Muuttaako arvosteleminen asioita? Onko olemassa myönteistä arvostelua vai vain kielteistä - joskin eriasteista? Onko sinulla tapana arvostella vai oletko mieluummin hiljaa oli kyse henkilöstä, asioista tai ilmiöistä? Onko väärin arvostella asiaa, jota ei täysin tunne?
Miten suhtaudut kielteiseen arvosteluun? Suututko, annatko taikaisin, itketkö, masennutko vai kiellätkö: taas joku typerä tai alaikäinen tms.? Miten myönteiseen arvosteluun (jos sellaista on ), kerrotko muille, nauratko, juhlitko?
Miten suhtaudut kielteiseen arvosteluun? Suututko, annatko taikaisin, itketkö, masennutko vai kiellätkö: taas joku typerä tai alaikäinen tms.? Miten myönteiseen arvosteluun (jos sellaista on ), kerrotko muille, nauratko, juhlitko?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Riippuu arvostelusta kuinka suhtaudun, arvostelu on aina paikallaan, oli se sitten myönteistä, tai kielteistä.Aina vastaan arvosteluun, vaikka se kohdistuu itseeni tai toisiin.
Julkisuutta vältän, en ole enkä tule julkkikseksi.Siis arvostelu on aina paikallaan.
Arvostelun tulee perustua moraliin, siis mikä oikein on,ja kuinka asioitten tulis olla.
kommentointia, nega- tai positiivista.
Se kehittää, mielestäni.
Olenko tollo, mutta vähän nolompikin rehellinen käyttäytyminen on parempi kuin epärehellisesti hienosteleva.
Kielteinen arvio tai arvostelu, joka sisältää parannusehdotuksen on mielestäni rakentavaa. Rehellisesti annettu positiivinen arvio kannustaa. Pelkkä kielteinen arvostelu ei edistä mitään hyvää, vaan se voi pikemminkin lamaannuttaa toimintaa ja varsinkin kehitystä. Jos joku esittää kielteistä arviota minuun tai vastuualueeseeni liittyen, pyydän hänen kertomaan, miten tilannetta voitaisiin parantaa. Ellei hän osaa vastata kysymykseen enkä pidä arvostelua asiallisena tai aiheellisena, ehdotan, että arvostelija ryhtyy pohtimaan parannusehdotuksia ja palaa vasta sen jälkeen uudelleen asiaan.
Jos kriittinen arvostelija esittää kielteisiä arvioita toisten tekemisestä jossain vapaaehtois- tai järjestökuvioissa, totean heti omassa puheenvuorossani: "Hyvä, että kiinnitit huomiota tähän asiaan, joka voitaisiin varmaan hoitaa paremmin/tuloksekkaammin/tehokkaammin tms.
Mitä ehdotat?
Mitä sinä olet itse valmis tekemään?"
Vieraittein pyytämättä esittämän henkilööni tai yksityiselämääni liittyvän arvostelun jättäisin omaan arvoonsa ja toteaisin, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Läheisten antamaan negatiiviseen, ja tietysti yhtä hyvin positiiviseenkin palautteeseen, suhtautuisin vakavasti ja pyytäisin kertomaan lisää. Kuuntelisin niin kauan, että kaikki varmasti tulisi sanotuksi. Jos arvostelu esitetään mielipiteen muodossa, siinä ole edes mitään vastaanväittämistä. Voisin tarvittaessa pyytää anteeksi tai luvata olla tekemättä samaa virhettä uudelleen. En ryhtyisi syyttelemään arvostelijaa tai selittelemään tekojani. - Tai sitten narraan nyt ja minulla on turhan optimistinen käsitys itsestäni.;))
Jos olen tehnyt paljon työtä ja onnistun sekä saavutan menestystä jossain erityisen haasteelliseksi kokemassani tehtävässä, haluan mielelläni jakaa ilon läheisteni kanssa. Se miten paljon arvostan arvostelua riippuu siitä, miten paljon arvostan ko. arvostelijoita ja heidän asiantuntemustaan.
Kannustan mielelläni ihmisiä, erityisesti lapsia, esittämällä ansaittuja kiitoksia; avaan helposti suuni myös arvostellakseni, JOS minulla on tiedossa jokin hyvä parannusehdotus ja/tai olen valmis itse tekemään jotain asian hyväksi. Muuten yritän pitää suuni kiinni. Mielestäni me kaikki voisimme osoittaa toisillemme enemmän arvostusta kuin esittää arvostelua - ainakin pyytämättä.;))
Kertoisitko, kuinka itse toimit ja mikä sai sinut tänään tekemään tämän aloituksen?
En kykene moneenkaan noista.
Otan itseeni useinkin, ja välttääkseni riitaa, vaikenen.
Ehkä juuri siksi, kun yleensä ei ole rakentavaa, vaan loukkaavaa.
