Tässä tarinaa--Eli kolme vuotta olemme eläneet uusperheenä-Tänävuonna mittariin tulee minulle 29v,miehelle 35v.Lapsia molemmilla edellisistä liitoista.
Olen reilun vuoden nyt puhunut miehelleni,että minusta olisi ihana saada yhteinen vauva tähän perheeseen.Se olisi jotain yhteistä-Odotettua ja ihanaa-Täydentäisi koko tämän katraan.Mutta mies sanoo,ettei hän halua,ehkä joskus-tai ei koskaan.
Minua asia on ruennut ahdistamaan välillä niin paljon,että masennuksen puolelle vetää.
Olen katkera siitä,että mies on tehnyt exänsä kanssa lapset,vaikkei tämän kanssa elämä ollut mitään ihanaa"teki kun ei silloin nuorena muutakaan ollut"ja exäkin hieman ekaa pakotti/kiristi tekemään..Heillä on ollut omakotitalo,mies rakensi heille kesämökinkin-vaikka että häntä asia ei olisi voinut vähenpää kiinnostaa loppuajasta.He ovat matkustelleet jne..Olen ehkä lapsellinen,mutta olen tosi katkera niistä,ja siitä,että kun meillä on taivaallisen hyvä suhde,hän ei ehkä nähtävästi tähän halua enää lapsia-omat ovat hänellä jo isoja,osaavat tehdä itse asioita jne-Ei jaksaisi enää pientä.Minuun sattuu se,ettei meillä tule olemaan sitä yhteistä,mitä exällä ja hänellä on-lapset-joka on sidos toiseen loppuelämäksi.En tiedä aina puhuakko asiasta,olla hiljaa tai mitä-mutta välillä ahdistaa niin paljon,etten muuta tee kun itken.
Olen itse toivonut aina 2-3 lasta-nyt uuden suhteen myötä vauvakuume tuli takaisin.Minusta se on suhteen "perusta",kuten naimisiin menokin-Ehkä se tässä asiassa sattuukin eniten,että exänsä kanssa ei sinänsä ensin lapsia halunnut,mutta teki ne,ja toista halusikin..Mutta minun kanssa ei-ei-ei.
Meillä on muuten aivan loistava suhde,rakastetaan toisiamme.Mies on ihanin mitä maa voi päällään kantaa.Ottaa minut huomioon,lapseni,omansa.Auttaa kotitöissä,halaa,pussaa,puhuu jne.
Miten minä voin ymmärtää mieheni kantaa,miten saa hänet ymmärtämään minun.Miten pääsisin yli asiasta(tuskin koskaan)jos lasta ei koskaan tähän suhteeseen synny.
En todellakaan halua,että lasta hän väkisin kanssani tekee,sen pitää haluta se asia itse,rakkaudesta minuun-lapseen-yhteiseen elämään..Silloin tiedän,että se on toivottu myös miehen puolelta ja rakas-
Olen reilun vuoden nyt puhunut miehelleni,että minusta olisi ihana saada yhteinen vauva tähän perheeseen.Se olisi jotain yhteistä-Odotettua ja ihanaa-Täydentäisi koko tämän katraan.Mutta mies sanoo,ettei hän halua,ehkä joskus-tai ei koskaan.
Minua asia on ruennut ahdistamaan välillä niin paljon,että masennuksen puolelle vetää.
Olen katkera siitä,että mies on tehnyt exänsä kanssa lapset,vaikkei tämän kanssa elämä ollut mitään ihanaa"teki kun ei silloin nuorena muutakaan ollut"ja exäkin hieman ekaa pakotti/kiristi tekemään..Heillä on ollut omakotitalo,mies rakensi heille kesämökinkin-vaikka että häntä asia ei olisi voinut vähenpää kiinnostaa loppuajasta.He ovat matkustelleet jne..Olen ehkä lapsellinen,mutta olen tosi katkera niistä,ja siitä,että kun meillä on taivaallisen hyvä suhde,hän ei ehkä nähtävästi tähän halua enää lapsia-omat ovat hänellä jo isoja,osaavat tehdä itse asioita jne-Ei jaksaisi enää pientä.Minuun sattuu se,ettei meillä tule olemaan sitä yhteistä,mitä exällä ja hänellä on-lapset-joka on sidos toiseen loppuelämäksi.En tiedä aina puhuakko asiasta,olla hiljaa tai mitä-mutta välillä ahdistaa niin paljon,etten muuta tee kun itken.
Olen itse toivonut aina 2-3 lasta-nyt uuden suhteen myötä vauvakuume tuli takaisin.Minusta se on suhteen "perusta",kuten naimisiin menokin-Ehkä se tässä asiassa sattuukin eniten,että exänsä kanssa ei sinänsä ensin lapsia halunnut,mutta teki ne,ja toista halusikin..Mutta minun kanssa ei-ei-ei.
