Miten työväenluokkaisessa perheessä kasvanut henkilö sopeutuu yliopistopiireihin? Miten hänet otetaan vastaan? Millainen luokkatausta teillä ja opiskelutovereillanne on?
Kokemuksia, keskustelua...
Kokemuksia, keskustelua...
Työväenluokasta yliopistoon
Luokkaretki
171628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihan hyvin olen sopeutunut. En tiedä kuinka isä olisi asiaan suhtautunut, koska hänestä aika ehti jättää ennen opiskelujani. Mutta äiti on monesti ollut sitä mieltä, ettei hän usko minun päässeen yliopistoon - saatika sitten pääsevän mitenkään "parempiin piireihin" uuden ammatin myötä.
Mutta yliopistolla ei ketään ole kiinnostunut minkälaisesta perheestä olen tullut, mitä vanhempani ovat tehneet tai muutakaan. Täällä ihmisiä, ei minkään luookan erityisiä edustajia. Ja veikkaisin, että suurin osa on itsekin ns. työväenluokasta.
Yliopistopiirit eivät ole sen kummallisempia kuin peruskoulutkaan. Kaikkia löytyy, ihmisen taustoista välittämättä. Itse olen näin kokenut,ja yhteishenki on mahtava sillä porukalla, joka samaan tavoitteeseen pyrkii.
Asia riippuu tietysti piireistä: yliopistosta, oppiaineesta ja opiskelutovereiden luonteesta. Mutta yleisesti ottaen Suomessa ei nähdäkseni juuri ilmene luokkatietoisuutta tai snobbailua yo-opiskelijapiireissä. Itselläni on kokemusta kahdesta kärkiyliopistosta kolmesta pääaineesta.
Kaksipiippuinen asia on siten, että toisaalta kokemuksieni mukaan vaikuttaisi enemmistön tausta olevan sosioekonomisesti melko korkea (kaksi ulottuvuutta: vanhempien koulutustaso ja varakkuus), mutta toisaalta enemmistö yliopisto-opiskelijoista tuntuu olevan punavihreitä ajatuksiltaan (vaihtelee aloittain). Eli monesti ollaan kapinallisia "piiloporvareita". Työväenluokkaa sympatiseerataan paljon yliopistolla, vaikkei siihen kuuluttaisikaan.
Harvemmin taustoista puhutaan, lähinnä yön pikkutunteina kaljan ääressä, jos silloinkaan. Aihe tuntuu olevan jossain määrin arka. Mutta en ole kokenut, että tausta suoranaisesti vaikuttaisi juuri mihinkään. Tosin täytyy sanoa, että ajattelutavoissa (erityisesti politiikan suhteen) näen vaikutuksia.
En usko, että työväentausta aiheuttaa minkäänlaisia hankaluuksia. Yliopistolla (ainakaan ihanteen mukaan) ei kiinnitetä huomiota ulkoisiin tekijöihin, vaan sisältöön. Taustoista ei paljon puhuta (joten en useiden henkilöiden taustaa tunne), mutta mieleeni tulee yksi työläistaustainen, joka on varsin tunnettu (ja ilmeisesti suosittu) henkilö opiskelijajärjestöissä.
Katsopa vaikka Vihreiden Helsingin listaa kunnallisvaaleista. Kaikki ehdokkaat ovat korkeasti koulutettuja tai muuten vain kaukana työväenluokasta (tyyliin homoseksuaali ratsastuskouluttaja).
Punavihreyteen kuuluvat arvot ovat vastakohtia työväenluokan arvoille. Kaikki Euroopan äärioikeistolaiset ja oikeistopopulistiset keräävät ääniä nimenomaan työväenluokalta. Esim. British National Party.
Käypä joskus jossain amiksessa ja kysele norttia pihalla tupruttelevien perusamisten mielipiteitä maahanmuuttajista ("n**kerit v***uun!") tai homoseksuaaleista ("homot pitäs ampua!") ja vertaa niitä akateemisten näkemyksiin.
Mitä työväenluokan valtaannousu tarkoittaisi? Amisten valtaannousua tietysti. Työläisten valtiossa vakosamettitakki korvautuisi pilottitakilla ja sana "uussuomalainen" korvautuisi "n**kerillä". Suvaitsevaisilla, punavihreillä arvoilla voi olla pientä valtaa (ylivaltaahan niillä ei ole nytkään) vain jos työväenluokka eli amikset on suurimmaksi osaksi suljettu yhteiskunnan valta-asemien ja eliitin ulkopuolelle.
olleet Suomen koulutetuin puolue, jota pääsääntöisesti äänestävät kaupunkien korkeakoulututkinnon (kandi-maisteri-lisuri-tri) käyneet.
Siis olen itse niin työläisessä yliopistossa kuin mahdollista ja opiskelen niin työläistä ainetta ja opettajat ovat niin työläisiä kuin voivat. Porvariopiskelijat saa minun työntämään sormet kurkkuun. Kauheaa teeskentelyä, hus porvari!
Itse olen yliopisto-opiskelija ja tulen perheestä, jossa yksinhuoltaja siivooja elätti koko perheen.
Itse sain maisterin tutkinnon kandin paperit (opintoviikkoja yhteensä lähes 400!) opettajan pedagogisen pätevyyden (kaikki hyvin tai erinomaisin tiedoin) kaksi vuotta sitten. Yhteensä tähän yli kahden tutkinnon opintovikkomäärään meni seitsemän vuotta.
