Vl-oppi on sekaoppia!

Täältä palstalta voi lukea täysin totuudenmukaiset kertomukset..

alustus 70 luvun lopulta.

Veli 1 (alustaja):

- Kososlaisuus syntyi Viipurissa jo ennen sotia. Kun sodan jälkeen Viipurista lähdettiin, niin ko. hengestä ryypänneet muuttivat muualle Suomeen ja näin henki levisi. Levisi ensin etelään, sitten pohjoiseenkin.
- Kososlaisuus näkyi voimakkaasti pappiseriseuran aikaan. Kososlaiset lähtivät voimakkaasti - repivästi - taistelemaan pappiseriseuraa vastaan, mutta väärillä aseilla. Lainaus: "He lähtivät yksin sotaan. Unohtivat sen josta profeetta sanoi, että aika on koota kiviä ja aika on heitellä kiviä, ja kaikella on oma aikansa - Jumalallakin on oma aikansa. Ja Jumalan aika on aina silloin, kun Jumalan seurakunta lähtee asioissa liikkeelle."
- Kun Jumalan seurakunta lähti pappiseriseuraa vastaan, "kososlaisten kirkassilmäinen joukko oli voitonriemuinen". Sitten alkoivat taistelut kososlaista henkeä vastaan.
Kososlaisuus ilmeni mm.:
- Yritys nostaa katkeruutta ja epäluuloa seurakunnan asettamia luottamushenkilöitä vastaan.
- Eivät lähteneet itse asialle, vaan oikeaoppisina kertoivat toisilleen miten asiat ovat. Laittoivat toisia asialle, pysyivät itse piilossa.
-> vaikutti niin, että kososlaisuus jäi pitkäksi aikaa pimentoon, ennen kuin jälleen koitti Jumalan aika ja taistelu ko. hengen saastaa vastaan
- Kososlaisilla oli harha-ajatus, että "Synnistä ei tarvitse tehdä parannusta, vaan uskomalla siitä päästään."
- Kososlainen on äärettömän palvelevainen. Lainaus: "Kun paikkakunnalle joku tuntematon ihminen muuttaa uskovaisten keskuuteen, niin se varmasti kiedotaan niin ympäri niin, että se ajattelee: 'tuossa on koko kyläkunnan kaikkein parhaat kristityt!'"
- Jatkuva yhteys toinen toisiinsa. Tietävät ja tuntevat toinen toisensa.
- Etsivät 'selkänojaa'; lainaus: "asioita esitellään kukin sen mukaan kuin hyväksi näkee, etä saisi jonkun aivan kuin tueksi, että kun asia tulee ilmi, niin voi sanoa, että "sen ja sen kanssa me olimme yhteydessä ja se oli yhtä mieltä näiden ajatusten ja käsitysten kanssa."
- Em. monet tekijät ovat tehneet siitä niin vaarallisen ja vaikean, että siitä ei päästä heti perille, ennen kuin hedelmät alkavat vasta selvästi näkyä.
- Riitainen henki, isäntähenki (esim. kotona 4. käskyn tuima käyttö kasvatuksessa)
- Nurkkakokouksia, joissa asioita selvitetään jo etukäteen
- "Pappiseriseuran aikoina ruukasi aina SRK:n vuosikokouksien edellä olla pöyristyttäviä juttuja, että minkälaisia mullistuksia siellä tehdään"
- Johtokuntaankin olisi pitänyt valita myös muilla kuin uskon näkemyksen perusteilla
- toisaalta kirkassilmäisiä oikeaoppisia, mutta toisaalta elävät usein lihanvapaudessa
- Järkyttävänä ajatuksena: "On lupa olla katkera."
- Ulkokultaisuus: Suu puhuu kokonaan toista mitä sydämessä liikkuu. Tästä seurauksena, että - lainaus: "ei aina tarvitse pysyä niin totuudessa, että asiat puhutaan aina sillä tavalla, mikä minua ja tällaista henkeä kaikkein parhaalla tavalla ruokkii."
- Ajatuksena myös, että vain harvat ja valitut kelpaavat saarnaamaan, l. valitaan saarnaajat ja rakennetaan persoonan varaan, eikä niin kuten Jumalan valtakunnassa yleensä pyritään, että "mahdollisimman monilla lahjoilla, persoonaan katsomatta"...
- "Päätekijät" pysyvät taustalla, ja käyttävät toisia tukenaan, l. ampuvat kuin "nurkan takaa" tulematta itse esille.
- Tavattoman suuri saarnahalu. Toinen toista lykätään saarnaajan paikalle.
- Luotetaan rahaan ja omien kätten töihin

