohan hidas mutta vääjäämätön muutos tapahtumassa siihen suuntaan, että tavoista luovutaan ja aletaan uskoa oikealla tavalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sanankuula/kuulia?
Jos minä kuuntelen seurapuhetta, niin enkö minä ole sanankuulia?
sanan kuulia on kaksi eri sanaa, siis ei saa kirjoittaa yhteen. En kyllä tiedä, mitä ne sanan kuulat on, mutta kai se on jotain kuvakieltä, että ammutaan sanan kuulilla ja herätellään ihmisiä synnin unesta.
Mutta eikös sanankuulia ja sanan kuulia ole ihan eri asioita?
Sanankuulia on yksikössä oleva subjekti, joka siis ilmaisee tekiää. Tässä tapauksessa siis vielä hereillä olevaa seuravierasta.
Sanan kuulia taas on monikossa oleva partitiivi ja vastaa kysymykseen "mitä?".
Tuo särähti itselläni korvaan, että jotain uutta pitäisi saada puheista. Kun itse menen seuroihin, en mene kuuntelemaan tuleeko jotain uutta, vaan mieluummin sitä tuttua ja turvallista evankeliumin saarnaa, josta sielu saa yhä uudelleen ja uudelleen ravintoa. Sitä minä menen seuroihin kuuntelemaan. Se on sitä yksinkertaista ja terveellistä sananrieskaa, jota Jumalan lapsen sielu elää.
Tarkoitin näillä puhujan tekemillä viittauksilla eri raamatunkohtiin ja puheen johdonmukaisella etenemisellä juuri sitä, että kuulija voi kokea samanlaisia ahaa-elämyksiä, kuin mitä esim. koulussa opiskellessaan. Raamattuhan pysyy samana seuroista seuroihin, eli Jumalan sana ei muutu eikä siinä ole mitään uutta.
Evankeliumia kaikki tarvitsevat ja sitä pitää ollakin jokaisessa puheessa. Mutta se on ollut positiivista, että puhuja ei ole sortunut vanhoihin kaavoihin puheen loppupuolella, vaan toteaa lyhyesti ja ytimekkäästi, että uskon kautta me pääsemme perille.
viime sunnuntaina Sievin? ry:llä valitsi puheensa johdannoksi sen hoviherran kamaripalvelija-aiheen, missä kysytään, että ymmärrätkös mitä luet.
Ajattelin, että pistän annakan reunaan aina ylös ne kerrat tämänkin vuoden aikana, kun radioseuroissa tästä kohdasta saarnataan.
Minulle, joka en valitettavasti työnikään vuoksi voi ihan joka sunnuntai seuroja kuunnella, on jäänyt jo semmoinen käsitys, että vl-saarnaajien Raamattu olisi kutistunut ohuemmaksi, kun samat tekstit ovat usein puheenaiheina.