Olen työläistaustainen ja valmistuttuani olin puoli vuotta yliopistolla töissä. Olisivat halunneet, että olisin aloittanut väikkärin...no nyt väännän toista gradua ja välillä olen ollut töissä.
Puhun aikaslailla yleiskieltä vaikka olen Pohonmaalta...Tuskin kukaan oli tietoinen työläistaustastani!
Mies olen.
olen, tosin kaupungista kategoriasta 40 000 - 60 000...Kokkola, Vaasa...mitä niitä onkaan...
...
Suomessa yliopisto on köyhien koulutuslaitos. Rikkaus tulkee perimällä tai hyvällä yritystoiminnalla, ei kouluja käymällä. Sitä paitsi ojaa kaivamalla (koneella kun kaivaa) hankkii paremmin kuin akateemisena näennäisviisauksia jakelevana pellenä.
Hyvä esimerkki hyödyllisestä työmiehestä (taisi olla metsuri), joka rikastui TYÖLLÄÄN, ei koulussa istumalla on esim. Einari Widgren, Ponssen perustaja.
Yliopistossa oppii vaan p****:ntärkeäksi jos on siihen taipumusta, mutta nykyelämän realiteetit tiputtaa sellaiset alas hyvin pian. esim. silloin kun lukee palkkanauhaa ja maksaa asuntolainaa.
...paitsi jos kouluttautuu juristiksi HAAHHAAAHAA! TEILLE arvon humanistit-turhimukset!
Jos asiaa tarkastellaan yhteiskuntaluokan kannalta, niin on parempi olla köyhä akateeminen, jonka tuttavapiiri koostuu muista akateemisista, kuin hyvätuloinen duunari, joka joutuu sekä työpaikallaan että vapaa-aikanaan "keskustelemaan" pelkkien amisten kanssa.
Korkeampi yhteiskuntaluokka on ennen kaikkea koulutusta, sivistystä, arvoja, tapoja ja makuja, ei rahaa. Duunari kuluttaa kasvaneet tulonsa edelleen työväenluokkaisiin asioihin (amispoikien ihailema kerska-auto, iso televisio), ylempiluokkainen taas klassiseen, eleganttiin, syvälliseen.
Eräs työväenluokkaisuuden merkeistä on kuvitelma siitä, että yhteiskuntaluokka riippuu rahasta. Se kuvastaakin hyvin työväenluokan pinnallisen materiaalista arvomaailmaa.
Mielestäni kyllä vauraus on keskeinen tekijä yhteiskuntaluokassa - etenkin kun aatelisto on menettänyt asemansa aikoja sitten. Aateliston tilalle nousi nimenomaan vauras porvaristo (tai pikemminkin sen kaikkein vaurain osa). Raha on valtaa.
Myös akateemisissa piireissä vauraus korreloi statuksen kanssa: professorit ja huippututkijat ovat myös vauraita. Jos menestyy hyvin tieteessä tai taiteessa, niin vauraus seuraa perässä.
Mainitse köyhä vaikutusvaltainan akateeminen. Sellaista on vaikea keksiä, koska menestyksestä palkitaan rahalla. Myös Nobelin kanssa saa n. 10 miljoonaa kruunua.
"Mainitse köyhä vaikutusvaltainan akateeminen. Sellaista on vaikea keksiä, koska menestyksestä palkitaan rahalla. Myös Nobelin kanssa saa n. 10 miljoonaa kruunua."
Mainitse köyhä vaikutusvaltainen duunari. Vaikutusvaltainen henkilö on harvoin köyhä, oli hän duunari tai akateeminen. Turha tässä nyt on nobelisteista ja huippututkijoista puhua, kun ne edustavat vain pientä osaa ylemmästä, koulutetusta yhteiskuntaluokasta (laajassa mielessä). Siihen mahtuu myös vähemmän menestyneitä akateemisia.
Duunarin laajempi yhteiskuntaluokka pysyy samana, vaikka hänen palkkansa nousisi akateemisen tasolle. Akateemisen laajempi yhteiskuntaluokka pysyy samana, vaikka hänen palkkansa laskisi duunarin tasolle. Siis ellei henkilön arvoissa, tavoissa, maussa, kiinnostuksissa, harrastuksissa, keskustelunaiheissa ja ystäväpiirissä tapahdu radikaaleja, kokonaisvaltaisia muutoksia.
voi joku olla tyhmä!
Hei
Olen loppusuoralla kauppatieteen opinnoissani. Olen siis lukenut jo useita vuosia ja minulta ei ole koskaan kukaan kysynyt, mitä vanhempani tekevät työkseen.
Tulen työväenluokasta. Vanhemmillani on ainoastaan peruskoulu käytynä. Läheiseni ovat aina kannustaneet minua opinnoissani.
En ole koskaan törmäänyt minkäänlaiseen luokkajakoon yliopistolla. Mielestäni turhaa se olisikin, jos olisi...
Opiskelen kasvatustieteitä ja täällä kyllä puhutaan paljon eri yhteiskuntaluokista. Yhdellä kurssilla noin 70 ihmisestä n. 3:lla ihmisillä oli joko toinen vanhempi työväenluokkainen tai molemmat.Aika pieni määrä sanoisin. Vaikka opiskeluissa siitä paljon puhutaankin, niin kukaan ei ole tullut kysymään mistä yhteiskuntaluokasta olen, ellen ole itse kertonut. Ennen opiskelun aloitusta en ollut edes ajatellut, että olisin jotenkin erilainen kuin muut. Nyt sen kyllä tiedostaa, että olen poikkeus. Ehkä joillain muulla alalla on tasaisemmin ihmisiä kaikista luokista.