Seuraavaksi kolmen pyydetyn puhujan puheenvuoroista:

Veli 2:
- Kososlaisuus on erittäin monivaiheinen, eikä sitä vielä aivan tarkkaan tunnetakaan
- Esim. saarnaajissa kahta erilaista tyyliä:
a) Joillain esillä korostuneesti opetuksen ja neuvon sanoja, toisaalta raittiita mutta vähän tiukkoja
b) Jotkut toisaalta 'alatien kulkijoita', oman syntisyyden korostaminen ja omien vikojen korostunut luettelu, ja toteamus että "armo tämän kaiken vei."
- Jalo taistelu elävän seurakunnan mukana pappiseriseuraa vastaan
- Eivät itse syyttäneet määrättyä henkilöä, vaan sanoivat jollekulle toiselle, että "sille ja sille on tapahtunut näin."

Veli 3:
- Kun Jumalan lapsissa vaikuttaa Jumalan henki, ja Jumalan hengellä hallitaan turmeltu luonto, niin kososlaisuudessa väärä henki hallitsee sydäntä - silloin ei Jumalan henki hallitse. Vaikka heille jää oikeaoppisuuden naamari, monet kiivailemalla kiivailevat oikean asian puolesta, mutta sittenkin turmeltu luonto pitää isäntävaltaa sydämessä. Siitä on seurauksena synnin luvallisuus ja lihanvapaus.
- Joskus voidaan elää täydessä lihanvapaudessa, mutta ei suinkaan aina, vaan on olemassa toisen laista kososlaisuutta, jossa ulkonaisesti eletään hyvin nuhteetonta ja siveätä - esimerkillistä - elämää.
- Lihanvapaus tulee ilmi mm. näissä:
a) koetaan, että on lupa kantaa vihaista sydäntä toisia ihmisiä kohtaan.
b) koetaan, että on oikeus olla katkera siitä, että Jumala on meille näin vähän antanut.
c) koetaan, että kun olemme kärsineet vääryyttä tässä ja tässä asiassa, meillä on oikeus olla katkera ja katkeruus saa hallita meidän sydämessä.
d) ei tarvitse aina vaeltaa totuudessa, vaan voi ulkokullailla ja olla edessäpäin toista ja takanapäin toista
- Jumalalla on aikansa kaikissa asioissa. Niinpä ei ole ihmisen päätöksestä tai mistään inhimillisestä, että viime aikoina on voimakkaasti kososlaisuuskysymys noussut esille, ja Jumala on sitä hoitanut sellaisessa laajuudessa mitä ei aikaisemmin ollut.
-> Hedelmistä tuntee kososlaisetkin ja väärät profeetat. Ei sanoista, vaan hedelmistä. Lainaus: "Ja hedelmät ovat aina olleet ne, että on noustu Jumalan seurakunnan henkeä, yhteistä rakkautta vastaan, ja riita ja kapina ovat aina siellä olleet, missä tämä henki on saanut vaikuttaa."