Meillä on muuten aivan loistava suhde,rakastetaan toisiamme.Mies on ihanin mitä maa voi päällään kantaa.Ottaa minut huomioon,lapseni,omansa.Auttaa kotitöissä,halaa,pussaa,puhuu jne.
Miten minä voin ymmärtää mieheni kantaa,miten saa hänet ymmärtämään minun.Miten pääsisin yli asiasta(tuskin koskaan)jos lasta ei koskaan tähän suhteeseen synny.
En todellakaan halua,että lasta hän väkisin kanssani tekee,sen pitää haluta se asia itse,rakkaudesta minuun-lapseen-yhteiseen elämään..Silloin tiedän,että se on toivottu myös miehen puolelta ja rakas-
Vastaukset 4
Vanhimmat
lapsen siksi, että se yhdistää teidät? Että olisi se sidos, se mikä miehellä on exäänsä lopun elämää?
"Minusta se on suhteen "perusta",kuten naimisiin menokin-Ehkä se tässä asiassa sattuukin eniten,että exänsä kanssa ei sinänsä ensin lapsia halunnut,mutta teki ne,ja toista halusikin..Mutta minun kanssa ei-ei-ei. " Luehan tuo kappale oikein moneen kertaan....
Samoin tämä:
"Olen katkera siitä,että mies on tehnyt exänsä kanssa lapset,vaikkei tämän kanssa elämä ollut mitään ihanaa"teki kun ei silloin nuorena muutakaan ollut"ja exäkin hieman ekaa pakotti/kiristi tekemään.."
Kuten itse totesitkin, olet lapsellinen.
No asiaan en noin tarkoittanut,arvasin,että joku taas ottaa siitä oiretta
Tarkoitin sitä,että meillä olisi jotain yhteistä,jotain mistä yhdessä huolehtia,rakastaa,opettaa,jotain,mikä meille molemmille on yhtä tärkeää-
Minusta vauva tuo perheen kokonaiseksi,vaikka meilä on "sinun ja minun" lapset-Ei ole sitä yhteistä omaa,joka tuo erilailla sen perheen tunnon-rakkaudesta ne lapset tehdään.Sitä minä haluaisin..
itse olen suhteessa vanhemman miehen kanssa kenella on jo lapsia ex-vaimonsa kanssa, itsellani ei ole viela lapsia mutta niita haluan enka voi ajatellakaan elamaa ilman. han ei ole varma haluaako lisaa lapsia, mutta suhde on vasta aluillaan joten odottelen tyynesti joko mielipide muuttuisi. mielestani et ole lainkaan lapsellinen, itsellani on samoja tunteita. kateutta jopa, siita etta jollain toisella on lapsia rakastamani miehen kanssa. uuden ihmiselaman luominen rakastamansa ihmisen kanssa on jotain mista haaveilen ja mista en koskaan luopuisi. itse toivon etten joudu tilanteeseen missa joudun paattamaan etta joko vauvahaaveet tai partnerini, mutta jos niin kay, luulen etta vauvahaaveet voittaisivat.
Itse en halua siihen tilanteeseen,että mies tai vauva..Olen jo eronnut aijemmin,enkä enää haluaisi samaa rumbaa ja tämä nykyinen mieheni on muutoin aivan mahtava elämänkumppani,mutta se lapsiasia tulee kaivertamaan aina mieltäni,jos yhteisiä ei tule.Sinä sanoit tuon asian niin hyvin,että ei voisi paremmin osua-
Sinulla on hyvä tilanne sinänsä,että kun ei ole lapsia,mies voi vielä innostua tekemäänkin sen yhteisen,koska jääthän itse paitsi,jos et lapsia saisi-kokematta kaikki se "äidillisyys"-eli kannattaa tosiaan miettiä,haluatko sitten jädä suhteeseen,jossa aina kaipaat omaa lasta,vai etsiä sellainen,joka myös vauvan haluaa.
En tule koskaan hyväksymään sitä,että en itse enää saa lapsia,tähän suhteeseen,mutta minä joudun luopumaan haaveestani,jos mies ei mieltää muuta-Onhan minulla jo kuitenkin kaksi lasta,mutta aina se yksi yhteinen on NIIIIIN eriasia.Ja kun he osaisivat sanoa,haluaako oikeasti koskaan vaiko ehkä--niillä sanoilla on paljon merkitystä...Mielipiteet voi muuttua,mutta on se tuskaa elää epätietoisuudessa,kun aikaa ei lastenhankkimiseen ole loputtomiin.