mieltä,että suurin osa meistä tälle palstalle kirjoittaneista nauttii elämästään ja olemisestaan juuri tällä hetkellä.Meillä on kaikennäköisiä vaivoja ja kremppoja,mutta emme ole niiden vanki.Mennään yhdessä eteenpäin.
Tsemppiä ikätoverit ja pidetään lippu korkealla.
(Olipa tylsä aloitus,palaute on varmaan tyrmäävä.Ei se mitään,kaikkeen sitä on jo tottunut tähän ikään ja toisaalta en ole mikään kynäniekka,paremminkin supliikkimies)
Tsemppiä ikätoverit ja pidetään lippu korkealla.
(Olipa tylsä aloitus,palaute on varmaan tyrmäävä.Ei se mitään,kaikkeen sitä on jo tottunut tähän ikään ja toisaalta en ole mikään kynäniekka,paremminkin supliikkimies)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olin juuri ajatellut tehdä aloituksen onnettomuudestani (siis ei onnettumuudesta vaan onnettomasta olosta). Kirjoitit että olet mies ja onnellinen, minä taas olen nainen ja onneton.
Siinäpäse. Voiko onneton oloni johtua yksinäisyydestä? Olen eronnut pari vuotta sitten ja olen sairastanut paljon tänäa aikana, niin että en ole jaksanut käydä paljon ulkona etsimässaä seuraa. Pitääkö aina olla mies että voisi olla onnellinen ? Eikö yksineläjä jolla on hyviä ystäviä voi olla onnellinen? Olen yrittänyt koota ympärilleni ystävättäriä, mutta olen huomannut että he ovat pääasiassa kiinnostuneita miehistä, ystävätärseura kelpaa vain silloin kun ei ole muuta.
myös parisuhteessa vuosikymmeniä,ja ero tuli vaikka en halunnut.
Se viidenkympin villitys valtasi aikaisemman puolisoni,se oli menoa.
Mutta,olen huomannut nyt saman,ei riitä,että on ystäviä vaan haluaisi ihan oman rakkaan taas.
Siis,ei riitä että on säpinaa muuten.
Joskus,ihmettelen,yksin asuvia miehiä,he viihtyvät hyvin,vai viihtyvätkö sittenkään yksin?
Olen huomannut että meidän ikäiset naiset eivät enää halua saman katon alle uuden miesystävän kanssa. Luulen että miehet hanakammin haluavat muuttaa yhteen. Naiset sanovat että eivät enää halua passata miestä.
Jos löydän miesystävän saatan joutua tämän kysymyksen eteen ja ole miettinyt sitä jonkin verran jo. Tällä hetkellä en pysty ajattelemaan muuta elämän mallia itselleni kuin kahden miehen loukkuun jääminen. Yksi saman ikäinen siistin näköinen ja hyväkäytöksinen jota voisi esitellä ystäville ja jopa sukulaisille ja toinen 20 vuotta nuorempi rakastaja.
Olen jo löytänyt rakastajan (tai jopa useampia) mutta tätä herrasmiestä jonka kanssa voisi näyttäytyä julkisesti en ole löytänyt.
Onnellisuuden tunne on korvien välissä, en usko, että se on sukupuolsesta kiinni.
Olen yksin elävä nainen, leski ja tyytyväinen olooni. Taloudellisesti asiat voisivat olla paremmin, mutta tulen toimeen.
Olen elänyt jonkinlaisessa parisuhteessa 17-vuotiaasta lähtien ja ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni olen täysin vapaa.
Kaipaan miestäni, tottakai. Hänestä en olisi luopunut, mutta uutta parisuhdetta en edes harkitse.
Olen vapaa harrastastamaan ja elämään juuri niin kuin itselle sopii. Toimintaa riittää ja ystäviäkin on. En ole läheisriippuvainen ja aina menossa, kotonakin on hyvä olla.
Viihdyn hyvin yksin, varmaan siksi, että minulla on aina ollut tietynlainen oman tilan tarve.
Elämätön elämä ei ole rasitteena, eikä kapakkaelämä ole minun juttuni.
korjaus siis sukupuolesta ei sukupuolsesta
Olet onnellinen kun olet ollut onnellinen koko ikäsi. Nyt elät tätä toista itsenäistä vaihetta ja osaat nauttia siitä. Sinulla on hyvä terveys ja mielikin on virkeä mikäs siinä.
Meillä onnettomilla ei ole takana kokemusta onnesta, ja tämän takia tavoittelemme sitä niin kiihkeästi.
Sanoisin, että elämäni on mennyt juuri päinvastoin kuin tuossa oletat. Elettyyn elämääni kuuluu lapsuus vanhemman mielenterveysongelmien varjossa, avioero väkivaltaisesta miehestä, sairauksia, oman lapsen vaikea päihdeongelma, taloudellisia menetyksiä ja vaikeasti dementoituneen puolison viiden vuoden omaishoitajuus. Olen myös saattanut vanhempani ja mieheni viimeiselle matkalle. Onni on varmaan minulle eri juttu kuin sinulle. Elämä on vaan antanut minulle erilaiset arvot. .
Vaikka olen suomalainen, en ole koskaan tuntenut itseäni sellaiseksi suomalaiseksi kuin pitäisi. Kummajaiseksi sen sijaan usein.