Veli 4:
- joskus on etevänä esittäydytty ja monessa asioissa aivan oikeassa - ulkonaisessa mielessä - ja hyvin jalostikin puolustetaan kristillisyyttä. Mukana voi olla 'kiivautta', joka onkin johtunut kososlaisuuden hengestä.
- itseensä eristäytyvä porukka, jossa hyvin tulevat toimeen keskenään, ja paljon keskinäistä rakkautta. Mutta kun tulee kysymys Jumalan seurakunnan yhteisestä rakkaudesta, silloin noustaan sotaan. Ja noustaan esim. työvaliokuntaa tai johtokuntiakin vastaan
- koska kulkevat oikeiden asioiden kanssa, usein heidän sielunsa tila saattaa seurakunnassakin jäädä hämäräksi
- Kun on tehty parannusta kyllä kuivasta, tai lihanvapauden tai hempeyden hengestä, niin kun kokous on saatu ohi, vähän ajan päästä uudelleen taas alkaa. Ja on ihmetelty, mistä se johtuu. Kun on saatu nimi tälle hengelle, asiat ovat alkaneet selvitä.
- amerikassa hyökättiin johtokuntaa vastaan väittäen, että heillä on väärä sakramenttikäsitys.
- kososlainen henki on väkevä ja lyö koko Jumalan seurakunnan alueelle. Laitetaan väärään huutoon Jumalan valtakunnan keskusjärjestöt.
- vasta jälkeenpäin voi selvitä, että jossain vakavassa tilanteessa onkin ollut kysymys kososlaisuuden väärästä hengestä.
- väärät henget tuntevat toisensa.
- keskeistä on nimeltä panna pois väärä henki, muutoin ei tule korjausta

Veli 5 (puheenjohtaja)
- Veli 5 tiivistää pakettiin, että kososlaisuutta on siis kahta päätyyppiä, vasemman ja oikean laidan kososlaisuutta.
a) vasemman laidan kososlaisuus: voidaan elää aivan lihan synneissä ja kuin tunkion päältä olla uskomassa. Vasemman laidan kososlaisuus on hyvin lähellä ns. pollarilaista suuntaa, joka oli amerikassa tunnettu, jossa on mielitekstinä esim. Daavidin lankeemuksen kohta, jossa selitetään, että kun Daavid lankesi huoruuden ja murhan synteihin, niin kososlaisten mukaan hän silti säilyi uskomassa. Ja se selitetään näin, että kun hän oli uskomassa ja hänellä oli Pyhä Henki, niin sen takia hän sitten saattoi nousta tuosta.
-> veli 5: Tuo edellinen on täydellinen lihanvapauden hengen ohje.
b) oikean laidan kososlaisuus, jossa esim. pappiseriseurassa (ja amerikassa töröläläisyyden eriseurassa) oikean asian puolesta taisteltiin, mutta kovassa ja kiivaassa hengessä, josta puuttuu Kristuksen rakkaus ja mieli.
-> koska kososlaisuudessa on kahta eri laitaa, on monesti vaikea tunnistaa ne samaksi hengeksi.
-> kun pappiseriseuran aikaisten kososlaisten lapset varttuivat rippikouluikään ja vähän sen alle, niin kososlaisen hengen kasvatuksen hedelmät tulivat järkyttävinä esille.
- nuorten keskuudessa mm. vääriä ja voimakkaita lihallisia liikutuksia, mikä johtui siitä, että oltiin saastaisella omallatunnolla, ja kun Jumalan sana satutti, lähdettiin lihalliseen kiittämiseen, mikä oli lähtöisin kososlaisesta hengestä
- ennen kuin Jumala avasi kososlaisen hengen ilmenemismuodot, koettiin, että "me näimme vain jäävuoren huipun." Kun Jumala avasi, nähtiin myös merenpinnan alapuolelta.
- Veli 1 tiivistää riitaisesta hengestä:
-> riitainen henki ollut hyvin tyypillinen juuri kososlaisuudessa.
-> riitelevä henki, kuten apostoli paavali sanoo Kor. 1. luvussa "Minä tiedän että teillä on siellä riitaisuuksia keskenänne, mutta näin ei saa olla meillä ja Herran seurakunnassa."
Riitely 1: - riitelevä henki esiintyy kodissa - kotoinen ympäristö - esim. isä ja äiti keskenään ilmiriidassa. riitelevä asenne myös lapsiin nähden.
-> vaikka vitsa oikein käytettynä kuuluukin kristityn kodin kasvatukseen, niin kososlaiset ovat julmasti piiskanneet ilman rakkautta, ilman että edellä on kulkenut neuvominen, puhuttelu, opastus ja rakkauden hengellä hoitaminen
-> evankeliumi on riidan keskellä jäänyt pois käytöstä
-> pyydetään seuroissa siunausta ja opetetaan siihen lapsiakin, mutta matkasauva ei ole ollut käytössä
Riitely 2: - kososlaisuus on paikallista siionia, johtokuntaa ja puhujia vastaan vikova henki
- asettuu yhteistä rakkautta vastaan
- ottaa hampaisiinsa jonkun Siionin puhujan tai SRK:n työvaliokunnan tai johtokunnan
- asettuu vastustamaan yhteisiä asioita: päiväkerhoja, raamattuluokkatyötä, laulukirjan uudistamista, jne.
-> riitelevä henki Siionin sisällä
Riitely 3: - nuoret riitelevät koulussa (opettajia vastaan, jopa hurskauden varjolla) ja varttuneet riitelevät työpaikalla (työntekijät esimiestensä kanssa ja esimiehet työntekijöiden kanssa)
Riitely 4:
- riitely yhteiskuntaa vastaan: poliittista kannatusta yhteiskunnan vastaisiin ja katkeraa mielialaa ylläpitäviin puolueisiin. Niin vennamolaisia kuin marxilaisia.
- katkeruuden henki voi jopa johtaa taistelemaan em. ryhmien joukoissa
Riitely 5:
- väärä, riitelevä asenne kirkkoa vastaan