Pahoitan mieleni useinkin, jopa tällä palstalla.
käyn useimmiten moderoiduilla, siellä ei törmää pahantahtoisuuteen.
Hyvä kysymys, mutta vaikea vastata. Itse vältän arvostelua, mutta mielipiteitä esitän kyllä. Koska en ole enää työelämässä, niin siihen liittyvät asiat ovat poissuljetut. Yhdistystoimintakin on vähissä tällä hetkellä.
Jos arvostelen, tuon esille hyvät asiat painotetusti ja vähemmälle huonot. Jos arvostelu kohtaa minua tai toimintaani, suhtaudun siihen eri tavoin johtuen arvostelijasta. Tyttäreni sanoo joskus aika suoraan, mutta arvostan hänen ajatteluaan. Toisaalta tiedän, että elämänkokemus on minulla hieman pitempi, joten laitan sanomisen joskus kokemuksen puuttumisen piikkiin. Ja..äiti ja tytärkään eivät ole aina samanlaisia. Keskustelemme kuitenkin asiasta.
Täällä en osallistu niihin keskusteluaiheisiin, jotka eivät miellytä minua. En ole ottanut mm. kantaa aviopuolisoiden ikäeroon. Siinä ei ole arvostelemisen aihetta.
Periaatteessa uskon, että mikään arvostelu ei muuta mitään, jollei kohteella itsellään ole samanlainen käsitys itsestään kuin arvostelu osoittaa. Muutos lähtee omasta halustamme, ei toisen haluista. Pakkotilanteet, sairaudet tai tahdon murtaminen poikkeavat tästä, mutta niistä ei ollut kysymys.
Olen käyttänyt kysymystä kielteiseen ja muuhunkin arvosteluun, kuten sinäkin. On käynyt niinkin, että olen ymmärtänyt arvostelun kielteisenä, vaikkei se ole ollut sitä. Kannattaa kysyä usein, mitä toinen tarkoittaa.
Aika moni täällä kirjoittavista kertoo pahoittaneensa mielensä siitä ja tästä. En pidä sitä välttämättä huonona asiana. Itsetutkiskelu on hyvin terveellistä silloinkin, kun arvostelu ensikatsomalta tuntuu asiattomalta. Pahinta on, että ei uskalleta kurkistaa omaan peiliin eikä kysyä toiselta, miksi.
Rakentava arvostelu on kauniilta kuullostava termi, mutta emmehän me ymmärrä asioita samalla tavalla. Sinun rakentava arvostelusi saattaa minun mielestäni olla viiltävää ja pahansuopaa kritiikkiä. Ideaalit ovat ideaaleja. Ihminen vihastuu ja tykkää sekä tuntee kaikkea siltä väliltä. Nämä tunteet välittyvät myös toiselle, kun arvostelemme, vaikka kuinka pukisimme ne omasta mielestämme "rakentavaan" asuun. Me olemme hyvin taitavia tulkitsemaan toistemme tunnetiloja, vaikka muu menisi mönkään.
Kysyn asiaa siksi, että suomalaisten on vaikeaa sietää arvostelua itsestään ja maailmastaan. Se on nähty ja todettu moneen kertaan. Toki poikkeuksia mahtuu joukkoon.
Kun keskustellaan, arvostelua ja erilaisia mielipiteitä on mahdotonta välttää. Eikä niitä pitäisikään vältellä. Kysymys on enemmänkin tasoista eli sen ymmärtämisestä, ettei tuntematon x jostakin kyberavaruuudesta voi tuntea minua ja ajatuksiani itseäni paremmin. Jos tuntuu tuntevan, on syytä kysyä miksi. Niin itseltään kuin siltä toiselta.
jotka on helppo allekirjoittaa ja mukava pyöritellä mielessä. Lopputulokseksi tulee, etten tiedä yhtään mitään ja nämä asiat ovat tosi vaikeita.
Jos minä yritän vastata/valita niin kuin luulen sinun toivovan, ja jos sinä vastaat ystävällisyyteen samalla tapaa, niin yhtäkkiä pyöritään tulkinnoissa ja oletuksissa - eikä kumpikaan tiedä, mitä toinen oikeasti haluaisi, eikä kerro rehellisesti omaa kantaansa - ja niin, voisimme molemmat kiltisti ja ystävällisesti päästä molemmille vähemmän mieleiseen lopputulokseen. Esimerkkinä voisi toimia iäkäs pariskunta, joka kertoi viettäneen kaikki kesälomansa niin kuin luulivat puolisonsa haluavan, kunnes jompikumpi kerran suuttui ja totuus purkautui esille. Toinen esimerkki voisi olla luultavasti kaikille tuttu tilanne, kun kohtelias vieras kehuu emännän suurella vaivannäöllä vierailun kunniaksi valmistamaa "erikoisherkkua", jota vieras inhoaa - ja jota emäntä jatkossa aina tarjoaa.
