Nyt alkaa olemaan takki tyhja. Avioerostani on yli 7 vuotta. Erostani seurasi yksinhuoltajuus luotot henkilokohtainen konkurssi. Tyoelamassa olen viimeksi ollut 2004. Sen jalkeen olen kitkutellut kaiken maailman tyovoimakoulutuksilla. Tyota ei ole yhna ollut. Nyt alkaa olemaan voimat tosissaan lopussa. Laskut lankeaa maksettavaksi. Ja jatkuva pelaaminen irtosuhteilla kuluttaa. Olen ajatellut etta jaan sairaslomalle kun tama koulutusjakso paattyy. Ainoa mika pitaa viela jalat maassa on lapseni. Han on ainoa valo elamassani. Avioliittoni loppuaikoina kaytin masennuslaakkeita. Mutta niista ei ollut apua. Mun taytyy vaan saada pysahtya ja ottaa aikaa itselleni. Ottaa lomaa. Liikunnasta on vahan ollut apua. Mutta nyt sekin alkaa olla liian raskasta. Ma kaipaan kiireetonta olemista. Mutta jos nyt jaan sairaslomalle niin siina menee myos luottotiedot kun laskut jaa maksamatta. Missa tulee sietokyvyn raja vastaan. Minulla se tuli nyt!
Takki tyhja.
yh isa 38v
81203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä kun kirjoitit tänne. Kyllä kuullostaa siltä, että sinulla on ollut rankkaa. Oletko käynyt lähiaikoina puhumassa lääkärille ? Kannattaa varmasti käydä, ei ihmisen voimat loputtomat ole. Kelassa osaavat ehkä neuvoa ja laskea raha-asioihin liittyvät kysymykset. Yksin ei kannata näitä asioiya miettiä.
Toivon sinulle voimia ja älä jää yksin miettimään.
... kyllä minä sanon, että se kela vie viimeisetkin mehut. Lappu toisensa peräään laitetaan ja vingutaan lääkärin todistuksia. Minkähän perkeleen takia ne asiat ei nykyaikaan voi mennä valokuituja pitkin, koska sellaisetkin on keksitty. Väsyneitä ihmisiä kiusataan ihmeen todistuksilla ja pyrökratian pykälillä. Sairaslomalle, kun jää niin siitä ei johda mitään muuta kuin henkilökohtainen konkurssi. Jokin tässä selkänahkojen paratiisissa mättää ja pahan kerran. Firmojen omistajat lyö ja lyö lisää hommaa ymmärtämättä ja välittämättä työntekijänsä hyvinvoinnista. Vielä se päivä koitta mullekkin, että alan nöytyyttämään ahdingossa olevia ihmisiä, koska alan olla jo aika kovaksi keitetty muna.
Anteeksi, että poikkesin aiheesta...mutta se siitä kelasta ja kaikesta muusta...., mutta älä koskaan mainista sitä kelaa "Kelassa osaavat ehkä..."
Olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa. Jos tuntuu, että takki on tyhjä, on aika hakea apua.Terveys on tärkeintä.Laskut ja luottotiedot ovat toissijainen asia siihen nähden. nekin kenties järjestyvät sopimalla. Olet käyttänyt masennuslääkkeitä, mutta niistä ei ollut apua. Oliko oikea lääkevalinta silloin ja saitko keskusteluapua myös. Kuulostaa kliseiseltä, mutta usein pelkkä lääke ei riitä.Sitkeästi olet jaksanut! Sinnittely on kuitenkin raskasta ja kuluttavaa.Se jo helpottaa, kun myöntää, että nyt ei enää jaksa.Älä vaadi itseltäsi liikaa.Kenties kerrot tässä forumissa, miten asiat etenee, jos haluat! Jaksamista sinulle!!
Kyllahan noita laakkeita vaihdeltiin. Eika mistaan niista ollut apua. Ja keskusteluapuakin oli juu. Tanaankaan en ole jaksanut kun muutaman laudan sahata poikki. Sitten kun piti alkaa kokoamaan. Niin ei. Kahville lahdin ja nyt tanne koneelle. Kun ei mikaan tunnu miltaan. Missaan ei ole mitaan mielta. Nukkuminenkin on ollut viime aikoina vaikeaa. Siihen ajattelin hakea laakkeet. Ne on ennenkin auttaneet nukahtamaan. Heti kun jotain pitais alkaa tekemaan. Niin menee voimat. Sitten viela ahdistaa kun kaikki on minulta apua pyytamassa. Milloin on muuttamista rahan lainaamista remppaamista auton lainaamista yms. Kysyin kerran yhdelta joka apua pyysi etta. Mikeset kysy veljeltasi. Sain vastaukseksi etta. En halua hairita hanen perheelamaa. Mutta minun yhden vanhemman perhetta kylla halus hairita. En auttanut hanta. Itse en kylla apua saa kun sita tarttisin. Aina on jotain muuta. Tai kasketaan kysymaan toisilta. V..tua tekis mieli haistattaa sukulaisille ja ystaville jotka tulee apuani pyytamaan.
ja ihmisten on ollut liian helppo helppo käyttää sinua hyväksi. Nyt olet väsynyt. Kokoa itsesi ja näytä niille, että olet nyt muuttunut. Sano vain jatkossakin EI kaikille avuntarvitsijoille, jos siltä tuntuu. Ei oo pakko auttaa, jossei jaksa!