>>>>>>"Vähän lisää
Kirjoittanut: ehtymätön lähde 11.1.2009 klo 22.35

Kososlaisuuden nimi tule henkilöstä Juhana Alfred Kosonen (1877-1937).
Kotoisin hän oli Säämingistä, Viipuriin muutettuaan n.1914 aiheutti
ristiriitoja vanhoillislestadiolaisuudessa.

Selvemmin kososlaisuus näkyi taisteluna Jumalan valtakunnan päätöksiä
vastaan. Tämä toi lukuisia ristiriitoja päätösten tekooon.

Opilliset harhat olivat sisäpiirinen seurakuntaoppi. Seurakunta
seurakunnan sisällä, paremmin uskon ymmmärtäneet muodostavat Jumalan
valtakunnan. Rippiharhana oli rippi syntien peitteenä.
Lankeamattomuuden oppi, lankeaminen kristus kalliolle.

Kososlaisuusden esiintyminen Helsingissä

[Vuollo 1999, Lestadiolaisuus helsingissä vuoteen 1963]
[Särkiniemi 1988, Hyvänpaimenen hoidossa. Helsingin Rauhanyhdistys 100
vuotta.]

Kososlaisuuden kritiikki suuntautui milloin mihinkin eikä sillä ole
selvää yhtenäistä dogmaattista perusteita. Kososlaisuus on
antinomistinen suuntaus sillä Kosonen opetti ettei neuvon ja opetuksen
sanat kuuluneeet uskovaisille.

Kososlaisuuden vaikutukset tulivat Helsinkiin joitteinkin vierailtua
Kososen kodissa. Voimistui 1940- luvulla ilmeisesti Karjalan
siirtolaisten mukana.

Helsingin seurakunnan ristiriidat johtuivat usein kososlaisuudesta.
Kirkkoherroja O.H Jusssilaa ja L.P Tapanista ei haluttu puhumaan.
Siionin uusia työmuotoja arvosteltiin, erityisesti lauantaiseuraa ja
ylioppilaskotia.

1951 oli suljettu puhujien kokous, todettiin kososlaisuutta
ilmenevän. Osa paikallisista puhujista suosi ja levitti.

Syksyllä 1958 johtokunnankokous todettiin, että seurakunnassa on
keskinäistä rakkauden mukaista mieltä ja sen mukaista toimintaa. SRK
puheenjohtaja Erkki Reinikainen käy selvittämään tilannetta. Ei näkyviä
tuloksia.