Siihen sellaiseen suomalaisuuteen ei kuulu olla tyytyväinen mistään, ei nauraminen, ei iloitseminen paitsi vahingonilosta, ei myötätunnon tunteminen muuten kuin korkeintaan komerossa muilta piilossa, ei sureminen, ei mikään elävän elämän positiivinen asia. Sen sijaan siihen kuuluu ympärivuotinen synkkyys, suunnaton juomishimo tai muu elänänvoimat vievä addikti. Jos sellaiseen ei ole luonnostaan taipumusta, se pitää kehittää vaikka väkisin.
Niinpä olen epäsuomalainenn ja tyytyväinen siihen mitä olen saanut elämältä, omin kätösin ja aikaansaannoksin sekä with a little help of my friends. Jos rahavarat ja muut olosuhteet olisivat sallineet aikoinaan, olisin muutanut täältä pois. Nyt en enää halua. Vanhana ja ulkomailla pitkän välimatkan päässä ystävistä ja tutuista on ikävää varsinkin kun on ne krempat.
Aloituksestasi: positiivista mielialaa kannattaa pitää yllä, se kantaa pitemmälle kuin synkistely. Hyvä konsti on myös keksiä päivittäin vähintään kolme asiaa, joista on kokenut mielihyvää. Eipä aikaakaan, kun sellaisia kertyy kymmenittäin. Niitä ei vain huomaa, jos antaa vallan ajatukselle " ... eihän tässä enää mitään voi".
Nii-in, kyllä sinä ole ihan suomalainen, meillä on täällä moneksi. Olen itse suomenruotsalainen ja me olemme hyvin yhdessä viihtyvää porukkaa. Tervetuloa mukaan vaan.
mielihyviä! Olipa hyvä vinkki, varmasti niitä on paljon, ne pitää vaan tunnistaa.
Olen itsekin vähän kummajainen suomalaiseen luonteeseen verrattuna. Aivan liian vilkas, impulsiivinen ja halaan ja koskettelen liian herkästi. On pitänyt ihan vasitella kouluttaa itseni pysymään etäämmällä. Olen asunut liian pitkään etelä-Euroopassa ja sikäläiset (mielestäni kylläkin ihan hyvät) tavat tarttuneet.
En vaan voi ymmärtää tätä perin raskasta luonnetta. Täällähän sitä tarvittaisiin iloa ja riemua tästä kaamoksesta selviämiseksi !!
kun omaiset,siis lähinnä lastenperheet ja lapsenlapset pitävät riittävästi yhteyttä,en kaipaa silloin muuta seuraa.
Mutta olen paljon yksin, silloin kaipaan jotain aikuisten seuraa.
Oma mies ystävä olisi hyvä, mutta en osaa semmosta hankkia.
Nais ystävätkin olisi aivan mukavia silloin tällöin esm, seuraksi teatteriin tai matkoille, mutta ei heitäkään ole ja jos joku on niin samat matkat ja harrastukset ei sovi yhtäaikaa, joten kuljen yksin.
Luulen että vanhan ihmisen yksin on paras, haaveilu miehistä on utopiaa, ei muista eikä huomaa kuinka ikä on tullut esteeksi, aika on ajanut ohi.
Raamatussakin sanotaan," eronneen ja lesken on paras elää yksikseen, se on heille parasta ja onnellisinta, mutta jos välttämättä tahtoo ,niin menköön uudelleen naimisiin." joten valitsen sen parhaan muodon eli yksin elämisen.
Ystäviä voi aina silloin tällöin tavata,
ja ihania lapsenlapsia, seurata heidän elämäänsä opintiellä, he ovat nuoria aikuisia, elämä vielä edessäpäin.
olla kanssasi samaa mieltä.
Eteenpäin elävän mieli. Mitä parempi mieli niin sen parempaa on tämä arkinen elämänmeno.
Jotain erilaista iloa ja hauskuutta sinne tänne,
niin jo juhlalta elo maistuu.
Olla aina onnellinen, on ihan utopistinen ajatus ainakin omalla kohdallani, riittää kunhan olen tyytyväinen ja osaan nauttia elämän pienistäkin iloista. Ja niitähän ympärillämme riittää jos on silmät ja korvat, ja ennen kaikkea tahtoa ja halua nähdä ja kuulla.
Olipa supliikkimiehellä hyvä aloitus.
perusta on mielestäni se, että tulee oman itsensä kanssa juttuun. Suurimman osan ajastani vietän yksin. Minulle on elämän varrella siunaantunut sukulaisia ja ystäviä. Sydänystävän löytyminen on sattuman kauppaa. Eilen olin sukujuhlissa ja tapasin mm. miehen, joka on ollut kymmenisen vuotta leskenä. Ei ole löytänyt uutta kaveria, tuntui ihan mukavalta mieheltä. Veljensä on ollut suunnilleen yhtä kauan leskenä, hänellä on ollut uusi naisystävä jo monta vuotta. Miesystäväni on ollut 6 vuotta leski, minä 4. Puolisen vuotta olemme saaneet nauttia toistemme seurasta. Viihdymme kumpikin myös omissa touhuissamme- yksin.
Usein toistuu , vaivoja ja kremppoja? Tarkenna mitä ne on.
Tarkoittaa kaikenlaista kolotusta. Vaivan syy voi kai olla milloin mitäkin. Kumma jos et koskaan ole kokenut, olet ilmeisen Onnellinen Ihminen.