Peili ei mielestäni läheskään aina riitä palautteeksi. Sitä paitsi peilikuvaa on helppo huijata.
Ilman palautetta voi myös hyvässä tarkoituksessa ja uskossa toistaa jotain muiden ikäväksi kokemaa mallia ihan huomaamattaan, ellei kukaan koskaan kerro, miltä se toisesta tuntuu tai miten vaikuttaa. Sanoilla voi myös olla eri ihmisille hyvinkin erilaisia merkityksiä ja tulkintoja. Kehuksi ja kannustukseksi tarkoitettu voidaan kokea loukkaukseksi ja päinvastoin, ellei tosiaan tarkista asiaa, kuten sinä sanoit. Huumorin käyttäminen voi myös olla joskus tosiaan vaarallista. Jos huomaa toisen ymmärtäneen väärin ja ryhtyy selittelemään asiaa, voi helposti joutua vielä syvemmälle suohon. Joskus pitkäaikainen ystävyys saattaa yhtäkkiä muuttua jonkin väärinkäsityksen vuoksi vihamieliseksi katkeruudeksi, eikä keskusteluyhteyttäkään enää saada luoduksi tai se syntyy vuosien kuluttua jonkun välittäjän ryhdyttyä selvittämään asiaa.
Jos jatkan vielä hetken, huomaan olevan parasta ryhtyä erakoksi tai tyytyä vaan kohteliaan puoliviralliseen kanssakäymiseen kaikkien muiden paitsi lähimpien rakkaiden kanssa.
PS: Viime vuosina on ollut mielenkiintoista huomata, miten rauhallisesti ja loukkaantumatta voin ottaa vastaan henkilökohtaista negatiivistakin palautetta. Ehkä paksunahkaisuus kehittyy itsetuntemuksen ja itsensä hyväksymisen myötä. Nuorempana en pystynyt vaikeissa paikoissa pitämään puoliani, koska en kyennyt hallitsemaan pahaa mieltä ja kyyneliä. Toisten puolesta oli paljon helpompi taistella.
Olen aikaisemminkin todennut, että meidän aaltopituutemme eivät ole yhdistettävissä millään suunnalla. Kohteliaisuuttani vastasin,se oli virhe.
Kirjoitat:
"Sinun rakentava arvostelusi saattaa minun mielestäni olla viiltävää ja pahansuopaa kritiikkiä"
Niin, miten mahtavat suhtautua kirjailijat saamaansa kritiikkiin?
Teos on valmis, seuraavaan pitkä taival jos sellaista enää uskaltautuu kirjoittamaan.
Entä näyttelijät, taiteilijat?
"Kysyn asiaa siksi, että suomalaisten on vaikeaa sietää arvostelua itsestään ja maailmastaan. Se on nähty ja todettu moneen kertaan. Toki poikkeuksia mahtuu joukkoon."
Tuossa onkin ollut itselleni kestoihmetyksen aihe, miksi haastattelijat itsepintaisesti haluavat tietää "mitä tiedätte, olette mieltä Suomesta, suomalaisista?"
Mitä me itse tiedämme monestakaan vieraasta maasta?
Olen kantanut mielessäni huonoa omaatuntoa positiivisen palautteen jättämättä antamisesta. Läheisen kaupungin teatterissa oli näytelmä, jossa päähenkilöä esittävä mieshenkilö näytteli mielestäni hyvin koskettavasti. Myöhemmin hän siirtyi täältä pois ja teki muutama vuosi sen jälkeen itsemurhan. Jos oikein seurasin keskustelua siitä, oli ainakin yhtenä syynä hänen tragediaansa osien puuttuminen.
Tuskin minun kiittelyni olisi muuttanut hänen elämäänsä. Mutta eikös ole sanonta perhosen siiven heilahduksesta, joka aiheuttaa maailman toisella puolen jotain jo isompaa.
Olen lukenut myös kirjailijoiden, joihin joku viittasi yllä, kiitollisuudesta lukijoiden palautteesta. Kenties huonojen palautteiden/arvostelujen joukossa yksi positiivinen voi ilahduttaa.
O-O loppukaneetissaan toteaa iän myötä itsetuntemuksen kohonneen ja siten kestävän arvostelua tyynesti. Olen aivan samaa mieltä.
..kirjoitit.
Joskus aiemmin luin palstalaisen pohdiskelevan, miksi hänelle tulee aamuisin tuokio, jolloin mielessä pyörivät menneet ajat. Mokineen kaikkineen.
Tuttua itsellenikin, mutta jospa se pähkäileminen korjaisi jotain tulevaisuudessa?
Sanoisi sen 'kuiskauksen tuulessa' toiselle ihmiselle, tiedä millainen vaikutus olisi kuulijalle.