Vuonna 1962 kososlaisuuteen puututaan vahvasti. Maaliskuussa
kososlaishenkinen puhuja oli todennut että Jumala karsii tuoreetkin
oksat pois, eikä niitä voida enää oksastaa takaisin viinipuuhun.
Käsitys oli ristiriidassa siihen, että Jumala voi oksastaa myös niitä
jotka ovat joutuneet erilleen elävästä viinipuusta.

Ylimääräisessä kokouksessa tulehtunutta tilaa käsitellään. Mukana SRK:
n puheenjohtaja Eino Vaherjoki. Puututaan kososlaisuuden
lankeamattomuuden oppiin (lankeava lankeaa kristuskallioon).
"vääräoppiset opettavat että lankeemuksen jälkeenkin nimi säilyy elämän
kirjassa"
Keskustelun jälkeisessä esityksessä todetaan.

--seurakunnassa kososlaisuuden nimellä ja tunnettu ja ilmennyt väärä
opetus ja väärä henki julistettaisiin eriseuraksi, pidettäisiin
eriseurana ja eriseuraiset erotettaisiin, (2 Tess 3:6; 1 Tim 6:3-6 2
Kor 6:16-17), eikä heitä enää Jumalan terveellä tervehditä.

Kun esitystä kannatetttiin, kososlaiset pyytävät anteeksi.
Puheenjohtana ollut Vaherjoki SRK:sta raportoi kokouksesta
"kososlaiset olivat saaneet parannuksen armon". Riitoja esiintyi
kuitenkin jälleen kuukauden kuluttua, kun mielipiteet jäivät.
Helmikuussa johtokunta päätti erottaa ne jäsenet, jotka eivät olleet
nöyrtyneet parannukseen. Kosolaisuutta ei pystytty täysin kitkemään
pois.

Kososlaisuuden esiintyminen Oulussa
[Kupsala 1995, Oulun rauhanyhdistys 100 vuotta]

1950-luvun alusta lähtien näkyi väellä ja voimalla huolta
herättäneisiin asioihin puuttumisella.
Osalla oli yhteyksiä lakihenkisen pappisvastaisen vihkosen 1950
painaneeseen haaparantalaiseen Axel M. Kauppiin. 1960-luvulla
Vaikutuksen nousu oli vastavaikutus pappislinjalle 1960-luvun
taitteessa. 1963 lähtien pyrittin korjaamaan tilannetta.

1964 kutsuttiin kymmenen kososlaisvaikutteista henkilöä keskustelemaan
jäsenien ja tunnettujen maallikkosaarnaajien kanssa. Kutsutut jättivät
tulematta. Yhdistyksen johtokunta erotti sen jälkeen henkilöt
jäsenyydestä. Sen jälkeen ryhmittymä järjesti erillään
rauhanyhdistyksestä seuroja kodeissaan. Saarnamiehiä heillä oli mm.
Simo Näppä ja Herman Kouri.

1970- luvun kososlaisuus

[Savela 1990, 1970- luvun tapahtumien tarkastelua. SRKn vuosikirja
1989.]
[Kupsala1995, Oulun rauhanyhdistys 100 vuotta]
[Kurvinen 1980, Raportti Lestadiolaisuudesta]


1970-luvulla maallistumisilmiön aiheuttama uskon ja Jumalan sanan
vastaisten elämäntapojen vuoksi järjestettiin hoitokokouksia.
Kososlaisuuden vaikutukset jäivät siionin sisälle ja 1970- luvulla
ilmeni taas kososlaisuudesta lähteviä riitoja.
Hoitotilanteet eivät sujuneet ongelmitta kun 1970-luvun alkupuolella
esiintyi ns. kuivaa henkeä, isäntähenkeä ja hempeää henkeä. 1975
lähtien puhuttiin väärästä hengestä.
Kososlaisuuden korostuksen vaihtelivat. 1960 luvulle asti selvemmin
erottuva yhtenäisempi linja oli 1970-luvulla useina ryhminä. Puhutaan
ainakin muutamasta ryhmästä.
Kososlaisuuden takia oli taistelut 1970-luvun alussa ja lopulla.
Ne joiden keskuudessa näkökannat olivat kiristyneet alkoivat pitää
vähitellen itseään seurakunnan ydinjoukkona. Oulun rauhanyhdistyksen
johtokunnan sisällekin alkoi muodostua sisäpiiri.
Selvät kososlaiset piirteet tulivat esiin 1970- luvun lopulla kun
ilmeni lisäksi synninluvallisuutta omassa elämässä ja toisten ankaraa
tuomitsemista.

