ja menee. Niitä sellaisia, että kyhnötetään toisen kyljessä, ei uskalleta katsoa maailmaan päin, koska tiedetään, että tuo maailma tappaa ne kaikki tunteet. Ei uskalleta edes katsoa sisälle suhteeseen, jottei huomattaisi, ettei tämä pitkän päälle kanna, kävellään varpasillaan: kaksi täysin erilaista ihmistä jakaa hetken jotain, ei mitään elämää suurempaa, mutta kuitenkin muisteltavaa. Tiedetään, että kohta tämä huvi loppuu. Ollaan mies ja nainen, satuttu samaan paikkaan, samaan aikaan. Ensin on kivoja, kiihkeitä hetkiä, sitten on mustasukkaisuutta, repiviä riitoja ja lopuksi kyllästymistä toiseen, ahdistusta, vihaa ja ero.
Ja sitten on niitä elämää suurempia rakkauksia, joita omalle kohdalleni on sattunut yksi. Sellainen, joka ei lähde mielestä pois-koskaan. Jota toki vihaan välillä, mutta se ei ole mitään lopullista. Seuraavassa hetkessä lämpötila nousee jo plussan puolelle. Hänen läsnäolonsa ei ahdista. Hänen kanssaan uskaltaa olla oma itsensä. Tietää, että tämä rakkaus ei ole dynamiittia, sen räjähtämistä tai loppumista ei tarvitse pelätä. Rakkaus vain syvenee vuosi vuodelta. Rakkaus on sellainen seesteinen olotila, joka näkyy koko olemuksessani. Eikä sen toisen kyljessä tarvitse koko ajan kyhnöttää: tietää, että kyllä se siellä jossain on ja rakastaa, vaikka ei ihan koko ajan nähdä. Ja sitä toista rakastaa juuri sellaisena: huonoine ja hyvine puolineen. Ja se toinen antaa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä.
Tässä vain pieniä pohdintoja oman elämäni varrelta.
Ja sitten on niitä elämää suurempia rakkauksia, joita omalle kohdalleni on sattunut yksi. Sellainen, joka ei lähde mielestä pois-koskaan. Jota toki vihaan välillä, mutta se ei ole mitään lopullista. Seuraavassa hetkessä lämpötila nousee jo plussan puolelle. Hänen läsnäolonsa ei ahdista. Hänen kanssaan uskaltaa olla oma itsensä. Tietää, että tämä rakkaus ei ole dynamiittia, sen räjähtämistä tai loppumista ei tarvitse pelätä. Rakkaus vain syvenee vuosi vuodelta. Rakkaus on sellainen seesteinen olotila, joka näkyy koko olemuksessani. Eikä sen toisen kyljessä tarvitse koko ajan kyhnöttää: tietää, että kyllä se siellä jossain on ja rakastaa, vaikka ei ihan koko ajan nähdä. Ja sitä toista rakastaa juuri sellaisena: huonoine ja hyvine puolineen. Ja se toinen antaa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä.
Tässä vain pieniä pohdintoja oman elämäni varrelta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen samaa mieltä kanssasi :)
osaa kirjoittaa minun ajatukset tänne:)
hienoaa todella parasta rakastamisessa on se ..että voi olla oma itsensä ja tuntea olevansa onnellinen vastoinkäymisten hetkilläkin.
mikäli ajatellaan! Itselläni sama tilanne ja oivallus; ne kiihkeät ihastumiset, vai mitkä, tulevat ja...ikävä kyllä "hiipuvat". Kun on ihminen, sellainen kun kirjoitit, se on silloin lahja. Rakastaa vaikkei asu tai jatkuvasti näe, tietoisuus että hän ON riittää ja pienetkin yhteyden-otot, keskustelut ovat kultaa! Kun tällainen ihminen osuu elämääsi, ole onnellinen! Usein haetaan jotain, mitä, -ken tietää.Tällainen suhde on rikkomaton ja kestää, ihan vuodesta toiseen, haalistumatta! Kiva että olet! Kiitos siitä.
Avioliitto on kestävää. Tuntuu olevan taas kovasti muodissa.
Pakko sanoa että yksi parhaista kirjoituksista täällä koko foorumilla mitä olen lukenut.
Se on hassu vaan että osa kokee nuo "ykköstyypin" rakkaudet niin voimakkaasti että pitävät niitä tärkeämpinä kuin noita kakkostyypin. Kakkostyyppi kun on joillekin liian lässähtänyt ja juuri liian rauhallinen kun ei räjähtele koko ajan. Osa kuvaa tuota kakkostyyppiä monesti pelkäksi huijaukseksi ja ettei sellaista olekaan.
Osa kai tykkää enemmän action-thrillereistä joissa sattuu ja tapahtuu ja osa romanttisista komedioista joissa on vähän hitaampi meno päällä mutta hauskaa silti on.
Hienoa että olet löytänyt tuollaista rakkautta. Sitä odotellessa omalle kohdalle ei voi kuin todeta että hieno teksti.
sanoistasi- sulle ja muillekin. En sitten tiedä kuinka paljon medialla (jälleen kerran..) on vaikutusta tähän, että ihmiset hakevat jatkuvasti jännitystä elämäänsä. Monet katsovat saippuasarjoja ja tuntuu, että he ottavat sieltä mallia elämäänsä. Pitää olla luxusta ja pintakiiltoa ja koko ajan pitää tapahtua.
Kaipaan itse turvaa ja lämpöä, jota ei tuollaisessa ns. ykköstyypin rakkaudessa koskaan saa. Tietysti iälläkin voi olla vaikutusta asiaan.
oivaltanut mitä rakkaus sun mielestä voisi olla parhaimmillaan toisen ihmisen kanssa ..
onnea ´kuitenkin elämässä ...jos olet sen onnesi jo löytänyt.
iällä.
Olen itse vajaa 30-vuotias mies ja tuollaista rakkautta etsin mutta aika moni nuori nainen näyttää etsivän tuota ykköstyyppiä.
ja ansaitsit kehut viestistä, oli hienoa lukea kerrankin tuollaista tekstiä täällä missä siihen harvoin kuitenkin törmää.