...kuulostaa tutulta. On vain hirveän vaarallista, että luultavastikkin olet ulospäin suuntaunut ja kuitenkin aika paljon yksikseen lapsesi kanssa kotosalla. Ulkopuolisten tuttaviesi on ilmeisen hankala edes huomata ahdinkoasi, jota et hevillä tunnu näyttävän ulkopuolisille, vaan jaksat edelleen olla oma kiltti itsesi ja auttaa muita pulassa olevia.
Lääkkeet kyllä auttaa pinnan pitenemiseen, mutta ei ne kenellekkään sovi jokopäiväiseksi ja lopun ikää... Olis kiva auttaa, kun vain tietäis miten...tuntuu aika samalta itestäkin, vaikka ihana perhe onkin koossa.
Työhommat menee tyystin yli hilseen...olen vain kyllästynyt tekemään apinanhommia. On opistoasteinen koulutus ja haastavat hommat ja hyvä liksa, mutta 10 vuotta on liika muiden orjuutuksessa "aikuisiän päiväkoti jatkuu". Haluais vain tehdä jotakin, mistä huomais miten ihmiset olisivat kiitollisia tekemästäni työtä...palkka ei merkkais niinkään pajon, kun vain sais tuloa sen verran, että kaikki pakolliset kulut sais hoidettua. Minulle ei riitä, että pomo vaihtaa kereen vuodessa isompaa maasturi mersua. En ole kateellinen, mutta hyväksi palutteeksi oma huomioni auton vaihdosta ei ole riittävä.
Tsemppiä ja voimia...puhu jollekkin hyvälle ystävällesi tai vanhemmillesi taloudellisesta ahdingostasi. Ehkäpä he voisivat hieman jeesata tai ainakin auttaa lastesi hoidossa. Toivon syvästi, että pääset pehmeältä suolta kovemmalle maalle ja saat vauhtia elämääsi!!!
No tää oli nyt tässä!!!
ole käynyt nukkumiseen lääkkeitä, niin käy. Koko vyyhteä ne ei selvitä, mutta jos ja kun saa edes nukuttua, se on jo iso askel parempaan. Tai kääntäen, jos ei saa todellakaan nukuttua, alamäki on turhan jyrkkä, kun vauhtia saa hillittyä kohtuullisillakin yöunilla.
Tartu asioihin yksi kerrallaan. Mä olen vähän samassa tilanteessa, tipahtanut vain jo tämän yhteiskunnan oravanpyörästä. Otan päiväurakoita: esim. siivoan jonkun nurkan kodistamme, ja olen siihen tyytyväinen. Itseltään ei ole välttämätöntä vaatia enempää mitä pystyy. Jotkut pääasiat pitää pitää hanskassa. Herätä normaaliin aikaan aamulla, hoitaa pakolliset rutiinit; sitä varten meillä on lapset.
Hampaat pitää pestä joka päivä ja pari kertaa viikossa suikussa. Likaisissa ei saa kulkea. Siinä sitä urakointia, jos joka päivä huolehtii ainakin nuo.
Lisäksi voi vaatia itseltään jotain. Saa vietyä roskiksen. Ripustettua pyykin. Asiat pitää jakaa pieniin ja olla niin tyytyväinen kuin jaksaa, kun on jotain saanut aikaan. Vaikka ne laudat. Okei. Suunnittelukin on tärkeää, mutta joku päivä kokoat niistä sen mitä ajattelit.
Taloudelliseen tuhoon en uskalla sanoa mitään, se tapahtui jo niin kauan aikaa sitten.
Noihin apua ruinaaviin lähimmäisiin: kokeilehan jos et ihan suoralta kädeltä osaa sanoa ei,pyytää sinäkin apua. Mulle kävi niin, että kun mä aloin näyttämään, että tarvitsen myös jelppiä, kaikki kyselijät yksi toisensa jälkeen katosi. Näytin, että sen korvaukseksi kun lähden tekemään muuttosiivousta, en unohda asiaa, vaan pikkusen niinkuin toivon että vastavuoroisesti tultaisiin muakin auttamaan. Lopetin kaikkeen suostumisen senkin kauan sitten, ja.. tämä köyhtyminen ja oma vetämättömyys on karkoittanut vähemmän aidot ystävät jo monen huokauksen taakse.
KERRRON ET SULLA ON VIELÄ HYVÄT MAHDOLLISUUDET KOSKA ITSE YMMÄRRÄT TILASI,mENE LÄÄKÄRILLE JA KERRO asiasi.Pyydä ,että tarvitset sairaslomaa ja haluat päästä psykiatrille kertomaan ongelmistasi.Tämä auttaa vaikka sitä ei itse tiedostakaan.Olen saanut joitakin aikoja sitten HYVÄN AVUN tältä palstalta kuuliat ovat auttaneet.KAIKKI MUUTTUU VAIKKA sitä etb tällä hetkellä huomaakkaan.Velkojen ym asiat tulevat olemaan osa elämää mutta osaat nauraa niile ja pitää huolta itsestäsi ni silloin ne velat tuntuvat pieniltä asiolta elämässäsi varsinkin kun osaat suunnata energiasi lapsiisi..