Kun taisteluissa esiintyi kososlaisia piirteitä niin kososlaisuutta
hoidettiin 1977 alkaen ja erityisesti 1978.

1970-luvun lopulla esiintyi toinenkin kuivahenkinen harha.
Kososlaisuuskäsite sekottui ja alettiin sisällyttää kososlaisuuteen muuta.
Jotkut tulkitsivat itsessään vaikuttavat synnit kososlaisuudeksi. Ettei
voi uskoa ellei tee parannusta kososlaisuudesta. Oli myös syntynyt
käsitys ettei parannus ole oikea ellei sitä tehdä kososlaisuudesta.
Tässä harhassa oli sydämen kaivamista ja julkirippiä ja samanlaisia
piirteitä kuin 1900-vaihteen uudessaheräyksessä. Siihen liittyi myös
rakkaudetonta puhetta tyyliin ettei kukaan olisi säilynyt lapsuuden
uskossa niin ettei olisi kososlaisuuden saastuttamana. Huolta herätti
kun tehtiin myös henkilökohtaisista asioista julkisesti rippiä.

Kun nämä vakavat oppiharhat tulivat ilmeiseksi asioita hoidetttiin
armolla ja anteeksiantamuksella ja rauha palasi.

Kososlaistapaus

Edellä mainittu kososlainen saarnaaja Simo Näppä tulee myös esiin
Warren Hepokosken tutkielmasta. [Hepokoski 2002. The laestadian
movement disputes and divisions 1861-2000]

Oulussa oli ainakin kaksi kososlaisryhmää. Yrjö Paaso yhden ryhmän
johtajana syyttää Simo Näppää radion omistamisesta ja Niilo Karjalaista
lihan vapaudesta. Näppä ja Karjalainen keräsivät kannatusta. Ehkä
merkittävin kososlaisryhmä näppäläiset liittyivät sillanpääläisyyteen.
1977 perustettu sillanpääläisyys koostui 1970- luvulla eronneista,
kososlaisista ja osasta pappissuunnan eronneista.


1970-luvun mediamylläkän jälkeen julkaistusta kirjasta
poimintoja Kurvisen SRK:n haastattelusta.[Kurvinen 1980, Raportti
Lestadiolaisuudesta]

Olen kuullut väitteitä, että epäselvän termin taakse kätketään käsite,
jota ei tunne eikä määrittele kukaan. Miten hyvin
vanhoillislestadiolainen seurakunta on siitä selvillä?
-hyvin
----
On jo nyt kirkkohistoriallinen kysymys--Se on eroittautunut omaksi
eriseurakseen. On sellaisia pieniä tokkia , täällä Oulussakin muutama.
Ja 60-luvulla, 64, erosi pieni erä näitä samoja, mutta ne eivät
silloin liittyneet mihinkään. Mutta nyt on tapahtunut niin että tästä
kososlaisuudesta huomattava osa, jotka ovat aikoinaan 60-luvulla ovat
jo eroneet, ovat liittyneet tähän josta käytämme sanontaaa
sillanpääläisyys, mutta joka on rekisterinimeltään
vanhoillislestadiolainen rauhanyhdistys. Se on liittynyt siihen
Amerikan viimeiseen eriseuraan, töröläläisyyteen. Ja ne ovat yhtä.
Useat eronneet ovat liittyneet siihen. Tästä on dokumentteja.
Tässä mielessä kososlaisuus ei ole vain termi. Se on selvä eriseura,
jotka on hoidettu. Osa on tehnyt parannuksen ja osa lähtenyt pois.       

Kososlaisuuden ilmenemisen eri muotoja (lainattu Mopin palstalta Jemiman avauksesta)

-Seurakunnan sisälle muodostuneet sisäpiirit vaikeuttivat toiminnan
raittiutta.
-Niissä vaikutti keskinäinen rakkaus mutta Jumalan valtakunnan
yhteinen rakkaus puuttui.
-Tyytymättömyyttä yhteisiin päätöksiin
-Ulkoisen hurskauden korostus mm pukeutumisessa
-Profetoimisen halukkuus.
-Lankeamattomuus, ymmärsivät: lankeaminen kristuskalliolle
-Omien syntien luvallisuutta ja toisten tuomitsemista
-Muistuttaa myös Amerikan pollarilaisuutta, joillakin kososlaisilla
oli pollarilaisia vaikutuksia
-Yhteiskunnan arvostelu
-Kansankirkon arvostelu
-Kaikkea arvosteleva,kuten johtokuntia, toimintoja
-Toisten elämän seuraaminen, mm. kirkossa käynnin tarkkailua
-Kirjaimellinen fundamentalistinen Raamatun tulkinta
-Kiivailu 1938 raamatun käytöstä
-Oikean hengen omaavat vain pienen sisäpiirin kuuluvat
-Jyrkkä totuus, jyrkät kannanotot
-Kulmikkaat puheet
-Hurmoskokemukset
-Vieraita tapoja kuten rinkilaulussa siionionlauluja
-Synnin luvalllisuus, lihallisuutta omassa keskuudessa ja salassa
-Eritysesti tartuttiin pappislinjaan eronneiden opillisiin harhoihin
-Lakihenkisten kososlaisten kokemuksiin perustuvat puheet kärjistivät
papiston ja maallikoiden suhteita pappishajannuksen yhteydessä ja
vaikuttivat merkittävästi tapahtumien kulkuun.
-Ilman SRK:n tietämättä 1946 pidetty Porin kokous. Julkilauselmassa
kaikkien pikkuesikoisuuden ja vanhoillisten sovintoneuvottelujen jyrkkä
torjuminen. On tulkittu kososlaisuuden ilmenemismuodoksi.
-Kososlaisista ja joistain lakihenkisistä johtui että suhde
opetustelevisioon kiristyi ohi yhteisten päätösten.
-Rippiä ilman tarkoitusta jättää syntiä
-Eivät lukeneet paljoa Päivämiestä
-Julkaisujen kriittinen arvostelu

joilla ei ole omat uskonasiat kunnossa.

Tämän "sekaopin" on lanseerannut ystävämme weha. En ole muiden nähnyt sitä käyttävän. "Sekaopin" vastakohta on tietysti "puhdas oppi". Jos puhtaassa on jotakin likaa seassa, se ei enää ole puhdasta. Weha on viimeksi eilen kirjoittanut, että virheitä on tapahtunut, joten hän itsekin omalla todistuksellaan myöntää vl-opin "sekaopiksi." En kuitenkaan tiedä, ymmärtääkö hän sitä itse. Mikäli olet, Weha kuulolla, voisit minulle selventää tuon ajatuksesi.

Voin kuitenkin lohduttaa kaikkia palstan lukijoita, että ihmisten keskeltä ei edes voi löytää puhdasta oppia, joten nyt viimeistään voi huokaista helpotuksesta. Mitäpä muuta epätäydellisestä lähtee kuin epätäydellistä? Se ei ole meidän pelastuksemme pääasia, että kilvoittelisimme täydellisesti (juutalainen oppi), vaan se, että uskomme Jeesuksen ylösnousseeksi Vapahtajaksemme (kristinoppi). Siinä epätäydellinenkin seurakunta voi olla suureksi avuksi, neuvoen, opettaen ja lohduttaen. Ellei se sitten johtajiensa suulla ryhdy kuvittelemaan itseään täydelliseksi. Täydellinen kun ei enää Kristusta mihinkään tarvitse.

Uskokaa siis ystävät vapaalla sydämellä itsenne autuaiksi. Kristus on teidät vapaaksi ostanut.